29.4.2014

Mukamas magneettinen sairaala

Pari kuukautta sitten oli taas vuorossa JCIA:n (Joint Comission International Accreditation) akreditointi tarkistus. Amerikkalainen JCIA on siis akreditoinut tämän sairaalan ja se pitää uusia kolmen vuoden välein. Niinpä se on kutakuinkin ihan sama mitä tehdään väliajalla, mutta kun tarkistus lähestyi briiffattiin henkilökuntaa, tavarat ja paikat laitettiin järjestykseen, laitteita peiteltiin suojapusseilla ja käytävät tyhjennettiin rojuista...


Arvioiat kävi pari kertaa leikkurissa, eikä käytävä ole kyllä koskaan ollut niin tyhjä ihmisistä, kuin silloin. He nimittäin voivat pysäyttää kenet tahansa ja kysyä kysymyksiä tyyliin "mitä teet tulipalon syttyessä", "mitä teet jos solumyrkyt leviää lattialle" jne.

Mäkin "juoksin" niitä kerran pakoon. Olin meidän picking-roomissa keräämässä seuraavan päivän kamoja, kun kuulin että ryhmä lähestyi. Jätin sitten kärryn siihen, ja poistuin huoneen takaovesta takakäytävälle :-)

Toisen kerran pääsin pälkähästä, kun olivat tulossa meidän saliin. Meillä oli onneksi lapsipotilas, joten he menivät toiseen saliin!

Muutama huomautus kuulemma tuli, mutta ostettiin ollaan taas akreditoitu seuraavaksi kolmeksi vuodeksi...

Ja juuri kun oltiin päästy JCIA:stä tulivat magneetti-ihmiset. Sairaala nimittäin halusi myös "Magneettisairaalaksi".  Magneettisairaalat ovat amerikkalaisen sairaanhoitajajärjestön akkreditoituja sairaaloita. Niissä korostuu erinomainen sairaanhoito. Jonkun tutkimuksen mukaan Magneettisairaaloissa sairaanhoitajat ovat tyytyväisempiä, henkilökunnan vaihtuvuus on pienempi, kliiniset tulokset ovat parempia ja potilastyytyväisyys on parantunut. (Wikipedia)

Taukohuoneen "Magneettiseinä"

Myös tätä visiittiä varten valmistauduttiin. Joka osastolta valittiin muutama hoitaja, joita magneettityypit tapaisivat. Myös magneettityypit kysyisivät kysymyksiä keneltä tahansa, ja monta viikkoa ennen käyntiä pystyi käymään Magnet-loungessa harjoittelemassa kysymyksien vastaamista... Arvatkaa vain kävinkö ;-)

Kun arvioiat tuli meidän osastolle, oli muun muassa meidän iso taukohuone koristeltu.



Viime viikolla oli sitten magneetti-tuloksen julkistamistilaisuus suorana lähetyksenä auditoriossa. Ja saatiinhan me sekin. Jotkut ovat erittäin innoissaan, toiset (kuten minä) not so much... Näyttäähän se toki hyvältä CV:ssä, mutta vain jos hakee töitä maasta jossa edes tiedetään koko akkreditoinnista.

Ilmapalloja auditorion luona tuloksen julkistamispäivänä. Nämä rakastavat ilmapalloja, aina kun on joku syy juhlia, ovat ilmapallot esillä!

26.4.2014

Yksin töissä

Tänään tein mun ensimmäisen viikonloppuvuoron. Kahdentoista tunnin vuoro alkoi klo 6.45. Ja olin periaatteessa yksin töissä, kaksi muuta hoitajaa ja anestesiateknikko päivystivät.

Sijoitustaulu

Ei mun silti onneksi tarvinnut ihan yksin olla valtavalla osastolla. Aamulla paikalla oli tiimi jotka leikkas yhden privaattipotilaan, lisäksi oli myös siivoojia, muutama ylitöitä tekevä anestesiateknikko jotka järjesteli ja siivoili jotain (ihan kuin niillä ei muka olis aikaa tommoiselle viikolla, mutta siitä lisää myöhemmin) ja joku sähkömieskin kävi. Illemmalla oli vain yksi siivoja. Teho-osastokin on ihan vieressä, joten ihan ok täällä on olla yksin, vaikka monet ei suostu. He päivystävät mielummin, mutta päivystykset on ylitöitä.

