25.1.2014

Taas aavikolla

Eilen oltiin taas hashilla. Ja mikä parasta; kesä tekee taas tuloaan. Eilen lämpötila oli jotain 23c, eli auringossa oli todella kuuma. Tänään onkin sitten ollut "vain" 18c.

Mentiin taas saman ystävän kyydillä kuin viimeksikin. Tällä kertaa sattui matkalla pieni kolhaisu. Joku vaihtoi yllättäen kaistaa meidän eteen, ja vaikka kuski väisti oikealle, osui toinen auto meihin silti hieman. Ei pysähdytty, osittain turvallisuussyistä, ja osittain koska toki onnettomuus olisi ollut länsimaalaisen kuskin syy, eikä saudin...

Aavikko-ajo osuus oli todella kuoppaista, kuraistakin, ja välillä tie oli aika kapea. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa :-)

Tällä kertaa oltiin hyvissä ajoin perillä. Meidän oli tarkoitus grillata kävelyn jälkeen, ja kerättiin sitten kiviä grilliä varten, ja levitettiin arabialaisia piknikmattoja ja retkituoleja.


Ennen kävelyä on siis aina kokoontuminen. Huomenna on Australian kansallispäivä, ja sitä juhlistettiin tuolla hashillakin. Australian lippu liehui, australialaiset pyydettiin ympyrän sisälle, ja he lauloivat ensimmäisen säkeen "Walzing Matilda"-folklaulusta, jota myös kutsutaan Australian epäviralliseksi kansallislauluksi.


Sitten onniteltiin uusia jäsenia (tietyn ajan sisällä pitää kävellä tietty määrä kävelyjä), pyydettiin kaikki ensikertalaiset ympyrään, esiteltiin haret, eli ne jotka ovat tehneet reitin, ja kävelevät tai juoksevat hashereiden mukana. Reitit on toki myös merkattu kalkilla.

Tämänkertainen kokoontumispaikka oli aika korkean mäen huipulla, ja jotkut, joilla ei ollut nelivetoautoja, eivät olleet päässeet mäkeä ylös. Niitä pyydettiin sitten ympyrään, muutama tuli tai pakotettiin, ja ne sai vesikastelun :-)


Kävely oli taas ihan mukava, paitsi että mulla oli liian lämpimät vaatteet päällä, ja paikoittain piti kävellä lähes nyrkinkokoisten kivien päällä, jotka tuntuivat inhottavasti jalkojen alla.

Reitin hankalin lasku


 Melkein kuin karviasmarja




Kävelyn jälkeen aavikolle jäi meidän lisäksi myös muutama muukin eri porukka grillailemaan.




Kotimatka olikin sitten paljon hitaampi, kun ajettiin pimeässä vaikeakulkuista aavikkotietä maantielle. Mutta hyvin sujui.

2 kommenttia:

  1. Ihania aavikkokuvia! En kuitenkaan ihan tajunnut... siis tyypit, jotka epäonnisina eivät olleet päässeet paikalle auton varustelun puutteen takia, vielä kaiken kukkuraksi kasteltiin? Aika reilu meininki. :D

    VastaaPoista
  2. Juuri näin :-) Pointti oli se että jotkut oli silti päässyt pikkuautoillaan, eli olivat vissiin taitavempia ajajia.

    VastaaPoista