24.8.2013

Juhlia juhlien perään...

Ensi viikonloppua lukuunottamatta on mulla jonkinsortin pippaloita joka viikonloppu lähtöön asti (joka siis syyskuun viimeisellä viikolla)...

Viime lauantaina oli mun osalta viimeinen "Neljän ystävän illallinen". Porukka jatkanee uudella kokoonpanolla, ja itsekin voisin yrittää saada Saudeissa kokoon pienen porukan, vaikka semmoisen jossa jokainen on eri maasta, ja jatkaa tätä mukavaa illanviettotapaa.

Joka tapauksessa vietettiin viime lauantaina todella mukava ilta, ja saatiinkin taas syödä vatsan täydeltä mahtavia herkkuja.

Tämä upea alkuruoka oli myös todella herkullinen

Eilen oli taas työpaikan pippaloiden aika. Vietettiin 240-v synttäreitä; neljä hoitajaa ja kaksi kirurgia täyttää tänä vuonna 40-v.

Juhlat oli mökissä meren rannalla, näkymät oli huikeat!


Ilta oli todella mukava. Osa porukasta saunoi ja ui meressä, sitten laulettiin synttärisankareille hauska laulu, jonka muutama työkaveri oli sanoittanut. Ruokana oli itse-savustettua lohta ja hirvenlihapataa, nam!

Paikalla oli myös live-bändi; meidän kaksi kirurgia ja anestesialääkäri (ja yhden kirurgin bändistä kaksi muuta jäsentä).



Bändin jälkeen soitettiin musiikkia puhelimista, ja tanssin varmaan 2-3h putkeen! Tuntuu jaloissa tänään...

Synttärisankarit saivat myös nappiin osuneet, henkilökohtaiset lahjat.

Yllätyksenä oli, että juhlat olivat myös osittain mun, ja yhden lähtevän kirurgin, läksiäiset. Ja mä inhoan työpaikkaläksiäisiä. Siis omia. Usein olenkin hävinnyt aika lailla vähin äänin. Viimeksikin kun lähdin Saudeista tiesi mun lähdöstä, oman tiimin lisäksi, vain kourallinen läheisempiä työkavereita...

Tästä työpaikasta olen lähtenyt jo aika monta kertaa, yleensä sanomalla että koskaan en enää palaa, ja aina olen sitten kuitenkin tullut takaisin... Ja vaikka työ tuossa(kin) paikassa ärsyttää välillä todella paljon, niin sieltä löytyy silti maailman ihanimmat työkaverit Ja niitä mun tulee aina ihan hirveän ikävä!

Ja niin siinä sitten kävi, että kun mut ja kirurgi pyydettiin eteen, en halunnut mennä ja purskahdin liikutuksesta itkuun... Tuli yllätyksenä niin mulle kuin monelle muullekin :-) Sinne mut joka tapauksessa raahattiin, sain koottua itseni, ja lahjaksi sain t-paidan hauskalla tekstillä:

Toinen teksti siis etu-, toinen takapuolella. Tämän laitan kyllä päälle viimeisenä työpäivänä!

Ja tälläkertaa olenkin sanonut, että enää en sano etten enää palaa, mutta että haluaisin kuitenkin edes käydä kokeilemassa jotain toista työpaikkaa kun palaan Suomeen...


2 kommenttia:

  1. Sulla uudet jutut taas lähenee! Ihanaa, kun on tuollainen työpaikka, johon on aina mukava ollut tulla takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta tää pakkausurakka ei oikein etene... Noh, onneks on muutama päivä lomaa ennen muuttoa :-)

      Sepä se, sinne on liian helppoa aina tulla takaisin. Nytkin osastonhoitaja on sanonut monta kertaa että olen (edelleen) tervetullut takaisin...

      Poista