Mä en halua päivystää, joten teen sitten näitä vuoroja. Kai niitä tulee 1-2 kuuden viikon listassa. Sinänsä tyhmää, kun lisiä ei pyhä- eikä yötyöstä makseta. Yötyötkin mulle tulee jossain vaiheessa, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan...

Miesten rukoushuone. Seinällä on "kello" jossa näkyy päivän rukousajat

Klo 12.30 asti en oikeastaan tehnyt muuta kuin surffailin netissä ja pelasin pelejä. Ainoa mitä olin tehnyt oli että olin etsinyt trakeostomia-setin jonka tarvitsivat teholla. Joten puolen päivän aikaan olin jo aika tylsistynyt. Silloin tuli ilmoitus että joku prinssi tulee ehkä leikkaukseen. Ilmoituksen tehnyt kirurgi toki sanoi että on hyvin epätodennäköistä että hänet leikataan tänään, mutta koska kyseessä on prinssi, piti sali valmistella ja tavarat kerätä.

Sen jälkeen keräsin leikkauskamoja melkein pari tuntia, tuohon leikkaukseen, huomiseen omaan saliin (munuaissaliin) ja meidän urologian saliin. Täällä yleensä kerätään edellisenä päivänä kaikkien leikkausten kamat, koska vaihdot on niin nopeita ettei silloin ehdi.


Sitten ei taas ollut muuta kuin odottelua ja ajan kulutusta. Työvuoron loppupuolella kävelin vielä puolisen tuntia reippaasti meidän 140m pitkää käytävää edes takaisin. On siinä ihmettelemistä jos joku tarkistaa meidän valvontakamerojen tallenteet :-)


23.4.2014

Kultaostoksilla

Eilen kävin vihdoin Diran kultasoukissa, eli basaarilla, hakemassa kaulakorun jonka tilasin jo pari kuukautta sitten. Diran basaari sijaitsee ihan surullisenkuuluisan "Chop chop-square" aukion vieressä, eli aukion jossa joskus perjantaisin katkotaan kauloja.

Olin suunnitellut valkokultaisen korun itse, sillä on mulle tarkoitus, ja taakse kaiverrettiin vielä henkilökohtainen teksti arabiaksi.

Ei kyllä ole edukseen kuvassa, tähdet on päällystetty pikkuriikkisillä timanteilla.

Dirassa on kymmeniä kultakauppoja, mutta tämä missä me asioitiin on hyvin suositeltu paikka, ja muutama tuttukin käyttää sitä. Putiikin pitäjä on jemeniläinen, joka ei kuulemma ole käynyt kotona kuuteen vuoteen.


Kun viimeksi käytiin Dirassa tekemässä korutilaukset kävi myyjän apulainen hakemassa meille shawarmat ja hedelmämehut, tällä kertaa saatiin arabialaista teetä ja vesipullot mukaan. Tee on todella makeaa, mutta hyvää, ja se on maustettu mintulla.


Putiikki antaa alennuksen muutaman sairaalan ja compoundin (aidatun asuinalueen) henkilökunnalle/asukkaille. Tämä oli kuulemma ensimmäinen joka näin teki, nykyään muutama muukin tekee samaa.

Ensimmäisen kerran kun olin Saudeissa teetin itselleni valkokultaisen sormuksen, joka on edelleen tallessa ja käytän sitä ahkerasti. Sain myös silloisesta työpaikasta läksiäislahjaksi rahaa korusettiä varten, ja ostin valkokultaisen setin johon kuuluu kaulakoru, sormus, rannekoru ja korvakorut. Niitä käytän yleensä häissä.

Viimeksi ostin vain pienen valkokultaisen riipuksen, jota olenkin käyttänyt edelliset 6 vuotta. Se putsattiin Dirassa, ja se olikin kuin uusi koru, kiiltävä ja hieno!

Dirassa myydään myös "turistikrääsää", arabialaisia mattoja, abayoja ja muuta vastaavaa. Käytiin muutamassa kaupassa, ja löysin hauskan jääkaappimagneetin :-)



20.4.2014

Suomiloma

Tää postaus on nyt vähän jäänyt, mutta parempi myöhään kuin ei millonkaan.

Sen lisäksi että loma alkoi järkyttävissä tunnelmissa, tuntui sää myös järkyttävän kylmältä. Sää vaihteli muutaman miinusasteen ja n +5 asteen välillä, vaikka Suomeentulopäivänä olikin vissiin yli +10c. Välillä satoi lunta, välillä taas vettä, mutta aurinkokin onneksi paistoi silloin tällöin.




