25.3.2012

Monikulttuurisuutta ja kaukokaipuuta

Olipa kiva yllätys herätä aamuulla ja huomata että lumi oli TAAS peittänyt maan. Joo-o, todella kivaa...

Mun epävirallinen vastuualue töissä on monikulttuurisuus. Olen käynyt parissa koulutuksessa, ja pitänyt muutaman "esitelmän" eri kulttuureista työkavereille. Hoidan myös usein heräämössä ulkomaalaisia potilaita. Ja siis hyvin mielelläni.


Tiistaina olin taas koulutuksessa. Koulutus oli hyvin mielenkiintoinen, ja jos mahdollista, niin vielä parempi kuin vuosi sitten. Silloin koin koulutuksen melkein enemmän terapiana itselleni, olinhan juuri palannut taas muutaman vuoden ulkomaankeikalta, ja tarkoituksena asettua aloilleni Suomeen. Mutta kyllä tämäkin kävi vähän terapiasta ;-)



Tämän koulutuksen parasta antia oli romani-kulttuurista luennoinut romani nainen. Hän oli hauska ja erittäin informatiivinen. Valitettvasti aika vain loppui kesken, paljon olisi vielä ollut kysyttävää. Tiesittekö te muuten että romanit lähtivät liikkeelle 1000-luvulla Intiasta, eikä kukan oikein tiedä miksi. Suomeen he tulivat 500 vuotta sitten. Romani-kielellä sana "rom" tarkoittaa ihmistä.

Mahtavan koulutuspäivän jälkeen tapasin myös vuosia ulkomailla asuneen ystävän, joka on naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Kävimme syömässä ihan kivassa ja mielenkiintoisessa Bravuria ravintolassa. Ekologisuus ja eettisyys ovat tärkeitä osia ravintolan toimintaa. Ruoka oli italialaista ja hyvää.


Nam, nam, hyvää oli!

Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa George Clooneyn tähdittämän The Descendants elokuvan. Voin todellakin suositella. Elokuva on kuvattu Havaijilla, joten mikä sen parempi tapa päättää ihana, monikulttuurinen päivä :-)

Niin, päivä aiheutti tietenkin myös sitä kaukokaipuuta. Elämä Suomessa taas junnaa paikallaan, talvi ei lopu koskaan, ja en todellakaan viihdy pätkääkään töissä tällä hetkellä. Meillä on siellä paljon ongelmia tällä hetkellä, aivan liian kiire, ja kaikilla pinna kireällä. Ei ole todellakaan sama ihana työpaikka, mikä se oli muutama vuosi sitten :-( Neljä ihmistä on juuri lähtenyt/lähtemässä ja muutama muukin taitaa jo katsella uusia työpaikkoja.

Kiireeseen olen sinänsä tottunut ulkomaillakin, mutta siellä siitä silti saa kunnon korvauksen. Mites Suomessa? No, ikälisiä pienennettiin, ja nostettiin peruspalkaa, eli plus, miinus nolla. Ja työkokemusta ei sitten näköjään arvosteta, kun muutaman vuoden töissä olleet tienaa lähes saman kuin me 15 vuotta työelämässä olleet...

No, juuri nyt en ole minnekkään lähdössä, mutta we'll see, jotain muutosta on tapahduttava!

Ihana työkaveri muisti minua tällaisella, Metro-lehdessä olleella sarjakuvalla, ja tämä osui todella nappiin :-)


Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.


4.3.2012

Englannin reissu

Näitä klassisia puhelinkoppeja näkyi vielä aika paljon, ja näköjään niistä voi myös lähettää tekstiviestejä ja sähköpostia!

Lauantaina, hyvin aikaisin, oli lähtö lentokentälle. Olin matkalla englantiin, Saudiaikaisen ystäväni Julien luo. Oli täysin sattumaa, että siitä oli lähes päivälleen 15-v kun lähdin Englantiin ensimmäisen kerran töihin. Ja tänä vuonna olisi kulunut 10-v siitä kun viimeksi kävin Englannissa, joten johan se olikin aika käydä siellä.

Lensin taas Norwegianilla, johon olen kyllä hyvin tyytyväinen, eikä vähintään hinnan takia :-) Kone oli siisti, penkit nahkaa, ja tämän vuoden loppuun mennessä kaikissa koneissa tulee olemaan ilmainen wifi! Kapteeni ja perämies oli norjalaisia, ja matkustamohenkilökunta ilmeisesti kaikki virolaisia.


Ennenkuin päästiin lentoon, oli taas vuorossa jäänesto, de-icing. Muistan kun lähdin Englantiin töihin, enkä ollut moisesta koskaan edes kuullutkaan. istuin koneessa muina miehinä, katsoin ikkunasta ulos, ja luulin että vierenen kone paloi, kun se "savusi" niin. Hetken ehdin ihmetellä miksei kukaan reagoi mitenkään, kunnes koneen takaa tuli auto jossa luki de-icing, ja silloin tajusin :-)

Jokatapauksessa, nyt on varmaan käytössä jotain paljoin ekologisempaa ainetta, koska tämä kesti paljon kauemmin kuin ne muut aikaisemmat kerrat. Eli, kesti varmaan 10-15 min, kun muistaisin sen aiemmin ollut ohi n 5 min. Ensin n ruiskutti jotain oranssia ainetta, sen jälkeen vihreetä. Kun lähdimme rullaamaan, tuli joku siivousauto vielä siivoamaan maasta niitä aineita.

