27.2.2014

Häirintää ja shoppailua

Tällä viikolla en ole pahemmin jaksanut bloggailla; tein neljä 12h työvuoroa putkeen. Meillä on noita 12h työvuoroja periaattessa yksi joka kuuden viikon listalla, paitsi jos pyytää semmoisen (jos tarvitsee pitkän viikonlopun, tai haluaa lähteä lomalle päivää aikaisemmin), niin se tulee vielä sitten sen toisen viikon lisäksi. Mulla on ollut jo muutama noita 12h päivän viikkoa, mutta silloin olen katkaissut sen pitämällä vapaapäivän maanantaina. Koska silloin meidän vähiten mukava kirurgi leikkaa ;-)

Viime torstaina kävin töiden jälkeen sairaalan viereisessä, pienessä ostoskeskuksessa ostamassa uudet abayat. Mun kaksi muuta alkoi olemaan niin huonossa kunnossa, että tarve oli akuutti!

Ostoskeskusta, kuvattu meidän katolta v 2009

Menin yksin, ja sovitin ensin "juhla-abayaa", eli vähän hienompaa abayaa, joka suljetaan edestä neppareilla, oman abayan päälle. Sitten sovitin toista, pään yli vedettävää "arki-abayaa", jonka alla voi pitää vaikka shortseja, koska jalat ei vilku, eikä se aukea vahingossa. Silloin myyjä kosketti mun rintoja. Sanoin että älä koske, ja myyjä sanoi jotain että "we are friends, mafi mushkila" (don't worry). Sitten kokeilin eri kokoa samasta abayasta, ja myyjä kosketti taas mun rintoja, ja kun löin kädet pois, yritti hän katsoa mun paidan sisään. Sanoin halas (lopeta), ja riisuin abayan. Vaikka mieli teki lähteä liikkeestä samantien, ostin silti abayat, mutta tingin hinnan, koska tarvitsin ne, enkä jaksanut lähteä muualle ostamaan.

Kun tulin kaupasta ulos, etsin katseella muttawaa, uskontopoliisia (jonka tunnistaa siitä, että sen "mekko", thobe, on lyhyempi, sillä ei ole mustaa rengasta päähuivin päällä (iqal) ja pitkä parta rehottaa). Mutta, eihän semmoista ole mailla halmeilla silloin kuin sitä tarvitsee. Näin yhden nuoren vartijan, mutta ajattelin että turha sille on ruveta selittämään, ei se kuitenkaan edes ymmärrä englantiakaan. Ei kyllä välttämättä muttawakaan.

Löysin ruisjauhoja, ja tein ruisleipää viime viikonloppuna. Niistä tuli ihan ok, mutta ens kerralla teen kyllä juureen. Tässä resepti näihin.

Launataina lähdin sitten takaisin kauppakeskukseen suomalaisen ystävän kanssa. Hypermarketin joku asiakaspalvelija vei meidän ostoskeskuksen managerin ovelle, mutta se oli lukossa. Asiakaspalvelija sanoi sitten että manageri on paikalla viikolla, virka-aikaan. No, koska mulla oli 12h päivät, pääsin sinne vasta tänään.

Menin managerin toimistoon, hän puhui hyvin huonoa englantia, mutta sanoi että hän on vain hypermarketin manageri, mutta antoi puhelinnumeron ostoskeskuksen managerille. Soitin sitten samantien, kun tulin ulos toimistosta. Manageri puhui hyvää englantia, sanoi hoitavansa asian, ja soittavansa mulle joskus takaisin. Saa nähdä tapahtuuko mitään, epäilenpä...

Myyjä ei siis ollut saudi, saudien kanssa mulla ei ole muistaakseni koskaan ollut ongelmia. Itse luulin miestä pakistanilaiseksi, mutta yksi anestesialääkäri, joka oli kanssa käynyt vaimonsa kanssa siinä kaupassa (joka on aika uusi), sanoi miehen olevan bangladeshilainen. No, mulle nuo kaksi ja intialalaiset ovat, sori vaan, ihan samaa kastia. Mielestäni, näin kiltisti sanottuna, epämiellyttävimmät ihmiset. En koe olevani kovin rasistinen, mutta kyllä täällä jonkinverran semmoiseksi tulee!

Kävin tänään myös toisessa ostoskeskuksessa shoppailemassa kengät huomiseen iltapukujuhlaan. Ja tulihan sitä tietenkin shoppailtua vähän muutakin...

