12.2.2013

Au-pairina USAssa



Aloitin sairaanhoito-opiston 17-vuotiaana, mutta ensimmäisen vuoden aikana, jolloin pääasiassa opiskeltiin vain samoja aineita kun ylä-asteellakin, aloin todella kyllästymään koulunkäyntiin.

Päätin siis pitää välivuoden, ja lähteä Englantiin au-pairiksi. Olin jo hakenut Englantiin, käynyt lääkärintarkistuksessa, ja olin viittä vaille perhettä vailla, kun huomasin Hesarissa ilmoituksen, jossa Au-Pair in America-järjestö haki au-paireja USAhan.

Soitin heti numeroon, ja sain haastatteluajan Turkuun suurinpiirtein seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle. Oli heinäkuun alku vuonna 1992. Olin luullut että USAhankin pitää itse maksaa lentoliput, kuten silloin piti Englantiin, joten siksi hain Englantiin. Tämähän oli paljon aikaa ennen internetiä, eikä asioita voinut tutkia etukäteen ihan samalla tavalla kuin nykyään ;-)

Haastattelussa minut hyväksyttiin hakjiaksi, ja tein virallisen hakemuksen, johon piti liittää kuvia itsestäni lasten kanssa. Niin sitten pidettiin yhden päivän valokuvaussessio pikkusiskon (10-v), kaverin ja kaverin pienten serkkujen kanssa, jossa vaihtelin vaatteita :-) Piti myös olla suositus perheeltä jossa olin hoitanut lapsia.

Ja niin minä sitten istuinkin lentokoneessa matkalla New Yorkiin reilu kuukausi myöhemmin!

New Yorkissa oli ensin orientaatioviikonloppu, jossa käytiin läpi meidän oikeuksia ja velvollisuuksia, lastenhoito-asioita ja ensiapua. Aikaa oli myös kaupunkiin tutustumiseen. Minä ystävystyin Itä-saksalaisen Biancan kanssa.



Orientaation loputtua isäntäperheeni isä, Sanford, ja 10-vuotias tyttö, Erin, tulivat hakemaan minut. Perheen vanhemmat olivat muuttaneet Taiwanista ja Kiinasta parikymmentä vuotta aikaisemmin. Perheeseen kuului myös 4-vuotias Douglas-poika ja äiti Carol. Perhe asui Poughkeepsie nimisessä kaupungissa, noin 1,5h ajomatkan päässä New Yorkista. Frendit-fanit ehkä muistaa että Rossilla oli kerran tyttöystävä Poughkeepsiessä ;-) Vanhemmat olivat molemmat IBM:llä töissä.


Perhe asui isossa omakotitalossa, ja meidän talo olikin suurinpiirtein ainoa jossa ei ollut uima-allasta ;-( Sain oman sviitin kellarista, jossa myös tv-huone ja Erinin tanssistudio oli. Telkkaria lapset saivat katsoa vain 30-60 min päivässä, joten pääasiassa telkkarihuonekin oli minun.


Mun huone


Erin kävi koulubussilla koulussa, ja harrasti myös balettia sekä jazz- ja step tansseja. Lisäksi hän soitti viulua ja kävi erikoismatematiikan-tunneilla. Sunnuntaisin perhe kävi kirkossa (lapset pyhäkoulussa) ja sen jälkeen vielä kiinalaisessa koulussa.

Douglas taas kävi esikoulua kuuluisassa (ja varmasti kalliissa!) Vassar-collegessa. Ajoin hänet aamulla sinne, ja hain kotiin muistaakseni joskus klo 16 aikaan. Mulla oli oma auto käytössä. Sinä aikana kun lapset olivat koulussa, siivosin, pesin pyykkiä, silitin Sanfordille viisi paitaa viikossa, kävin ruokakaupassa, ja valmistin lapsille päivällisen.


Vanhemmat lähtivat aikasin aamulla töihin, ja Carol oli kotona klo 18-19 aikaan ja Sanford vasta n klo 20.00 aikaan! En paljon nähnyt muita au-paireja viikolla, koska tein niin pitkiä päiviä. Päivällähän minulla oli monta tuntia vapaata, mutta muut olivat silloin yleensä töissä. Olin myös lauantai-aamut töissä.


Ystäviini kuului myös suomalainen vaihto-oppilas, Pia.

Pia, ja Oldsmobile auto, jota jouduin käyttämään loppuajan, kun se ei ollut kovin luotettava, ja Sanford ei uskaltanut ajaa sillä pitkää työmatkaa... Suurimman osan vuotta ajoin Toyota Corollaa.

 Jonkin aikaa luin espanjaa paikallisessa "community collegessa". Olin myös mukana partiossa, olin apulaisena Nance nimiselle vartionjohtajalle, jonka perheen luona vietin jouluaaton, kun "oma perheeni" meni sukuloimaan New Yorkiin. Joulupäivänä käytiin "perheeni"  kanssa kiinalaisessa jumalanpalveluksessa ja syötiin kotona kalkkuna-ateria, kuten myös kiitospäivänäkin.

Partioretkellä

Opin todella paljon englantia vuoden aikana, kävin New Yorkissa monta kertaa, ja matkustin au-paireille reissuja järjestävän järjestön kanssa viikoksi Orlandoon, Floridaan (Disney World ja Universal Studios), jonne ajettiin bussilla. Kun pysähdyttiin Georgiassa, näin luultavasti elämäni ensimmäisen palmun!


Kävin myös saman järjestön viikonloppureissulla Niagaran putouksilla, Kanadan puolella. Siellä opin juomaan olutta ;-)

Vuosi oli myös todella vaikea, olin kerran melkein luovuttamassakin. Mulla oli liian tylsää päivisin, ja oli todella turhauttavaa imuroida koko talo joka päivä, kun olin oikeastaan siellä vain itsekseni suurimman osan ajasta... Juttelimme asioista ja sovimme, ja jäin. Kiinnyin todella paljon Douglasiin, perhe oli tyytyväinen muhun, ja olisivat maksanut enemmän palkkaakin (sain $100 viikossa) jos olisin jäänyt vielä toiseksi vuodeksi. Mutta ei kiitos, koulu maistui taas kummasti!

Mun synttärit

7 kommenttia:

  1. Tätä oli tosi mielenkiintoista lukea. Aika erilainen kokemus kuin minulla, koska en mennyt järjestön kautta.. Ja olin suomalaisessa perheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa että olin kyllä tyytyväinen tuohon järjestöön, kaikki oli hyvin järjestetty.

      Poista
  2. Ihastuttavaa, kun olet saanut jo noin nuorena kokea New Yorkin ja sen ympäristöalueet. Minä olin Nykissä vasta n. kolmekymppisenä, mutta silloinkin olin sukulaisperheessä (noin 1 kuukauden)ja pakkohan se on sanoa, että on täysin toisenlaista viettää siellä aikaa tutustuen paikallisiin oloihin ja kulttuuriin sukulaisissa, tai kuten sinä, Au-pair -perheessä, kuin esim. jollain järjestetyllä matkalla. Kyllä matkailu on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkustuskärpänen puraisi jo nuorena :-) Ja kyllä se näin on että kyllä sitä paljon paremmin tutustuu eri maihin kun asuu/tekee siellä töitä. Mutta kyllä sekin että kyläilee "natiivien" luona antaa paljon enemmän kuin tavallinen turisteeraus.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista lukea taustoistasi :).

    VastaaPoista