Saavuin Helsinkiin puolen päivän aikaan, ja sisko oli lapsineen vastassa. Siskontyttö 5v oli todella ilahtunut kun huomasi mut, ja kuljettiinkin loppupäivä käsi kädessä. Poika 3v taas vierasti jonkin verran.

Mentiin ensin Jumboon syömään ja sitten mentiin siskolle, jonka pihalla mun auto on seissyt talven yli. Mun auton sisään on vuotanut vähän vettä silloin tällöin, ja olinkin saanut tietää pari päivää eikaisemmin, että se oli jonkin verran homehtunut sisältä. Yäkk!


Kävin sitten autopesulassa, jossa sain järjestettyä että vien auton sinne kunnon (ja kalliiseen!) pesuun seuraavana päivänä, ja haen sitten sitä seuraavana.

Tulin "kotiin" vasta illalla, ja noin tuntia myöhemmin sain ensimmäisen viestin Saudeista, että Suvi oli viety sairaalaan, ja puolisen tuntia myöhemmin tuli tieto, että Suvi oli kuollut.

Seuraavana päivänä oli vuorossa kauan odotettu kampaaja, ja risteily kaverien ja entisten työkavereiden kanssa. Arvatenkaan en oikein pystynyt nauttimaan risteilystä, ja nukkumaankin menin jo suht aikaisin. Ihanaa oli silti nähdä paljon ystäviä samalla kerralla, ja nauttia hyvästä ruuasta siinä sivussa.


Kun palasin risteilyltä, hain raikkaalle tuoksuvan, ja puhtaamman kuin koskaan ikinä, auton pesulasta. Oli kuulemma tyhjennetty muutama litra vettä takakontista! Sen lisäksi vielä söpö kosovolainen työntekijä pyysi mut treffeille! Tuon loman aikana en ehtinyt, kummankin kiireiden takia, mutta ehkä sitten kesällä :-)

Loman aikana tuli oltua lähes koko ajan menossa. Tapasin paljon ystäviä, myös ihan uuden vauvan ja uuden koiranpennun. "Töissä" kävin pariin otteeseen, ja totesin että ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen mulla ei ollut hinkua palata sinne.

Hyvää ruokaa tuli myös nautittua ja paljon, aina erinomaisessa seurassa.


Käytiin myös "seikkailulla" siskontytön kanssa. Ensin junalla Helsinkiin ja sitten käytiin kirjautumassa hotelliin. Sen jälkeen lähdettiin tytön ensimmäiselle ratikka-ajelulle. Sitten käytiin lelukaupasta ostamassa tytölle pieni peli, ja pikkuveljelle tuliainen. Sitten mentiin vielä ravintolaan syömään. Hotellissa tyttö pääsi vaahtokylpyyn.
 

Seuraavana päivänä, ennen kotiinlähtöä, käytiin vielä metroajelulla. Se oli kuulemma paras juttu!

Lomalla tuli myös shoppailtua jonkinverran mukaan otettavaksi, varsinkin suomalaisia herkkuja; mm puurohiutaleita, ruisleipää, juustoa, soijarouhetta, purkkaa ja tietysti suklaata. Paljon suklaata!

18.4.2014

Lehtiartikkeli

Viime vuoden loppupuolella multa pyydettiin lehti-artikkelia Kuntalehteen. Ja mielellänihän minä sen kirjoitin, kun siitä vielä maksettiinkin.

Artikkeli julkaistiin maaliskuussa, ja sen voi nyt myös lukea netistä. Artikkeli löytyy täältä.


Luksusta arjen keskellä

Maksaisitko Suomessa 63€ brunssista? En minä ainakaan, varsinkaan kun siihen ei edes kuulu kuohuviiniä! Mutta täällä se onkin ihan eri juttu. Täällä sitä ansaitsee välillä vähän lukusta ja kunnon törsääminenkin on joskus sallittua :-)

Tänään olin siis brunssilla viiden tähden Ritz-Carlton-hotellissa, jossa vietettiin Silmun ma'assalamaa, eli läksiäisiä.

Monessa hotellissa ja ravintolassakin täällä Riadissa saa ottaa abayan pois, mutta ei tuolla. Niinpä minäkin siis lähdin hotellille ryppyisessä t-paidassa ja capri-leggingseillä.


 Päälle vain "juhla-abaya" ja söpöt kengät, ja menoksi. Kätevää, sanon minä!

