19.2.2013

Haaste: viikon menu

Sain Tuulalta haasteen, joka olikin tosi mukava, tykkäänhän niin haasteista kuin ruuastakin :-)

Tässä säännöt:
- kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)

- jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
- 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki"
- kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
- laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Tarkoitus ei ole siis saada kasaan mitään gourmetherkkuja vaan ihan tavallista arkiruokaa.

Vinkkejä ja inspiraatioita kanssasisarille :-)

Maanantaina söin sunnuntaina tehtyä kasvissosekeittoa. Tämä on todella helppo ja nopea resepti, ja vaikken olekkaan mikään keittoihminen, niin tästä tykkään todella paljon. (Ja lohikeitosta!)


Alkuperäinen resepti on tämä, mutta olen muokannut reseptin itselleni sopivammaksi.

  • 1 litra vettä
  • Kasvisliemikuutio
  • 4 isoa porkkanaa
  • Bataatti (n 500g)
  • Sipuli
  • Pieni kukkakaali
  • 2,5 dl 15% Ruokakerma
  • 100g Philadelphiaa, tai joku muu "jämä" tuorejuusto
  • Suola, valkopippuri, meirami, Santa Maria Chili-explosion maustetta

Kuori ja paloittele vihannekset ja keitä ne vedessä pehmeiksi kasvislimeikuution kanssa. Kaada pois n 4dl keitinvedestä. Soseuta kasvikset lopussa keitinvedessä, lisää juusto lusikallisina (sulaa paremmin), lisää joukkoon ruokakerma ja mausteet ja lämmitä vielä hellalla.

Tiistaina söin lauantain tähteitä, eli pasta bolognesea. Tomaatti unohtui kotiin...


Työkaverit vähän ihmettelivät miksi kuvaan ruokaani, ja joku kysyi jos mulla on joku ihme dieetti missä pitää kuvata kaikki mitä syö! Ei muuten mikään huono idea ;-)

Keskiviikkona söin ratatouillea pastan kanssa. Yleensä syön sitä perunan kanssa sinä päivänä kun teen sen, mutta pakkaseen laitan loput keitetyn pastan kanssa.


Torstaina ei pakastimesta enää löytynyt kuin keitettyä spagettia ja pestokastiketta. Lisäksi paahdettuja pinjansiemeniä ja parmesaanijuustoa. Yleensä en syö pastaa kolme päivää putkeen, mutta nyt on ollut aika paljon menoa viikonloppusin, joten pakastimessa ei ollut kauheasti tähteitä.


Perjantaina söin kevyen lounaan, eli savusiikaa ja salaattia. Olin kaupassa torstaina, ja tuli kauhea himo savusiikaan, ja salaattipussi oli helppo ja nopea lisuke. Illalla söinkin sitten pannukakkua :-)


Lauantaina olikin taas vuorossa neljän ystävän illallinen, joten pääsin valmiiseen herkkupöytään!




Sunnuntaina tein kahta eri vuokaa, ajattelin että lähes samallahan tulee kaksikin kuin vain yksi. Söin ohra-bataattivuokaa (olen todella ihastunut bataattiin, ja teen siitä paljon eri ruokia) ja kala-kasvisvuoka tuli maanantain evääksi.


Nopea jälkiruoka-ohjeeni on mangojäätelö. Eli, 0,5dl vähän pehmennyttä vaniljajäätelöä ja tölkillinen säilykemangoa soseutetaan. Nam!

Haastan seuraavat bloggaajat:

Jenni From Georgia with Love-blogista
Memmu Uusi osoite Fort-de-France-blogista
Sanna From Holland with love-blogista
Noona Matka maailmalle-blogista (koska olet voittanut kaasuliesikammosi ;-)
Tarja Today I-blogista

16.2.2013

Loppus tää talvi jo...


