29.3.2014

Paluu aavikolle

Edelleen olen vain puhelimen varassa, uusi iPad mini on kyllä latautumassa, mutta vasta huomenna pääsen käsiksi läppäriini ja saan luettua kahden viikon blogit!

Niin, pääsen siis asuntooni vasta huomenna klo 13, vartijoiden, muutaman suomalaisen ja sairaalan edustajan kanssa. Silloin pakataan Suvin ja mun tavarat. 

Tällä hetkellä olen vielä tukikohdassa, jossa vietin yön K:n vierashuoneessa:


Ja venyyyyyytän paluuta sairaalalle. Pääsen siis tänään jo uuteen yksiööni. 

Vietin viimeisen yön Suomessa lentokenttä-hotellissa, kun lento lähti niin aikaisin, enkä olisi halunnut pyytää ketään viemään kentälle siihen aikaan. Taksi jonkun kaverin luota olisi myös maksanut lähes saman hinnan kuin hotelli. 


Hotelli oli masentava ja karu, mutta henkilökunta ystävällistä (sain laittaa kylmäkallen yöksi pakkaseen, toin tänne juustoja ja poro-rouhetta), ja aamupala oli runsas ja herkullinen. 

Iltapäivän ja illan vietin Jumbo-ostoskeskuksessa, tein viimehetken ostoksia, menin ex-tempore elokuviin (Korso, en suosittele...), ja illalliselle hyvän ystävän kanssa. 

Aamulla sain ilmaisen kyydin kentälle, ja kuski toivotti "hyvää kotimatkaa" :-) Kentällä oli ihan käsittämätön jono Finnairin tiskeille, onneksi lensin British Airwaysilla!

Mulla on kyllä aina ollut ihan mieletön tuuri laukkujen ylipainon kanssa. Koskaan en ole siitä joutunut mitään maksamaan, nytkin oli 4,5kg yli! Kysyivät vielä että laitetaanko käsimatkatavara-laukkukin ilmaiseksi ruumaan, kun lento oli niin täynnä. Sopi mulle! Paitsi, että Lontoossa tajusin, että hitsi, mun tutkintotodistus ja kaikki työtodistukset, sekä mun Saudien rekisteröintipaperit oli kaikki siinä laukussa. No, eipä olis panikointi auttanut, piti vaan yrittää toivoa että laukku tulee perille...

Lento Lontooseen meni suht nopsaa. Lontoossa menin heti turvatarkastuksesta ALV-palautuspisteeseen, saisinhan verot takaisin ostamastani iPadistä, koska asun EU:n ulkopuolella. 

Tiskillä huomasin että olin unohtanut viisumini Helsinki-Vantaan lähtöselvitykseen, jossa sitä ihmeteltiin oikein kahden virkailijan toimesta. Viisumi kun on nykyään sähköinen, tulostetussa paperissa ei ole lähtöpäivämäärää eikä leimaa. 

En siis saanut veronpalautusta ilman viisumia. Enkä luultavasti pääsisi myöskään jatkolennolle ilman, joten menin British Airwaysin tiskille. Järjestivät että pääsin business-loungeen tulostamaan uuden. 

Sitten sain myös veronpalutuksen, mutta oli kyllä kaksi tympeintä virkailijaa ikinä...

Eivätkä muuten sitten enään tarkistanut viisumia portilla, kuten yleensä! Mutta, ensi kerralla tulostan muutaman varalle :-)

Jatkolento kesti 6,5h ja tuntui aika pitkältä, siitä huolimatta että katselin kaksi elokuvaa. 

Jossain Alppien yllä...

Riadissa pääsin suhteellisen nopeasti maahantulotarkastuksen läpi. Mutta laukkuja sain sitten odottaa jännityksessä vaikka kuinka kauan. Mutta, onneksi kumpaakaan laukkua ei näkynyt, jos isompi laukku olisi tullut paljon ennen sitä käsimatkatavaraa, olisin jo hieman panikoinut. Lopulta mun laukut tuli, lähes peräkkäin, ja kutakuinkin viimeisenä. 

K oli kentällä vastassa ja tukikohdassa piti käydä läpi taas turvatarkastukset. Niitä olikin eilisen aikana ihan riittävästi...


Täällä on mukavan lämmintä, jotenkin oli kyllä kovin alaston olo, kun äsken käytiin ulkona (mutta tukikohdan sisällä). Mulla kun oli "vain" T-paita ja caprit :-)

K lähti salille, ja mä siivosin täällä, kun K:n siivooja on ollut estynyt. Kovin tunnen täällä itseni kotoisaksi, vaikka en ole K:ta tuntenut kuin 3kk. K:lla on siis suomalainen tyttöystävä, joka asuu nykyään Suomessa. 

Täällä tukikohdassa oikeasti unohtaa missä sitä oikeasti on. K:n talo on iso (6 huonetta, keittiö, 3 vessaa ja iso kattoterassi). K on siis siviili ja insinööri, joka on vastuussa tukikohdan rakennuksista, altaasta ym. Mutta nopsaa tajusin taas missä olen, kun etsin siivousrättiä, ja löysin kaapista luotiliivin...

Niin, ja sitten mulla oli pieni "blondi-hetki"... Lähes kaikilla tukikohdassa on isot nelivetoiset katumaasturit. K:n naapurilla on sedaani. Kysyin että miksi ihmeessä, eihän sillä pääse aavikolle. K sanoi että ne on naisille jotka on täällä palveluksessa (kaikilla on ilmaiset autot ja ilmaiset bensat!). Tuohduin ja sanoin että onpa seksististä! K sitten muistutti mua että naisethan ei saa ajaa tukikohdan ulkopuolella, että eivät tarvitse isoja maastureita. Heh. Olin näköjään unohtanut tuon 2 viikon loman aikana!





2 kommenttia:

  1. Kiva että pääsit kuitenkin perille safe and sound! Nyt jo ikävä, mut oli ihana nähdä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ikävä myös täällä <3

      Poista