31.1.2014

Kuusi vaihtoehtoa

Onneksi mun ei vielä tarvitse päättää yhtään mitään, mutta kun olen semmoista suunnittelija-tyyppiä, jonka on vaikea elää vain just tässä ja nyt, niin toki mietin asiaa lähes päivittäin.

Eli, kauanko olla Saudeissa tällä kertaa. Päätös pitää tehdä joskus kesä-heinäkuussa. Jos allekirjoitan toisen vuoden sopimuksen, pitää mun mm tehdä kaikenmaailman määräyksien ja ohjeiden mukainen portfolio. Josta toki varmasti olisi hyötyä vastaisuudessakin työahaussa, pitäisi vain suomentaa kaikki tekstit. Lisäksi apulaisosastonhoitaja haastattelee, ja jonkun kollegan pitää arvioida mut kirjallisesti. Tämän kaiken joutuvat siis myös tekemään ne, jolla on kahden vuoden sopimus...

Mulla on onneksi todella mukavia työkavereita. Töissä saa nauraa paljon, ja usein! Tässä ihmetellään siskon lähettämää jokavuotista lapsistaan tekemää valokuvakirjaa (posti tulee töihin), eivätkä muuten millään meinanneet uskoa (kuvista) ettei siskoni ole rikas! Niin se elämä vain on erillaista Suomessa ja muualla.

Tässä siis mun vaihtoehdot:

1. Olla täällä vain yksi vuosi, mun sopimus päättyy 17.9.14. Tämä vaihtoehto on täysin poissuljettu, koska en halua palata Suomeen juuri ennen synkkääkin synkempää syksyä!

Lähetetty muistutus mulle siitä, mitä se harmaus ja synkkyys oikeasti olikaan...

2. Jatkaa vuoden sopimusta 3kk. Silloin palaisin juuri sopivasti jouluksi Suomeen. 3 kk on maksimiaika, jolla olemassa olevaa sopimusta voi jatkaa, kirjoittamatta uutta. Mutta, tuon kolmen kuukauden aikana ei kuulemma saa pitää yhtään lomaa. Tämä on aika houkutteleva vaihtoehto.

3. Kirjoittaa uusi sopimus, mutta irtisanoutua 8kk jälkeen, eli 17.5.15 olisi viimeinen virallinen työpäivä (mun synttäri!). Silloin ei enää tule jotain sanktioita irtisanoutumisesta (on vissiin joku palkanmenetys, en ole varma paljonko) ja saisin ilmaisen lentolipun. Palaisin Suomeen juuri parhaimpaan aikaan ja pääsisin taas kunnolla nauttimaan Suomen kesästä. Tämä on tällähetkellä houkuttelevin vaihtoehto.

4. Kirjoittaa uusi sopimus ja tehdä se loppuun asti. Viimeinen työpäivä olisi 6.9 (koska sairaalan virallinen kalenteri on islamilainen hijra-kalenteri, ja sen mukainen vuosi on 11 päivää lyhyempi kuin meidän gregoriaanisen kalenterin mukainen. Tämä ei myöskään ole kovin varteenotettava vaihtoehto, koska silloin palaisin taas Suomeen juuri syksyllä. Toisalta taas kahden vuoden sopimuksen täyttymisen jälkeen saa (ja jokaisen vuoden jälkeen siitä eteenpäin) kuukauden palkan ylimääräisenä bonuksena.

5. Kirjoittaa toinen vuosi, ja jatkaa sitä 3kk. Ei kovin varteenotettava vaihtoehto siksi, että en varmaan halua olla täällä vielä vajaat kaksi vuotta!

6. Kirjoittaa toinen vuosi, ja vain ottaa ja lähteä kun mitta täyttyy. Tämän mahdollistaisi multiple exit/re-entry-viisumi, jota aion muutenkin anoa, ja joka on voimassa aina 6 kk kerrallaan. Tätä en silti aio tehdä. Monet on näin tehnyt, koska irtisanomisaika on 2 kk, ja on ne sanktiot, mutta minä en halua polttaa siltoja perässäni.

Kyllä täälläkin on välillä (ja tänä talvena on ollut normaalia useammin) harmaata ja sateista. Viimeksi eilen.