Nämä kuvat Riyadh Gallery-ostoskeskuksesta



Niin, ja kesäkin on palannut! Aamuisin on jo vajaat parikymmentä astetta, päivisin lähemmäksi 30. Sopii mulle hyvin :-)

21.2.2014

Janadriyahin kulttuurifestivaalit

Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsee Janadriyah, jossa järjestetään joka vuosi helmi-maaliskuun aikana kahden viikon kulttuurifestivaalit (culture and heritage festival). Kävin siellä myös kun olin ensimmäistä kertaa Saudeissa, mutta viime keikalla ne oli juuri ollut kun tulin tänne, ja seuraavat järjestettiin juuri lähtöni jälkeen.

Festivaali-alue on valtava, ja siellä vieraileekin joka vuosi noin miljoona saudia. Koska valtavalla alueella on niin paljon miehiä ja naisia samaan aikaan, on siellä myös paljon uskontopoliiseja, eli muttawia. Jo heti portilla meidän käskettiin peittää hiukset. Eli, ei muuta kuin huivit päähän.

Kukkaseppeleillä liukas huivikin pysyi paremmin päässä! 

Alueella on paljon nähtävää ja ohjelmaa. Ensimmäiset päivät on vain miehille, silloin on muun muassa kamelikilpailuja. Loput ajasta on tarkoitettu perheille ja naisille.

Festivaalialueella on edustettuna Saudien eri osia ja alueita. Sinne on rakennettu maan eri alueille tyypillisä rakennuksia. Niissä, ja tavallisissakin rakennuksissa, oli eri näyttelyitä ja jopa autoja myynnissä.

 
 
Paikallista taidetta 

Eri alueilla miehet esittivät paikallisia tansseja. Myös prinssi Charles oli vieraillut tuolla muutama päivä aiemmin, ja tanssinut mukana.

video


Siellä myös myytiin vaikka mitä, niin ruokaa, taateleita, mausteita, koristeita, kasetteja (!) kuin vaatteitakin.  Ja käsityöläiset myös valmistivat tuotteita paikan päällä.

 

Monet naiset olivat koristelleet huivinsa erillaisialla koruilla. Minä olin liikkeellä suomalaisen, vaaleahiuksisen ja sinisilmäisen Heidin kanssa, ja meitä pyydettiin usein valokuviin nuorten saudinaisten kanssa. Ja yksi vaimonsa kanssa liikkeella ollut mieskin halusi Heidin kanssa kuvaan.


Muutenkin monet naiset toivottelivat meidät tervetulleiksi Saudi-Arabiaan. Kun me ihmeteltiin että mitäs me syötäisiin, rupesi nuori saudinainen selittämään meille englanniksi mitä eri ruuat oli, ja mitä hän suositteli. Ja ihan hyvää oli.

Juotiin myös hyvää, ja makeaa, teetä.

Henna-tatuointia

Ilmpalloja, joissa on kuninkaan kuva

Kaikenkaikkiaan mukava ilta siis. Lisää festivaalista, ja ennenkaikkea upeita valokuvia, löytyy Laylan Blue Abaya-blogista.

18.2.2014

Ja vielä vähän flunssaa

Tänään raahauduin menin töihin aamulla, vaikka olin räkäinen ja tukkoinen kuin mikä. Puolisen tuntia ehdin olla töissä, kunnes toinen hoitaja ehdotti, että pitäisköhän mun taas käydä Family Medicinissä. Itse olin juuri ajatellut samaa, varsinkin kun huomasin että meitä oli viisi salissa normaalin kolmen sijaan, yksi oli kylläkin perehtyjä.

Menin siis klo 7.30 klinikalle, joka aukesi silloin. Noin vartin odotin vuoroani, ja hoitaja taas (!) punnitsi ja otti lämmön sekä vitaalit. Tällä kertaa lämpö oli 36,9.

Sitten odotinkin lääkäriä lähes tunnin. Vähän epäilen että lääkärit tulevat vasta klo 8.30 töihin. Nyt oli eri lääkäri kuin eilen, tämä mieslääkäri kuunteli nopsaa, paidan päältä keuhkot, kurkisti kurkkuun ja kysyi muutaman kysymyksen.

Sain sairaslomaa täksi päiväksi, ja hän sanoi kirjoittavansa kolmen päivän antibioottikuurin. Selvä...