Hotelli oli tietysti todella upea. Kun tultiin portista sisään tarkistettiin auton takaluukkuun, ja sisään hotelliin mentiin metallinpaljastimen läpi, ja käsilaukku läpivalaistiin.





Meitä oli viisitoista henkeä, suurin osa suomalaisia, ja iltapäivä oli mukava. Ruoka oli herkullista, ja sitä tuli tietysti vedettyä aivan liikaa. Ruuan kanssa juotiin hedelmämehuja ja alkoholittomia mocktaileja.




14.4.2014

Kapuloita rattaisiin

Kun kerrankin olen päättänyt olla täällä kauemmin kuin vuoden, niin sitten universumi yrittää kaikin tavoin estää mua...

Kun teen 12h päivää, tai menen mukaan pitkään leikkaukseen, joka alkaa aamusta ja menee lounastauon yli, käyn yleensä aamupalalla kahviossa. Ja syön aina samaa; ful. Tykkään todella tästä härkäpapu-muhennoksesta, joka on osa tyypillistä arabialaista aamupalaa. 

Päätin vain muutama päivä ennen Suvin kuolemaa, että aion tehdä toisen vuoden sopimuksen. Mahtavan viikonlopun jälkeen tajusin että vaikka työ nyt ei ole mitään erityisen kivaa, niin mulla on silti täällä hyvä sosiaalielämä ja mahtavat viikonloput, että niitten takia voi vähän "kärsiä" töissäkin. Eikä se työ kovin mukavaa aina Suomessakaan ole... Ja aika menee täällä oikeasti todella nopsaa.

Onneksi olin ehtinyt joka tapauksessa tehdä tuon päätöksen ennen kuin Suvi menehtyi. Se olisi nyt paljon vaikeampaa. 


E-kompleksin pyykkituvat olivat liian pienet, täällä onneksi riittää koneita. Varsinkin kun mun kerroksessa monet asunnot ovat seniori-hoitajille tarkoitettuja kaksioita, ja heillä on omat pesukoneet. Kuvassa ehkä 1/3 tuon pyykkituvan koneista. Joka kerroksessa on siis oma pyykkitupa.

Mutta nyt ilmaantui taas ongelma Saudi-rekisteröinnin kanssa. Mullahan on siis edelleen vain tilapäinen rekisteröinti, minkä sain vasta kun olin tiputtanut muutaman kyyneleen. Silloin sen saaminen oli tärkeää oleskelu-lupaa, eli iqamaa varten.

Ongelma miksi en ollut saanut pysyvää rekisteröintiä oli se, että suomen työpaikan työtodistuksessa ei lukenut että työskentelin siellä "registered nursena". Nyt suomen-lomalla hankin uuden todistuksen, ja kuvittelin että homma on nyt kunnossa. 

Ja mitä vielä! Koska olen ollut täällä kerran ennenkin rekisteröitynyt, vaativat he että tekisin uudelleen rekisteröinnin, vaikka rekisteröinti olikin mennyt umpeen jo muutama vuosi sitten. 


Tunnelia pitkin töihin. Tunnelin päässä on joka aamu mies, joka pysäyttää liikenteen kun me ylitetään tie. Kätevää!

Nyt ne sitten suostuvat rekisteröimään mut vain yhdeksi vuodeksi, koska mulla ei ole tarvittavia "pisteitä", eli CME-hours. Joten nyt joudun sitten äkkiä keräämään näitä pisteitä. Mun oleskelu-lupa pitää uusia joulukuussa, joten kai ne sit pitää siihen mennessä kerätä... 


Robottia pukemassa steriiliksi

Olen myös vähän miettinyt että sen jälkeen kun olen uusinut sopimukseni hakisin töitä kirurgisilta poliklinikoilta. Täällä kun ei makseta lisiä yö- ja viikonlopputöistä, niin mielummin ihan vain päivätyö, ja polityö olisi juuri sitä. 

Toinen vaihtoehto olisi työterveyshuolto/"terveyskeskus", mutta voi olla että siihen vaaditaan jotain kokemusta. Mutta täytyy nyt katsoa kuinka paljon noita viikonloppuja ja yötöitä joudun loppupeleissä tekemään. Kahden viikon kuluttua teen ensimmäisen lauantai-vuoron.

Kuvat ovat viime viikolta, jolloin sain Facebookiin "Arkipäivää" haasteen. Viitenä päivänä piti otta kuva omasta arjesta. (Viides kuva oli se edellisen postauksen ruuanlaittokuva.)