Tämä viikko on ollut todella mukava töissä, siitäkin huolimatta, että jouduin takaisin korvasaliin yhdeksi päiväksi. Mutta sekin päivä oli ihan ok, vaikka kirurgi koko ajan urputtikin jostain, kun tiesin että kyse oli vain yhdestä päivästä (ja urologian sali tuntui taas niiiiiin mukavalta paikalta!). Juuri tuo kirurgien ainainen urputus (ja välillä myös huuto) on todella ärsyttävää, kuten myös jatkuva "mukamas" kiire ja stressi: yalla, yalla (vauhtia, vauhtia) on jotain mitä kuulee lähes päivittäin. Osasyy miksi tämä viikko oli niin mukava, oli se että suurin osa meidän kirurgeista oli Dubaissa kongressissa, ja vain kaksi meidän mukavinta leikkasi!


Suurin syy silti siihen miksi en välttämättä halua jatkaa täällä tätä vuotta kauempaa, on ne pakolliset päivystykset ja muutkin ylityöt. Omassa salissa ei niinkään haittaa tehdä omia hommia loppuun, mutta muiden hommien takia ei kiinnosta jäädä ylitöihin. Vielä ei ole onneksi tarvinnut niitä päivystyksiä tehdä, vaikka vs osastonhoitaja jo ehdottikin, mutta katsotaan kauanko pystyn niitä vielä vältellä...

Mutta, kuten sanottua, vielä on onneksi 5-6 kk aikaa päättää. Mitä tahansa ehtii vielä tapahtua sinäkin aikana...


27.1.2014

Työjuttuja osa 2

Varoitus: nyt tulee aika paljon ihmettelyä, kritisointia ja vähän valitustakin...

Tämä sairaala on siis huippusairaala, yksi lähi-idän johtavia sairaaloita. Sairaala on akredioitu monen eri tahon puolesta, kuten amerikkalaisen JCAIn. Sairaala hakee tällähetkellä myös Magnet statusta, joka on joku amerikkalainen sairaanhoitajien akreditointi, jolla pyritään lisäämään hoitohenkilökunnan työssäviihtyvyyttä ja vähentämään irtisanoutumisia ja tietenkin antamaan erittäin korkeatasoista, potilaslähtöistä, sairaanhoitoa.

Totuushan toki on, että suomalaisen (ja varmaan muutaman muunkin maalaisen) näkökulmasta kaikki tämä on vain sananhelinää. Oikeasti esim yksikään leikkaus ei taida olla steriili alusta loppuun. 

Täällä tuijotetaan vain eri säännöksiä ja ohjeita (policy & procedure), oman (maalais)järjen käyttö on täysin kielletty. 

Muutenkin tuntuu että monilta puuttuu empatiakyky, asiat tehdään niin kuin pitä, ei aina potilaan parhaaksi, vaan koska policy näin määrää, ja muuten voi joutua pulaan.


Lääkäreitä kohdellaan kuin kuninkaita, ja kaikki tehdään niin että lääkäri ei hermostu eikä suutu, niin nopeasti kuin mahdollista, ettei lääkäri joudu odottamaan, koko ajan kuuluu vaan  "yes doktor". Jos joku laite ei toimi, tai joku tavara puuttuu kokonaan, niin hoitaja pyytää anteeksi lääkäriltä, vaikka hoitajilla ei olisikaan osaa eikä arpaa koko asiaan. Ei varmasti tarvitse mainita että mä en koskaan pyytele anteeksi, jos syy ei ole mun...

Siis täysin erillailla kuin Suomessa, jossa hoitajat periaatteessa pyörittävät "sirkusta" ja määräävät tahdin. Tämä täällä on siis mulle aina yhtä vaikeaa, ja minä sanonkin "yes doktor" vain ivallisesti tai sarkastisesti ;-)

Hoitajilla ei ole työrauhaa, leikkaus alkaa jo ennen kuin on saanut diatermiat ja imut kytkettyä, kirurgi kun on mukana peittelemässä. Yleensä veitseä hoetaan moneen kertaan jo siinä vaiheessa kun on juuri ja juuri saatu peiteltyä. Aina hoetaan, mitään instrumenttia tai tavaraa ei voi pyytää kerran, sana pitää aina sanoa monta kertaa, pitäisi olla sekunnissa antamassa pyydettyä tavaraa.

Täällä olen jo nyt nähnyt parilla kirurgilla vihkisormuksen sormessa leikkauksen aikana, muutamalla passarilla, eli "epästeriililä hoitajalla" (salinvalvoja)  olen myös nähnyt sormuksen, eli käsihygieniahan ei silloin toteudu. Monella on myös rannekellot ja rannekorut.Joka salissa on muutama käsidesi, mutta niitä ei pahemmin käytä muut kuin minä.