Vein siis taas töihin saikkulapun. Näin vs osastonhoitajaa, ja sanoin että olen nyt kolmatta päivää saikulla. Oh sanoi että nyt on hyvä viikko olla saikulla, kun muutama sali on suljettu, kun on taas joku kongressi. Okej...mitä se olis sanonut, jos ei olis saleja kiinni...?

Sitten menin apteekkiin. Ensin jonotin naisten luukulta vuoronumeroa, ja sitten jonotin lääkkeitäni.

Apteekin jonossa. Periaatteessa naisilla on oma jonotuspuoli, jonka ympärillä on seinät, mutta suurin osa naisista jonottaa avoinaisella miesten puolella.  Ja kyllä, lattia ja seinät on marmoria. Saudit taitavat rakastaa sitä, sitä on joka paikassa, myös ostoskeskuksissa.
 
Sain antibioottien lisäksi kaksi nenäsumutetta, jotka sisältää kortisonia, joten enpä niitäkään taida käyttää, sekä jotain nenän kostutustippoja tai vastaavaa. Kotona huomasin että antibioottikuuri oli viikon kuuri. No, olkoon miten pitkä vain, mutta minä en antibiootteja syö tavalliseen flunssaan.


Kävin sitten vielä ruokakaupassa, mistä löysin ruisjauhoja! Kohta teen juuren, ja viikonloppuna saan sitten tuoretta ruisleipää, nam!

P.S. Sanna kirjoitti blogissaan, kuinka huono sairauslomasysteemi Hollannissa on.

17.2.2014

Flunssassa

Kyllä täälläkin jotkut asiat toimii erinomaisesti, kuten työterveyshuolto.

Viime viikolla olin tosi väsynyt ja palelin koko ajan, mutta vasta eilen flunssa alkoi kunnolla. Aamulla olin vähän kahden vaiheilla, että mennäkö töihin vai ei, mutta koska olo silloin oli vielä suht hyvä, päätin lähteä töihin.

Parin tunnin töissä-olon jälkeen alkoi olo olla aika vetämätön ja vähän yskittikin. Olin myös pari kertaa aivastanut maskin litimäräksi (yäkk!). Työkaveri sitten ehdotti että ehkä mun kannattaisi mennä työterveyshuoltoon, jota kutsutaan täällä Family Mediciniksi, koska se on vähän kuin terveyskeskus, sinne saa myös työntekijöiden omaiset tulla.

Päätin sitten mennä, vaikka en uskonutkaan että saisin sairaslomaa. Edellisellä viikolla yksi miespuolinen saudihoitaja oli mennyt Family Mediciniin kesken työpäivän ja sille oli annettu vasta seuraava päivä sairaslomaa, sen piti mennä takaisin töihin loppupäiväksi. Melko outoa, jos multa kysyy...

North Tower, sairaalan uudisrakennusta vuodelta 2008. Tästä menen töihin, me asutaan noin 100m päässä.

Olin Family Medicinissä n klo 11 aikaan, se sijaitsee siis sairaalan tiloissa. Vähän piti ensin etsiä ja kysellä että missä se ilmottautuminen oikein on, mutta lopulta sain jonotusnumeron. Odotin ehkä noin 10 min ja pääsin hoitajan luo. Hän määräsi mut eka vaa'alle ja sen jälkeen otettiin lämpö ja vitaalit, eli verenpaine, pulssi ja happisaturaatio. Kuumemittarin hoitaja tunki mun suuhun, se on  mun mielestä kyllä tosi ällöttävää, vaikka siinä kertakäyttöinen suojus olikin. Vitaalit oli ihan ok, mutta lämpöä oli ruhtinaalliset 37,0 astetta.

Sitten odottelin taas jotain kymmenisen minuuttia, ja pääsin lääkärin luo. Hän kysyi vain muutaman kysymyksen, ja kysyi halunako sairaslomaa seuraavaksikin päiväksi. Vastasin että kyllä, ja niin sain saikkulapun. Taisi olla se mun lämpötila joka vaikutti, tai sitten olin vakuuttavampi kuin se mieshoitaja ;-)

Sitten vein sairaslomalapun töihin, ja menin sairaalan apteekille, jossa jonotin n vartin ilmaisia flunssalääkkeitä. Ne on siis vakiolääkkeet, mitä ilmeisesti aina saa flunssaan. Sain parasetamolia (acetaminophen), Strepsilsiä, yskänlääkettä ja jotain antihistamiinejä (joo, eihän mulla mitään allergiaa ole...). Nenäsumutteen olisin mielelläni vielä ottanut, noista olen käyttänyt vain Strepsilsiä.