Tiedän, sama vanha virsi, mutta oikeasti en enää jaksa tätä talvea. Mä en nauti ollenkaan, en saa minkäänlaista iloa kun katson ikkunasta ulos, saati sitten että oleskelisin ulkona. Lenkilläkään en ole käynyt kahteen viikkoon. En halua olla sekuntiakaan "turhaan" tuolla ulkona. Hiihtoloma on mun silmissä maailman turhin loma. Mullakin on onneksi jo kahden viikon kuluttua "ei-hiihtoloma", jolloin lähden kahdelle eri risteilylle. Jee!

No, onneksi päivät sentään pitenee koko ajan, ja aikakin kuluu jostain syystä todella nopeasti. Ilahdutin itseäni ostamalla ensimmäiset tulppaanit ystävänpäivänä.



Tulppaani on mun lempikukka, ja löytyypä mun sisustuksestakin tulppaaneja.

Lahja ruotsalaisilta työkavereilta

Olohuoneen verhot...

'
...ja matto

Sain muuten aivan ihanan ystävänpäiväkortinkin :-)


Mukavaa hiihtolomaa joka tapauksessa niille jotka sitä viettävät, ja siitä nauttivat!

12.2.2013

Au-pairina USAssa



Aloitin sairaanhoito-opiston 17-vuotiaana, mutta ensimmäisen vuoden aikana, jolloin pääasiassa opiskeltiin vain samoja aineita kun ylä-asteellakin, aloin todella kyllästymään koulunkäyntiin.

Päätin siis pitää välivuoden, ja lähteä Englantiin au-pairiksi. Olin jo hakenut Englantiin, käynyt lääkärintarkistuksessa, ja olin viittä vaille perhettä vailla, kun huomasin Hesarissa ilmoituksen, jossa Au-Pair in America-järjestö haki au-paireja USAhan.

Soitin heti numeroon, ja sain haastatteluajan Turkuun suurinpiirtein seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle. Oli heinäkuun alku vuonna 1992. Olin luullut että USAhankin pitää itse maksaa lentoliput, kuten silloin piti Englantiin, joten siksi hain Englantiin. Tämähän oli paljon aikaa ennen internetiä, eikä asioita voinut tutkia etukäteen ihan samalla tavalla kuin nykyään ;-)

Haastattelussa minut hyväksyttiin hakjiaksi, ja tein virallisen hakemuksen, johon piti liittää kuvia itsestäni lasten kanssa. Niin sitten pidettiin yhden päivän valokuvaussessio pikkusiskon (10-v), kaverin ja kaverin pienten serkkujen kanssa, jossa vaihtelin vaatteita :-) Piti myös olla suositus perheeltä jossa olin hoitanut lapsia.

Ja niin minä sitten istuinkin lentokoneessa matkalla New Yorkiin reilu kuukausi myöhemmin!

New Yorkissa oli ensin orientaatioviikonloppu, jossa käytiin läpi meidän oikeuksia ja velvollisuuksia, lastenhoito-asioita ja ensiapua. Aikaa oli myös kaupunkiin tutustumiseen. Minä ystävystyin Itä-saksalaisen Biancan kanssa.



Orientaation loputtua isäntäperheeni isä, Sanford, ja 10-vuotias tyttö, Erin, tulivat hakemaan minut. Perheen vanhemmat olivat muuttaneet Taiwanista ja Kiinasta parikymmentä vuotta aikaisemmin. Perheeseen kuului myös 4-vuotias Douglas-poika ja äiti Carol. Perhe asui Poughkeepsie nimisessä kaupungissa, noin 1,5h ajomatkan päässä New Yorkista. Frendit-fanit ehkä muistaa että Rossilla oli kerran tyttöystävä Poughkeepsiessä ;-) Vanhemmat olivat molemmat IBM:llä töissä.


Perhe asui isossa omakotitalossa, ja meidän talo olikin suurinpiirtein ainoa jossa ei ollut uima-allasta ;-( Sain oman sviitin kellarista, jossa myös tv-huone ja Erinin tanssistudio oli. Telkkaria lapset saivat katsoa vain 30-60 min päivässä, joten pääasiassa telkkarihuonekin oli minun.


