25.3.2012

Monikulttuurisuutta ja kaukokaipuuta

Olipa kiva yllätys herätä aamuulla ja huomata että lumi oli TAAS peittänyt maan. Joo-o, todella kivaa...

Mun epävirallinen vastuualue töissä on monikulttuurisuus. Olen käynyt parissa koulutuksessa, ja pitänyt muutaman "esitelmän" eri kulttuureista työkavereille. Hoidan myös usein heräämössä ulkomaalaisia potilaita. Ja siis hyvin mielelläni.


Tiistaina olin taas koulutuksessa. Koulutus oli hyvin mielenkiintoinen, ja jos mahdollista, niin vielä parempi kuin vuosi sitten. Silloin koin koulutuksen melkein enemmän terapiana itselleni, olinhan juuri palannut taas muutaman vuoden ulkomaankeikalta, ja tarkoituksena asettua aloilleni Suomeen. Mutta kyllä tämäkin kävi vähän terapiasta ;-)



Tämän koulutuksen parasta antia oli romani-kulttuurista luennoinut romani nainen. Hän oli hauska ja erittäin informatiivinen. Valitettvasti aika vain loppui kesken, paljon olisi vielä ollut kysyttävää. Tiesittekö te muuten että romanit lähtivät liikkeelle 1000-luvulla Intiasta, eikä kukan oikein tiedä miksi. Suomeen he tulivat 500 vuotta sitten. Romani-kielellä sana "rom" tarkoittaa ihmistä.

Mahtavan koulutuspäivän jälkeen tapasin myös vuosia ulkomailla asuneen ystävän, joka on naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Kävimme syömässä ihan kivassa ja mielenkiintoisessa Bravuria ravintolassa. Ekologisuus ja eettisyys ovat tärkeitä osia ravintolan toimintaa. Ruoka oli italialaista ja hyvää.


Nam, nam, hyvää oli!

Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa George Clooneyn tähdittämän The Descendants elokuvan. Voin todellakin suositella. Elokuva on kuvattu Havaijilla, joten mikä sen parempi tapa päättää ihana, monikulttuurinen päivä :-)

Niin, päivä aiheutti tietenkin myös sitä kaukokaipuuta. Elämä Suomessa taas junnaa paikallaan, talvi ei lopu koskaan, ja en todellakaan viihdy pätkääkään töissä tällä hetkellä. Meillä on siellä paljon ongelmia tällä hetkellä, aivan liian kiire, ja kaikilla pinna kireällä. Ei ole todellakaan sama ihana työpaikka, mikä se oli muutama vuosi sitten :-( Neljä ihmistä on juuri lähtenyt/lähtemässä ja muutama muukin taitaa jo katsella uusia työpaikkoja.

Kiireeseen olen sinänsä tottunut ulkomaillakin, mutta siellä siitä silti saa kunnon korvauksen. Mites Suomessa? No, ikälisiä pienennettiin, ja nostettiin peruspalkaa, eli plus, miinus nolla. Ja työkokemusta ei sitten näköjään arvosteta, kun muutaman vuoden töissä olleet tienaa lähes saman kuin me 15 vuotta työelämässä olleet...

No, juuri nyt en ole minnekkään lähdössä, mutta we'll see, jotain muutosta on tapahduttava!

Ihana työkaveri muisti minua tällaisella, Metro-lehdessä olleella sarjakuvalla, ja tämä osui todella nappiin :-)


Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.


6 kommenttia:

  1. Sinä kun olet ollut töissä monessa maassa, niin huomaatko eroa maiden välillä siinä, miten potilaiden erilaiset kulttuuritaustat tiedostetaan ja huomioidaan?

    VastaaPoista
  2. Jaa-a, vaikea kysymys. En kyllä osaa tuohon muuta sanoa, kuin että on kyllä ehkä enemmän kiinni siitä miten joku tietty hoitaja tai lääkäri potilasta kohtelee, ei niinkään mistä maasta tämä henkilö on.

    Ehkä sen huomaisi enemmän esim vuodeosastolla, täällähän meidän kontakti on hyvin lyhyt, ja heräämössä en taas ole muualla työskennellyt kuin Suomessa.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti se työpaikan mukavuus taas lähtee nousuun, jos niiden lähteneiden/vien tilalle tulee mukavia tyyppejä.

    Tuo kevät Suomessa on kyllä vähän ankeaa aikaa. Lunta voi tulla vielä vappuna ja sitä loskaa on ikuisesti. Vähemmästäkin alkaa kaivata muualle. Täällä Göteborgissa ilmasto on viimeisen vuoden kokemuksen mukaan ihan peestä (sataa, sataa, sataa, pimeää, synkkää, sumuista ja tuulee), mutta juuri kevät on aivan mahtavaa aikaa. Kevät tulee ajoissa (ainakin nämä kaksi koettua) ja aurinko paistaa ja lämmittää jo tosi aikaisiin. Koko vuoden saldon vaihtaisin kyllä. Eräs tuttu joka on asunut täällä vuosia sanoi, että se hyvä puoli lasten kasvattamisessa täällä on, että ne eivät tule koskaan valittamaan ilmasta muualla. :)

    Marjalainen

    VastaaPoista
  4. Toivotaan, mutta toisaalta lähtevät ovat ihan mukavia, ja suurin ongelma ei lähde minnekkään...

    Varbergistä muistan juuri tuon että kevät saapui aikaisin. Mielestäni Suomen kaikkein suurin ongelma on juuri sijainti. Tänne on povattu vielä jopa 20cm lunta, blaaaah sanon minä!

    VastaaPoista
  5. Tiedæn niin tunteen, kun tympæsee :) Tællæ hetkellæ teen keikkaa Norjaan, parin-kolmen viikon periodeissa. Nyt olen Voldassa, yøvuoroja paahdan. Kaukokaipuu on jatkuva. Ruotsi, Ahvenanmaa, Norja ja Venæjæ takana...
    terveisiæ yøvuorosta Voldan kunnasta Katja (ekaterinan ajatukset)

    VastaaPoista
  6. Välillä toivon etten olisikoskaan lähtenyt ulkomaille töihin, ehkä silloin ei olisi kauheata kaukokaipuuta, ja voisi olla jotenkuten tyytyväinen ihan tavalliseen suomielämään...

    VastaaPoista