12.4.2014

Taas viikko vierähtänyt

Viime viikko meni taas suhteellisen nopeasti, kun tein taas neljä 12h työpäivää putkeen. Onneksi en joutunut oikeastaan ollenkaan tekemään töitä klo 16.30 jälkeen, paitsi keskiviikkona. Mutta silloinkin oli helppo sali ja mukava tiimi, ja hommatkin loppui ajoissa.

Viime perjantaina oltiin tukikohdassa S:n tupareissa. S oli juuri muuttanut uuteen asuntoon. S tykkää ruuanlaitosta ja tarjolla olikin reilusti todella hyvää ruokaa. Juhlissa oli myös DJ, joten kattoterassilla tuli tanssittua aika lailla. Ilma oli viileähkö, tanssiessa pysyi lämpimänä, mutta ei tullut hiki. Juuri sopiva sää siis.

Juuri näin ;-)

Viikolla ei siis tullut tehtyä oikeastaan muuta kuin töitä, ja torstai olikin sitten vapaapäivä. Sillekin päivälle oli ihan tarpeeksi ohjelmaa; "asuntovalvoja" tuli tekemään inventaarion mun asunnon astioista ja huonekaluista, sitten menin ruoka-kauppaan ja klo 14 sain yhden ison lipaston, kun koin ettei mulla ole tarpeeksi säilytystilaa. Lipasto on valtava, ja on väriltään vähän eri kuin muut huonekalut, mutta samapa tuo.

Illalla olin lähdössä yhden kaverin T:n kanssa tukikohtaan (mutta eri osoitteisiin). Olin jo tilannut ajoissa kuskin klo 16. Kuski ei itse pääsisi, mutta lähettäisi jonkun. Vähän yli 16 soitin kuskille, kun ketään ei näkynyt, joka ilmoitti että kuski joka on tulossa olisi n 20-25 min myöhässä. Argh. Ei muuten mitään, mutta L joka kirjaisi meidät sisään, oli menossa crossfit-tunnille klo 17.30. Matka tukikohtaan kestää, liikenteestä riippuen 30-45 min, ja sisäänkirjauskin vie 10-15 min.

Yritin soittaa sairaalan taksin, mutta ei niitä koskaan saa tuohon aikaan, kun työt loppuvat. Lopulta T sai järjestettyä kuskin, joka sekin tuli vasta 16.30 aikaan. Matka meni onneksi suht nopsaa ja oltiin perillä n 17.10. Mutta kyllä L vähän myöhästyi tunnin aloituksesta.

Sillä välin kun L oli tunnilla mä kokkasin "suomalaista" ruokaa. Tein illaksi kanttarelli-pekonipastaa (tukikohdasta, eli "USAsta", kun saa oikeaa pekonia) ja valkosipulileipiä. Seuraavan päivän lounaaksi tein savuporopiirakan. Kumpikin ruoka maistui kuulemma todella hyvin! Jopa Fazerin salmiakki-suklaa oli "jännää, ei pahaa, mutta outoa".

Kunnon keittiössä on kiva kokkailla, kun oma keittiö on postimerkin kokoinen ja uuniton!

Syönnin jälkeen katsottiin sota-elokuva "Black Hawk Down" joka sattui tulemaan telkkarista, ja jota en ole ennen nähnyt. Taas sai vierestä selitykset sanastolle ja muutakin nippelitetoa. Musta tulee kohta ihan armeija-ekpertti ;-) L neuvoo täällä työkseen Saudien kansalliskaartia, ja kun ensimmäisen kerran kysyin mitä hän tekee täällä, hän sanoi että on "kävelevä tietosanakirja". Ja niin tuo taitaa ollakin.

Ylivaloittunut selfie. Poseerauskuvat olivat vielä epäonnistuneempia...

Perjantaina käytiin lainaamassa elokuva (ei sota tällä kertaa) tukikohdan kirjastosta ja elokuvan jälkeen mentiin altaalle, jonne T ja sen kaveri D:kin tulivat. Reilu tunti lilluttiin vedessä ja unelmoitiin mansikka-margariitoista. Ja taas tuli muistutus että ei me olla missään rantalomalla; kaksi sotilasta kävi kääntymässä allas-alueella kivääreineen kaikkineen...

Nyt on kyllä tullut ravattua tuolla tukikohdassa niin paljon, että nyt otan kyllä parin viikon tauon!

Sää on taas kohdillaan. Mitä nyt eilen illalla oli TAAS hiekkamyrsky...