Mun huone


Erin kävi koulubussilla koulussa, ja harrasti myös balettia sekä jazz- ja step tansseja. Lisäksi hän soitti viulua ja kävi erikoismatematiikan-tunneilla. Sunnuntaisin perhe kävi kirkossa (lapset pyhäkoulussa) ja sen jälkeen vielä kiinalaisessa koulussa.

Douglas taas kävi esikoulua kuuluisassa (ja varmasti kalliissa!) Vassar-collegessa. Ajoin hänet aamulla sinne, ja hain kotiin muistaakseni joskus klo 16 aikaan. Mulla oli oma auto käytössä. Sinä aikana kun lapset olivat koulussa, siivosin, pesin pyykkiä, silitin Sanfordille viisi paitaa viikossa, kävin ruokakaupassa, ja valmistin lapsille päivällisen.


Vanhemmat lähtivat aikasin aamulla töihin, ja Carol oli kotona klo 18-19 aikaan ja Sanford vasta n klo 20.00 aikaan! En paljon nähnyt muita au-paireja viikolla, koska tein niin pitkiä päiviä. Päivällähän minulla oli monta tuntia vapaata, mutta muut olivat silloin yleensä töissä. Olin myös lauantai-aamut töissä.


Ystäviini kuului myös suomalainen vaihto-oppilas, Pia.

Pia, ja Oldsmobile auto, jota jouduin käyttämään loppuajan, kun se ei ollut kovin luotettava, ja Sanford ei uskaltanut ajaa sillä pitkää työmatkaa... Suurimman osan vuotta ajoin Toyota Corollaa.

 Jonkin aikaa luin espanjaa paikallisessa "community collegessa". Olin myös mukana partiossa, olin apulaisena Nance nimiselle vartionjohtajalle, jonka perheen luona vietin jouluaaton, kun "oma perheeni" meni sukuloimaan New Yorkiin. Joulupäivänä käytiin "perheeni"  kanssa kiinalaisessa jumalanpalveluksessa ja syötiin kotona kalkkuna-ateria, kuten myös kiitospäivänäkin.

Partioretkellä

Opin todella paljon englantia vuoden aikana, kävin New Yorkissa monta kertaa, ja matkustin au-paireille reissuja järjestävän järjestön kanssa viikoksi Orlandoon, Floridaan (Disney World ja Universal Studios), jonne ajettiin bussilla. Kun pysähdyttiin Georgiassa, näin luultavasti elämäni ensimmäisen palmun!


Kävin myös saman järjestön viikonloppureissulla Niagaran putouksilla, Kanadan puolella. Siellä opin juomaan olutta ;-)

Vuosi oli myös todella vaikea, olin kerran melkein luovuttamassakin. Mulla oli liian tylsää päivisin, ja oli todella turhauttavaa imuroida koko talo joka päivä, kun olin oikeastaan siellä vain itsekseni suurimman osan ajasta... Juttelimme asioista ja sovimme, ja jäin. Kiinnyin todella paljon Douglasiin, perhe oli tyytyväinen muhun, ja olisivat maksanut enemmän palkkaakin (sain $100 viikossa) jos olisin jäänyt vielä toiseksi vuodeksi. Mutta ei kiitos, koulu maistui taas kummasti!

Mun synttärit

5.2.2013

Leivoin, ja onnistuin!

Kuten olen useasti kertonut, tykkään ruoanlaitosta, mutta leipominen ei ole mun juttu.

Viimeisen parin vuoden aikana olen silti jonkinverran leiponut, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä.

Kun mulla oli niitä vieraita lauantaina päätin, osittain sen autottomuuden vuoksi, kokeilla patonkien leipomista. Googlasin sanoilla "helppo patonki" tai jotain vastaavaa. Löysin tämän reseptin.

Koska kommenteissa kehuttiin reseptin helppoutta, uskalsin leipoa elämäni ensimmäiset patongit, vieraille.