Kaikkeen tähän meni siis vain noin tunti aikaa. Toimii vähän paremmin kuin mun Suomen työpaikan työterveyshuolto, joka muuten sijaitsee ihan eri kaupunginosassakin! Eikä sinne voi edes mennä hakemaan saikkua flunssan takia. Niin, eihän sieltä saa apua oikeastaan mihinkään muuhunkaan vaivaan...

Viimeksi kun olin täällä töissä ja menin Intiaan lomalle, sain sairaalan matkailuklinikalta ilmaisen rokotteen lisäksi ilmaiset malarialääkkeet, ripulilääkkeet ja jopa hyttysmyrkynkin!

Onneksi mulla on sentään vain flunssa, eikä MERSiä (Middle Eastern Respiratory Syndrome), se on SARSin tapainen coronavirus, joka on tappanut jo 60 ihmistä täällä Saudeissa.

14.2.2014

Kielletty päivä

Täällä Saudeissa Valentine's Day on ollut ennen täysin kielletty. Jopa punaisten ruusujen myynti on ollut kielletty 13 ja 14 helmikuuta, ja kaupoista on poistettu kaikki sydänjutut ja jopa lähes kaikki punaiset tavarat! Tänä vuonna muttawa, eli uskontopoliisi, väittää ettei ne aijo sulkea kukkakauppoja jotka myyvät punaisia ruusuja. Mutta, ruusujen hinnat ovat moninkertaisia, normaalisti yksi ruusu maksaa 5 SAR (n 1€), tänään se maksaa jopa 50 SAR! (Lehtijuttu täällä)


Tapailin täällä yhtä miestä kerran Valentine's Dayn aikoihin, ja hän halusi ostaa mulle punaisen ruusun. Se oli kuulemma ollut kuin huumeiden ostamista. Ensin hän vaivihkaa kysyi kukkakaupassa onko ruusuja, sitten hän maksoi sen, ja meni autolleen. Pian myyjä toi hänelle paketin, joka äkkiä sujautettiin auton takaluukkuun :-) Siitä ruusua osasi kyllä arvostaa!

7.2.2014

Matkatriviaa

Jennillä oli jonkin aikaa sitten blogissaan matkatrivia-postaus, ja kopsasin sen. Vaikka samankaltainen löytyykin blogini "Minä ja Matkat" osiosta, niin päätin silti tehdä tämän postauksen.

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?

Tällä hetkellä niitä maita on 29: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Ranska, Saksa, Unkari, Viro, Itävalta, Sveitsi, Kreikka, Espanja (Kanariansaaret), Israel, Saudi-Arabia, Jordania, Yhdistyneet Arabiemiraatit (Dubai), Egypti, Kenia, Intia, Thaimaa, Ecuador (ja Galapagossaaret), Peru, Meksiko, USA ja Kanada. Ja Bermuda, mutta se ei ole (vielä) itsenäinen maa. Tänä vuonna tullee listaan ainakin 3-4 maata lisää. Ainakin Bahrain, Turkki ja joku muu lähimaa, luultavasti Oman.

Kuinka monessa maassa olet asunut?

Monessa! Suomessa suurimman osan ajasta, mutta USAssa vuoden (au-pairina Poughkeepise, NY 1992-1993), Saksassa (Hampurissa au-parina kesällä 1996) 2kk, Ruotsissa (Varbergissä 2000, Tukholmassa kesätöissä 1995 ja "oikeissa" töissä vuoden 2006-2007 ja 6kk 2010) yhteensä lähes kolme vuotta, Englannissa 2,5 vuotta (Cambridgessä 1997-1999), Saudi-Arabiassa lähes 2,5 vuotta (Riadissa 2001-2002 ja 2008-2009, vuosi kummallakin kerralla, ja nyt jo 4 kk) ja Bermudalla (joka ei ole virallisesti maa, mutta tässä listassa on, tarvitsin sinne viisumin ja työluvan) 2,5kk vuonna 2009. Lisäksi tein keikkatyötä Norjassa 3 viikkoa vuonna 2010. Mutta sitä en laske. Joten, sanotaan nyt vaikka että kuudessa maassa.