Tänään onkin sitten Suvin muistotilaisuus Suomen suurlähetystössä.

4.4.2014

Muutto ja uuteen asettuminen

Lauantaina palasin sairaalalle vasta klo 16 aikaan. Sain pienen järjestelyn ja odottelun jälkeen avaimet kämppään.

Ensireaktiona F-kompleksin yksiöni tuntui pieneltä ja ankealta. Se sijaitsee korkeimmassa, eli kymmenennessä kerroksessa, joten näkymät ikkunasta/parvekkeelta on onneksi ihan kivat, varsinkin pimeään aikaan. Vaikka heti edessä onkin valtava rakennustyömaa.


Tästä tulee maksa- ja (olikohan se) elinsiirtokeskus, avajaiset syksyllä. Vasemmalla E-kompleksi. Välissä on pieni puisto.

Illalla tapasin vielä muutama suomalaisen ja kävin E-kompleksissa kaverin luona. Halusin käydä siellä ennen seuraavan päivän kämpässä käyntiä...

Illan, ja muutaman seuraavan päivän aikana, kävi ilmi että monta työkaveria ja yksi suomalainenkin asuu tässä samassa kerroksessa!

Kun menin sunnuntaina töihin kesti mulla meidän 140 m käytävän kävely varmasti jotain 15 min. Monet työkaverit pysäyttivät, halasivat ja kysyivät kuinka voin.

Puolenpäivän aikaan lähdin töistä. Tapasin kaksi muuta suomalaista ja odoteltiin vartijoita, muutamaa ihmistä henkilöstöhallinnosta ja muutamaa housing representatives ("asuntovastaavaa"), sekä siivoajia ja muuttomiehiä.

Asuntoon meneminen oli herkistävää, mutta ei ollut paljon aikaa tunteilla, vaan kiireellä piti pakata kaikki tavarat. Oletetusti en ollut saanut mennä asuntoon yksin, jotta en varastaisi Suvin tavaroita, mutta loppujen lopuksi ne tavarat siirrettiin rahtia odottamaan toisen suomalaisen asuntoon, joka sijaitsee samassa kompleksissa. Ei taas mitään järkeä tässäkään hommassa...

Pyysin myös jos saisin taas vanhan, pehmeämmän patjan, koska F:n patja on taas kova kuin kivi. E:n patja ei taas sovi F:ään. Lupailivat, mutta ei ole patja vielä vaihtunut.

Kamojen purkamisessa ja järjestelyssä meni monta iltaa...

Samana iltana tavattiin vielä suomiporukan kanssa C-kompleksin altaalla, kahviteltiin ja juteltiin.

Muuten viikko on mennyt melko nopeasti. Töissä olen saanut vastailla varovaisin kyselyihin ja saanut paljon sympatiaa. Olen myös saanut kuulla huhuista mitä on ollut liikkeellä. Mutta, niinhän se aina menee.

Meidän sairaala-lääkärit vaihtuivat, ja yksi suosikeista, Dr Nasser (seisoo mun vieressä), halusi meidän hoitajien kanssa yhteiskuvaan! 

Olenkohan viettänyt ihan liikaa aikaa tukikohdassa... Tuo on muutamaa kokoa liian iso röntgensäteily-suojaliivi.

Keskiviikkona oli ihmeellinen päivä säiden puolesta. Satoi vettä kaatamalla, oli hiekkamyrsky, ukkosti ja salamoi ja lopulta satoi vielä mutaa! Tässä pieni juttu aiheesta.

Eilen oli kiva työpäivä, mutta töiden jälkeen mun piti käydä siirtämässä rahaa Suomen tilille. Ja kappas, mun Suomen tilin tiedot oli hävinnyt, enkä voinut automaatilla siirtää. Huoh. Olen kuullut muutamalle muullekin käyneen samoin.

Sitten lähdin IKEAan, tarkoituksena ostaa mm palli, jolla pääsen kiipeämään yläkaapeille. Kävin siellä syömässä lihapullat, mutta muusia ei edes ollut. Puolukkahilloa joutuivat metsästämään, ja lihapullat oli pahoja.

Kun tulin kotiin, olin surullinen ja huonolla tuulella. Surullinen varmaan, koska yksi viimeisiä asioita jota sovittiin Suvin kanssa, oli että mennään IKEAan kun palaan... No, tänään on taas yhdet bileet tukikohdassa, joten jospa tämä olisi taas hyvä päivä. Ikävä Suvia on silti edelleen, ja paljon!