Niistä tuli ihan ok, paras oli se, jossa oli eniten jauhoja. Olisi vain pitänyt uskaltaa pitää vähän kauemmin uunissa, mulla ne oli 10 min. Aion kyllä tehdä näitä uudestaan, mutta  täysjyväjauhoilla, ja kokeilemalla voiko osan jauhoista vaihtaa ruisleseihin, jotta olisivat vähän terveellisempiä.


Vieraiden ruokamieltymysten vuoksi tein spagettia ja jauhelihakastiketta. Viime kesästä lähtien olen tehnyt bologneseni soijarouheesta. Alussa en oikein osannut maustaa soijarouhetta kunnolla, mutta nyt kun olen sen oppinut (mm liotan rouheita ensin tomaattimehussa) niin tykkään todellakin tehdä siitä ruokaa. Ja lauantain perusteella täytyy sanoa että eipä mun tarvitse enää tehdä sitä jauhelihasta...

Sunnuntaina piti tehdä kanaruokaa, mutta ei vaan tehnyt mieli lihaa launatain jälkeen, ja teinkin tonnikalasalaattia. Pahoin pelkään pian muuttuvani, ihan vahingossa, kasvissyöjäksi ;-)






3.2.2013

Alepan Kotiinkuljetusta

Mun auto on nyt ollut jo muutaman viikon seisomassa. Kauppaan olen kävellyt (reilu kilometri) noin kerran viikossa.

Mutta, eilen mulla oli vieraita, ja päätin etten viitsi raahata limsapulloja ja muutenkin normaalia enemmän ruokaa kaupasta, ja päätin kokeilla Alepan kauppakassipalvelua. Ja voin kyllä suositella.

Netistä valitsin tuotteet keskiviikko iltana. Valikoima on laaja, ja sivut ovat ihan hyvät, helpot ja selkeät. Hinnat ovat ihan Alepan normihintoja, ja ale-tuotteitakin löytyi.

Kun olin valinnut tuotteet, kirjoitin osoitetiedot, ei ollut pakko rekisteröityä. Kaupasta, josta tavarat tuotaisiin, puuttui vain yksi valitsemani tuote, jonka tilalle valitsin toisen. Palvelussa oli myös kohta, jonka voi ruksata jos kerääjä voi korvata puuttuvan tuotteen vastaavalla. Ruksasin sen.

Sitten valitsin toimitusajan, eli perjantaille klo 17-19 väliselle ajalle. Päivässä oli muutama aikaikkuna valittavana. Kun olin tehnyt tilauksen muistin että olin unohtanut jotain. Löysin vain asiakaspalvelun numeron, jos halusi muokata tilausta. Olisin varmaan myös voinut tehdä uuden tilauksen niille muutamalle asialle, mutta koska pärjään ilman, jätin asian siihen.

Perjantaina sitten odotin innoissani ostoksiani. Ja odotin. Kuljettaja soitti klo 19.02. Kävin avaamassa alaoven, ja hän kantoi tavarat ylös asti. Kuljettaja oli mukava nuori mies, juttelimme ja vitsailimme. Pyysi myös anteeksi että oli aavistuksen myöhässä. Maksoin kortilla, kuljetusmaksu on S-etukortilla 6,90€.


Kun purin tuotteet, huomasin että olin ilmeisesti mokaillut muutaman kohdan, koska joitain tuotteita oli vain yksi, mitä luulin tilanneeni enemmän. Oma moka, kun hyppelin edes takaisin sivuilla, etukäteen tehty ostoslista olisi varmaan ollut ihan kätevä...

Kaikissa tuotteissa oli hyvin pitkät päiväykset, ja vihannekset olivat erittäin hyvälaatusia, mitä nyt yhdessä sipulissa oli yksi huono kohta.

Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta halusin mainostaa, koska mielestäni tämä oli ihan huippu juttu! Itse tykkään käydä ruokakaupassa, tutkia ja ihmetellä, vertailla ja kokeilla, mutta varmasti käytän tätäkin palvelua vielä joskus.