Epästeriilissäkin leikkauksissa pitää kaikilla oli maski. Instrumenttihoitajan pitää pestä kädet steriilisti vaikka kirurgi ei pese tai desinfioi omiaan, eikä käytä steriilejä hanskoja...

Ja tämä tietokoneohjelma! Salissa pitää olla yksi ylimääräinen hoitaja, koska nopeissa hommissa kaikki aika menee tietokoneen täyttöön. Ja joka leikkaukseen pitää laittaa kaikki tiedot uudestaan, esim nimet ei jää "muistiin". On miljoona kohtaa mihin tulee nimet, tyyliin kuka haki potilaan, kuka teki minkäkin osan WHOn tarkistuslistasta, kuka laittoi diatermialätkän jne. 

Muuten, kirjoitin tätä hammasleikkauksen aikana, kun olin vielä perehdytyksessä, ja me kolme passaria, junioria valvova kirurgi ja anestesialääkäri näpyteltiin kaikki puhelimiamme ison osan leikkausta. Vaikka se on kielletty. Tätä säännöstä täällä siis ei seurata...



Mutta on täällä onneksi positiivisiakin asioita. Salit on oikeesti sopivan kokoisia, eli isoja. Koska salissa on yleensä instrumenttipuolella 3 (-4) hoitajaa, on aina joku jolta kysyä neuvoa. 

Viimeksi kun olin täällä oli peilit juuri otettu pois käsienpesuhuoneista, koska oli joku (typerä) tutkimus (oikeesti, olisikohan tärkeämpiäkin tutkittavia asioita) että kun pesee käsiä steriilisti, niin voi vahingossa koskea vaikka päähän, kun huomaa hiusten roikkuvan. Oikeesti. Peilin pointtihan on siis, että tarkistat hiukset ennen pesua, että on myssyn alla. Nyt pelit on onneksi tullut takaisin, mutta sivuseinälle, ei altaan päälle.

Viimeksi saleissa ei myöskään ollut käsidesiä, koska joku potilas oli Jenkeissä kuollut tulipalossa... Koska salissa ei myöskään ole käsienpesuallasta, kylläkin heti salin ulkopuolella, niin käsihygienia oli välillä mitä sattui. Nyt on kyllä käsidesit, mutta on kauheeta kamaa, kuivattaa kädet korpuiksi... Suomessahan niihin on lisätty hoitavia aineita.

Ennen täällä päivystettiin vain viikonloppusisn, ja se oli vapaaehtoista ylityötä. Nykyään on viikollakin yövuorolaisten lisäksi päivystäjät. Eikä ole enään vapaaehtoista. Täällä siis pakotetaan ylitöihin. Eikä mikään laki määrää että pitää olla tietty määrä vapaata työvuorojen välissä. Eli, vaikka olet töissä klo 02-03 asti, niin aamulla seitsemäksi pitää olla takaisin. Klo 04 jälkeen kuulemma saa tulla muutama tunti myöhemmin...

Täällä on myös nykyään 07-19 työvuoro (eli tehdään viiden päivän aikana neljä vuoroa ja yksi päivä on vapaa. Jos joudut johonkin saliin jossa leikkaus ei lopu klo 19 mennessä, niin joudut jäämään ylitöihin, jos yövuorolla on joku päivystyshomma. Kukaan ei kysy että sopiiko. Tämä on mun mielestä erittäin väärin!

Anyway, täällä joutuu siis taas ummistaa silmänsä, laskea usein 100 mielessä, ja yrittää tehdä omat hommat niin hyvin (ja steriilisti) kuin pystyy. Ja palkkapäivänä hymyilyttää aina ;-)

25.1.2014

Taas aavikolla

Eilen oltiin taas hashilla. Ja mikä parasta; kesä tekee taas tuloaan. Eilen lämpötila oli jotain 23c, eli auringossa oli todella kuuma. Tänään onkin sitten ollut "vain" 18c.

Mentiin taas saman ystävän kyydillä kuin viimeksikin. Tällä kertaa sattui matkalla pieni kolhaisu. Joku vaihtoi yllättäen kaistaa meidän eteen, ja vaikka kuski väisti oikealle, osui toinen auto meihin silti hieman. Ei pysähdytty, osittain turvallisuussyistä, ja osittain koska toki onnettomuus olisi ollut länsimaalaisen kuskin syy, eikä saudin...