Bermudalla. Tämän postauksen "kunniaksi" Bermuda-blogini, jota Me Naiset-lehtikin suositteli, on taas noin kuukauden päivät julkinen, ja siis kaikkien luettavissa.

Mitä ilman et matkusta?

Jaa-a, no en ainakaan ilman liiallista määrää vaatteita... Travel light ei kuulu mun sanavarastoon! Jos lähden ulkomaille töihin, on aina mukana ainakin kuorimaveitsi ja juustohöylä, mutta lomille en niitä toki raahaa. Kamera on tietysti aina mukana, usein jopa kaksikin. Myöskin nenäsumute (ja nykyään myös silmätipat) on ainakin mukana kaikilla reissuilla, normikosmetiikan lisäksi.

Miksi aloitit matkustamisen?

Kai se on veressä. Isoisä oli aikoinaan merimies, ja lapsesta lähtien ollaan perheen kanssa reissattu, Suomessa ja Euroopassa. Äitini ja veljeni on myös kumpikin asuneet muutamaan eri otteeseen ulkomailla. Mulla pitää kyllä aina olla edes joku pikku reissu tiedossa ja suunnitteilla, muuten en voi olla!

Norjassa noin vuonna 1986.

Miksi matkustat yksin? Mitä positiivisia ja negatiivisia puoli on yksin matkustamisessa?

Olen oikeastaan vain kerran matkustanut yksin (3kk Etelä- ja Keski-Amerikan reissu), jos ei oteta mukaan ulkomaille töihin lähtöjä tai ulkomailla asuvien kavereiden luo menoa. Negatiivisintä on tietysti se, että ei voi jakaa mahtavia kokemuksia kenenkään kanssa, sen tajusin Machu Picchulla. Positiivistä on se, että saa tehdä juuri mitä haluaa ja milloinkin haluaa, eikä tarvitse tehdä jotain mitä ei välttämättä halua tehdä, mutta matkakumppani haluaa.

Miten matkustaminen on muuttanut elämäsi?

No olen kielitaitoisempi ja varmaan myös suvaitsevampi. Matkustelun (ja ulkomailla asumisen) myötä tajuaa myöskin kuinka hyvä maa Suomi on asua (pääsääntöisesti), mutta myös miten juntteja (näin kärjistettynä), epäkohteliaita, negatiivisia ja sisäänpäinsuuntautuneita iso osa suomalaisista on... Vaan olen minäkin aika negatiivinen välillä...

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?

Oliskohan krokotiili Keniassa? En ole kovin seikkailunhaluinen mitä tulee syömiseen, vaikka ruokaa rakastankin, enkä esimerkiksi maistanut Perussa tai Ecuadorissa, usein tarjolla olevaa, marsua.

Cuy, eli marsua

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?

Harvemmin. Ecuadorissa vähän jännitti kävellä kotiin kielikoululta, kun oli vallankaappausyritys meneillään. Nairobissa tuli jälkeenpäin mieleen, että ei olisi ehkä kannattanut kävellä yksin pimeässä blondin naispuolisen kaverin kanssa. Thaimaassa iilimadot olivat pelottavia erittäin kostealla viidakkovaelluksella :-)

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?

No, Suomihan se, sinne olen aina palannut, ja tulen aina palaaman. Mutta on monia muitakin maita; USAsta on vielä paljon näkemättä, ja New Yorkissakin olen käynyt monta kertaa, sinne sydän vetää aina. Lisäksi Thaimaakin kuuluu tuohon listaan. Vasta kaksi kertaa olen siellä ollut, mutta ehdottomasti aion sinnekin vielä palata.

 
Onko sinulla pakkausrituaaleja?

Jep, kerään ensiksi kasaan kaikki kamat mitä ehdottomasti tarvitsen mukaan, sen jälkeen yritän pakata niitä, ja harmikseni joudun sitten karsimaan niistä ainakin puolet... Pakkaan yleensä myös aika lailla viime tingassa, sen sijaan kun palaan kotiin odottaa laukku purkamista ainakin päivän-pari.

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?

Rakastan valkoisia hiekkarantoja, palmuja ja turkoosia vettä, en osaa sanoa mikä ranta on kaunein, ehkä se on vielä kokematta!