Aavikko-ajo osuus oli todella kuoppaista, kuraistakin, ja välillä tie oli aika kapea. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa :-)

Tällä kertaa oltiin hyvissä ajoin perillä. Meidän oli tarkoitus grillata kävelyn jälkeen, ja kerättiin sitten kiviä grilliä varten, ja levitettiin arabialaisia piknikmattoja ja retkituoleja.


Ennen kävelyä on siis aina kokoontuminen. Huomenna on Australian kansallispäivä, ja sitä juhlistettiin tuolla hashillakin. Australian lippu liehui, australialaiset pyydettiin ympyrän sisälle, ja he lauloivat ensimmäisen säkeen "Walzing Matilda"-folklaulusta, jota myös kutsutaan Australian epäviralliseksi kansallislauluksi.


Sitten onniteltiin uusia jäsenia (tietyn ajan sisällä pitää kävellä tietty määrä kävelyjä), pyydettiin kaikki ensikertalaiset ympyrään, esiteltiin haret, eli ne jotka ovat tehneet reitin, ja kävelevät tai juoksevat hashereiden mukana. Reitit on toki myös merkattu kalkilla.

Tämänkertainen kokoontumispaikka oli aika korkean mäen huipulla, ja jotkut, joilla ei ollut nelivetoautoja, eivät olleet päässeet mäkeä ylös. Niitä pyydettiin sitten ympyrään, muutama tuli tai pakotettiin, ja ne sai vesikastelun :-)


Kävely oli taas ihan mukava, paitsi että mulla oli liian lämpimät vaatteet päällä, ja paikoittain piti kävellä lähes nyrkinkokoisten kivien päällä, jotka tuntuivat inhottavasti jalkojen alla.

Reitin hankalin lasku


 Melkein kuin karviasmarja




Kävelyn jälkeen aavikolle jäi meidän lisäksi myös muutama muukin eri porukka grillailemaan.




Kotimatka olikin sitten paljon hitaampi, kun ajettiin pimeässä vaikeakulkuista aavikkotietä maantielle. Mutta hyvin sujui.

18.1.2014

Dubain reissu

Joka kerta kun olen ollut Saudeissa töissä, olen myös käynyt Dubaissa lomalla. Tämä oli siis kolmas kerta siellä. Edellinen Dubai-postaus löytyy täältä.

Ensimmäisen kerran olin Dubaissa vuonna 2002, ja siitä kaupunki on kasvanut ja muuttunut todella paljon. Vuonna 1990 kaupungissa oli vain yksi pilvenpiirtäjä, nykyään kuulemma 400. Dubaissa sijaitsee myös tämänhetkinen maailman korkein rakennus, Burj Khalifa.


Lähdettiin Suvin kanssa lentokentälle sunnuntai-aamuna, samaan aikaan kuin muut lähti töihin :-) Iloisena yllätyksenä Riadin lentokenttä oli myös muuttunut; muutaman kahvilan lisäksi kentälle oli vihdoin tullut myös muutamia kauppoja!

Lento Riadista Dubaihin kesti vain n puolitoista tuntia. Lentokentällä ostettiin ensin pari pulloa viiniä hotellille, Dubaissa saa alkoholia hotellien ravintoloista ja yhdeltä baarialueelta, mutta tavallisista ravintoloista ja kaupoista sitä ei saa. Sitten otettiin taksi meidän viiden tähden hotellialueelle. Matkalla näkyi paljon pilvenpiirtäjiä.



Meidän hotelli oli Jebel Ali Palm Court Resort and Spa, joka sijaitsi reilun puolen tunnin matkan päässä lentokentältä.



Hotellialueella oli myös iso ja tylsä rantahotelli ja golfkenttä, mutta meidän "hotelli" oli pieniä kaksikerroksisia sviittejä.

Golfkärry-kyydillä hotellihuoneelle
Meidän huone oli iso ja upea. Saatiin myös ilmainen viinipullo, suklaa-rasia ja hedelmiä.


Huoneen ilmastointi oli täysillä, ja se oli jääkylmä. Onneksi aamutakki ja lasi punaviiniä lämmitti.
Hotellialueella oli myös hevostalli, luomupuutarha, riikinkukkoja ja papukaijoja.



Siellä oli myös neljä erillaista uima-allasta ja iso hiekkaranta. Koska nyt oli off-season, lämpötilat olivat n 18-23c, ja välillä satoi, niin tilaa oli ihan riittävästi.