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?

Ruotsiin lapsena, taisin olla yhdeksän vuotias silloin. Ahvenanmaalla (joka toki ei ole ulkomaa) käytiin, kun olin muutaman vuoden ikäinen.

Ehkä Ruotsissa, kesä 1983

Legolandissa Tanskassa. Sama reissu kai kun yllä, luulisin.

Mainitse 5 asiaa bucketlistaltasi?

Siitä mulla onkin ihan oma postaus täällä. Silloin elättelin vielä toivoa, että pystyisin olemaan täällä vähän kauemmin...

Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?

No, Intiaan en kyllä valitettavasti halua matkustaa uudestaan, vaikka Taj Mahal on vielä kokematta. En myöskään halua matkustaa Yemeniin, Afganistaniin, tai johonkin Afrikan maahan, jossa on joku sisällissota tai muu kriisi meneillään.

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?

Tottakai perhettä ja ystäviä, mutta myös Suomen kesää, ruisleipää (ja paljon muutakin syötävää), asioiden toimivuutta ja järjestelmällisyyttä, ja nyt tietysti myös vapautta, siideriä ja autolla ajamista.

Uskotko, että joskus asetut vielä jonnekkin, ja jos niin minne?

Ehdottomasti! Ja kyllä se Suomi on, mutta minne siellä ei ole vielä ihan 100% varmaa.

Mikä on suosikki lentokenttäsi ja lentoyhtiösi?

Ei mulla taida olla mitään suosikki kenttää, mutta tykkään kyllä Helsinki-Vantaasta. Esimerkiksi siksi, että sieltä löytää aina käsimatkatavara-kärryn. Mutta siellä saisi kyllä olla paljon enemmän valinnanvaraa ruokapaikkojen suhteen. Lentoyhtiöistä suosin ehdottomasti Norwegiania (mm ilmainen wifi lennon aikana!) ja Turkish Airlinesiin olen myös ollut tyytyväinen. Finnairia yritän välttää, paitsi jos lennän New Yorkiin.

Mikä on suosikkikaupunkisi?

No kyllä se on New York. Aina!


3.2.2014

Yhdet läksiäiset

Se mikä on aina ikävää täällä Saudeissa on se, että ihmiset vaihtuvat tiuhaan. Sitä tutustuu ihaniin ihmisiin, ja yks kaks ne on taas poissa sun elämästä.

Perjantaina vietettiin suomalaisen Niinan läksiäisiä, joka kahden vuoden täällä olon jälkeen lähtee takaisin Suomeen, koska hänen työpaikkansa annettiin saudille. Hän ei ole sairaanhoitaja.

Ilta oli mukava, porukkaa oli juuri sopivasti, ehkä n 15-20 hlöä. Oltiin taas sillä asuinalueella, jossa saa ihan oikeaa alkoholia. Mä tykkään muutenkin enemmän mukavista kotibileistä kuin ravintoloissa juhlimisesta. "Etkot" on yleensä paljon kivempiä, sitten kun lähdetään baariin niin porukka yleensä hajaantuu. Täällä ei onneksi ole sitä ongelmaa, kun ei ole minne mennä ;-)

Juhlissa oli tarjolla Kabsaa, perinteistä arabialaista riisruokaa. Sitä syödään usein juhlissa, ja silloin lihana voi olla puolikas vuohi tai jopa puolikas kameli. Meillä oli ihan grillattuja kananpuolikkaita.


Kabsa tarjotaan isolta vadilta, ja sitä syödään yleensä lattialla, käsin tottakai. Ja osa meistäkin söi, vaikka lusikat olikin apuna. Ja meillä oli omat lautaset, saudit syövät usein ihan vaan suoraan tarjoilulautaselta. Nam, hyvää oli!



Suvi oli tehnyt upean, ja herkullisen kakun. Ma'asalama tarkoittaa näkemiin, ja läksiäisiä kutsutaankin täällä masalamoiksi.


Vesipiipun poltto on arabimaissa hyvin yleinen tapa, varsinkin miesten kesken. Sen sijaan että miehet istuvat baarissa kaljatuopin ääressä, polttavat he shishaa kahviloissa. Yleensä shisassa poltetaan eri hedelmien makuista tupakkaa (ja täysin tupakatontakin on olemassa), omena taitaa olla tavallisin.

 Shishaa everstiluutnantin kanssa :-)