Ensimmäisenä päivänä syötiin samantien herkullinen buffet-lounas hotellin ravintolassa ja vain rentouduttiin. Käytiin tutustumassa hotellialueeseen ja illalla tilattiin ruokaa room-servicestä.

Lomalla!
Rantahotelli
Tammikuussa Dubaissa on shopping-festivaali, kaupoissa on paljon alennusmyyntejä, ja niin mekin suunnattiin maanantaina ja tiistaina ostoksille. Hotellilta on ilmainen bussikuljetus muutaman kerran päivässä eri ostoskeskuksiin.

Dubai Mall on maailman suurin ostoskeskus. Siellä on mm luistinrata ja "merimaailma"
Maanantaina käytiin Mall of the Emiratesissa, jossa on mm laskettelukeskus sisätiloissa. Ostoskeskuksessa oli luksuskaupat, kuten Luis Vuitton ja Gucci, vierivieressä taviskauppojen kanssa.

Dubaissa kauppoja ei suljettu rukousten ajaksi. Rukouskutsut kyllä kuului, ja tämmöisillä valotauluilla ilmoitettiin myös.
Tiistaina oli vuorossa Dubai Mall ja Burj Khalifa, joka sijaitsee ihan Dubai Mallin vieressä. Me oltiin varattu etukäteen liput tietylle kellonajalle Burj Khalifaan netistä, oli halvempaa. Jonkinverran jouduttiin toki jonottamaan vaikka liput olikin.

Pieni pettymys oli, että vaikka torni on 829,8m korkea, sijaitsi näköalapaikka 124 kerroksessa, joka on "vain" 452 m korkeudessa. Hissi on joka tapauksessa maailman nopein, se liikkuu kolme kerrosta sekunnissa, ja tuonne näköalatasanteelle matka kesti n 1 min. Korvat menivät tietysti lukkoon monta kertaa, vaikka purkkaa pureskeltiinkin.


Päivä oli utuinen, mutta näkymät olivat huikeat!




Keskiviikkona otettiin aurinkoa, ja käytiin kokovartalohierronnassa hotellin spassa. Ihanan nautinnollista.


Illalla käytiin vielä lähimmässä ostoskeskuksessa, Ibn Battuta Mallissa. Sitten olikin shoppailukiintiö kyllä täynnä. Tuli kyllä ostettua paljon tärkeitäkin juttuja, mitä täältä ei saa, ja koska täällä ei ole sovituskoppeja naisille kuin vain yhden ostoskeskuksen yhdessä kerroksessa, niin esimerksiksi rintaliivejä tuli ostettua jonkinverran :-)

Ibn Battuta Mallin kattoa ja Starbucks
Torstaina otettiin taas vain aurinkoa ja syötiin lounas hotellin pubissa. Käytiin myös päähieronnassa spassa, sekin (tai jalkahieronta) kuului hotellin hintaan. Illalla syötiin sitten aivan mahtavaa sushia yhdessä hotellin ravintoloista. Sen jälkeen mentiin vielä Happy Hourille rantahotellin 7-kerroksen baariin, pitihän mun saada yksi mansikka-margarita. Ja se olikin valtava!


Perjantaina meidän check-out olisi ollut jo kello 12, mutta koska lento oli vasta illalla, saatiin me se pidennettyä klo 15 asti. Saatiin siis vielä ottaa muutama tunti aurinkoa :-)



Oltiin niin ajoissa lentokentällä, ettei check-in ollut vielä auki. Viihdytettiin sitten itseämme katselemalla ihmisä jotka jonottivat Kievin lennolle. Osa oli pukeutunut ihan normaalisti, mutta monella oli kimaltelevat "bilepaidat" päällä, oli kotelohameita ja piikkikorkoja. Todella mukavat lentovaatteet...

Kentällä käytiin vielä syömässä ja ostettiin muutamat juorulehdet, täällä kun kaikki lehdet on sensuroitu. Vähäpukeiset naiset kun on mustattu ja jopa sivujakin on revitty irti...

Kun juuri oli laskeuduttu Riadin kentälle, ja kone oli vielä kovassa vauhdissa, nousi muutama saudi-nuorukainen ylös, ja alkoi ottaa tavaroita käsimatkatavara-lokeroista. Lentoemäntä yritti saada poikia istumaan, mutta turhaan. Tämä on siis näillä lennoilla hyvin tavallista. Myös se, että puhelimet soi tai niihin puhutaan, kun ollaan nousussa/laskussa. Ihme idiootti kansaa... Onneksi ennen lentoa luetaan aina joku Muhammedin matkarukous ;-)

Kentällä meidät, ja yksi länsimaalainen pariskunta, otettiin lyhyempään passijonoon, ja päästiin nopeasti läpi. Matkalaukkuja saatiinkiin sitten odottaa jonkonaikaan, yhdet rattaat nimittäin jäi hihnalle jumiin, ja siinä sitten meni aikaa.

Kun oltiin saatu matkalaukut, piti vielä mennä läpivalaisun läpi. Kaikki laukut läpivalaistaan ennen kentältä poistumista. Sinne oli ihan kauhea jono, suurin osa oli jotain pakistanilaisia tai vastaavia. Yksi "laukunkantomies" tuli sitten ja kysyi tarvitaanko apua. Otettiin apu, mies otti meidän laukut ja kiilasi lähes koko jonon ohi, me seurattiin perässä, ja päästiin nopeasti läpivalaisun läpi. Hän vei meidän laukut taksille asti, tämä palvelu maksoi n 2€/hlö.


11.1.2014

Kävelyllä aavikolla

Perjantaisin on järjestetty kävely aavikolla, eli hash. Olin eilen mukana ensimmäistä kertaa, tällä keikalla siis. Viime viikonlopun "bileövereiden" jälkeen piti päästä reippailemaan ;-)

Ihan meidän sairaalan vieressä on pick-up point, johon voi mennä odottamaan kyytiä. Kuskit ovat siis myös "hashereitä", miehiä joilla on neliveto-autot.

Me oltiin viime viikonlopun uusien (bile)tuttavuuksien kyydissä. Me ajettiin kahdella autolla peräkanaa, ja miehillä oli kartta johon hash-paikka oli merkitty, ja myös navigaattorit. Siitä huolimatta ei meinattu löytää paikkaa. Mutta saatiinpa vähän sight-seeingiä!






Juuri ennen perille tuloa puhkesi meidän edellä olevasta (ja siis meidän porukan) autosta rengas todella näyttävästi. Miehet sitten vaihtoivat renkaan meidän naisten ottaessa valokuvia :-)



Hashillä on ensin kokoontuminen, jossa toivotetaan mm uudet kävelijät tervetulleiksi, onnitellaan synttärisankareita jne. Kaikkien kävelijöiden pitää kirjautua sisään ja maksaa 10 SAR (n 2€) osallistumismaksu. Kävelyn jälkeen pitää myös ilmoittautua, että on palannut.


Hashereitä oli tällä kertaa varmaan 50-100, monia kansallisuuksia ja siellä oli muutamia lapsia ja koiriakin. Valittavana on kolme vaihtoehtoa; juoksu, lyhyt kävely ja pidempi kävly. Vapaaehtoiset ovat aikaisemmin käneet merkkaamassa reitin kalkilla, ja he kävelevät ja juoksevat myös itse mukana.



Tällä kertaa oltiin aika kivikkoisella aavikolla. Sadetta oli luvattu, mutta onneksi aurinko lähes paistoi suurimman osan ajasta, ja kävellessä oli suht mukava lämpötila.



Me käveltiin pidempi kävelyreitti, ja sen loppupuolella oli aika rankka ylöskapuaminen.


Ei ihan pelkästään hiekkaa ja kiviä
Kun tultiin perille, olin tietysti aika hikinen, ja ilma oli silloin jo aika viileä, joten vähän ajan kuluttua palelin aika lailla.


Kävelyn jälkeen lähdettiin aika pian takaisin. Minä ja suomalainen Heidi lähdettiin saunomaan meidän sairaalan F-kompleksiin. Siellä on kaksi tavallista saunaa ja höyrysauna. Muita siellä ei ollutkaan, joten saatiin heittää löylyä ja nauttia. Sieltä pääsee myös lämmitettyyn porealtaaseen, ja ei niin lämpimään uima-altaaseen, jotka on ulkona. Ihanaa oli, pitääkin käydä joka hashin jälkeen saunomassa.

Saunomisen jälkeen käytiin vielä yhden suomalaisen luona (joka oli mun kämppis kun olin ensimmäistä kertaa Saudeissa 2001-2002!) teellä ja joulutortuilla. Aika täydellinen päivä siis!

Meidän saunomisen ja vierailun aikana olikin sitten satanut ihan kaatmalla, sairaala-alueen kadut tulvi.

P.S Huomenna Dubaihin!!!