Lento meni ihan kivasti, vaikkei meidän koneessa wifiä ollutkaan. Kolme tuntia on mielestäni raja, jolloin lento on vielä suht miellyttävä, siitä pidempi alkaa jo olla aika puuduttavaa...

Gatwickin kentältä otin sitten suoran bussin Bristoliin. Matkan piti kestää 3h, mutta ruuhkien takia se kesti n 3,5h. Oli ihan kiva katsella englantilaista maaseutua.


Bristolissa Julie oli vastassa, ja ajettiin saman tien Clevedoniin, rantakaupunkiin n 30 min ajomatkan päässä, johon Julie oli muuttanut muutama päivä aiemmin. Clevedonissa käytiin pitkällä "laiturilla" (pier), tuuli kovaa, mutta Wales näkyi selvästi taustalla. Sitten mentiin iltapäiväteelle kahvilan terassille josta seurasimme auringonlaskua, ja minä ihmettelin miten paljon palmuja olin jo nähnyt!




Illalla käytiin vielä syömässä erinomaista kiinalaista Julien kämppiksen kanssa, ja pubissa yksillä. Sitten nukutti jo kivasti.

Clevedonin vanhin katulamppu, mutta en kyllä muista kuinka vanha. Oli hyvin sumuinen ilta, kuin jostain kauhuelokuvasta, ja ilmeisesti tuossa kuvassakin näkyy vähän sumua

Seuraavana aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Lähdettiin Cheddar Gorgeen, Cheddar-juuston syntysijoille.


Kylässä mentiin ensin kiertoajelulle, sitten käytiin luolissa, maistelemassa cheddar-juustoja (nam!) ja maisteltiin myös paikallisia siidereitä (mm sameaa "cloudy" Scrumpy siideria kuumana!).


Jos katsoo oikein tarkaan, näkee kiipeilijöitä (klikkaamalla saa suuremmaksi)

Tässä luolassa asui ihmisiä vielä joskus 60-70-luvulla.

Cheddar-juustoja ikääntymässä luolassa

Aurinko paistoi ja avoautoja oli todella paljon liikkeellä. Myös ihmisiä pelkissä shortseissa ja t-paidoissa. Niin lämmin ei kyllä todellakaan ollut!



Lounas syötiin auringossa, pubin terassilla, ilman takkeja. Ihana kevät <3


Kun asuin Englannissa, oli tämä annos, eli Fried Scampi (friteerattu katkarapu) yksi lemppareitani. Oli edelleen ihan hyvää, mutta paikallisella cheddarilla kuorrutettu valkosipulileipä oli ihan taivaallista!

Maanantaina oli vuorossa "roomalainen" kaupunki Bath. Ajoimme upean Cotswoldin maaseudun ja idyllisten pikkukylien halki. Tämä oli sitä oikeaa Jane Austen maata, hän vietti pitkiä aikoja Bathissa.


Tässä pieni videopätkä matkalta Bathiin. Kylläpä oma ääni taas kuulostaa kauheelta...

Wikipedia kertoo Bathista seuraavaa:

"Bath on Lounais-Englannissa sijaitseva 80 000 asukkaan kaupunki, joka on tunnettu kolmesta kuuman lähteen ympärille rakennetusta kylpylästään. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Bathista pitävät sitä roomalaisena kylpylänä, mutta eräät maarakenteet on luultavasti rakennettu kuuman lähteen ympärille jo ennen roomalaisten saapumista. Kuumien lähteiden veden ajateltiin auttavan moniin vaivoihin. Elisabet I:n aikakaudelta (n. 1550) Yrjöjen aikaan (n. 1830) tämä matkailukeskus oli vauras paikka. Siellä on paljon esimerkkejä hienosta Yrjöjen aikakauden arkkitehtuurista, ja kaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon."




Me kävimme luostarikirkossa, kiertoajelulla, antiikkisessa roomalaisessa kylpylässä, vähän shoppailemassa, lounaalla hienossa Pump Room ravintolassa ja iltapäiväteellä (paitsi että join herkullisen, kuuman Bailey's kaakaon) Bathin vanhimmassa rakennuksessa, Sally Lunnissa.



Nämä talot olivat rakennettu ympyrään, ja keskellä oli vihreä puisto


Vesi höyrysi roomalaisessa kylpylässä




Sally Lunnsin ulkopuolella, me juotiin "Jane Austen" huoneessa


Sitten oli vuorossa Bathin kohokohta, kuuman lähteen ylle rakennettu Thermae Spa kylpylä. Eli, kylpylän vesi on lähteestä tuleva, +46c mineraalipitoinen vesi. Siellä sai olla max 2h, ja oltiin se kyllä minuutilleen. Oli aivan ihana vain kellua lämpimässä vedessä.


Nämä kaksi kuvaa brosyyristä, sorry


Yleisessä käytössä oli kaksi allasta, yksi isompi sisällä ja vähän penempi katolla. Oli huikeaa olla kattoaltaassa auringonlaskun ja pimeän aikaan, ilma oli hyvin kylmää ja tihkutti, ja vesi ihanan lämpöistä. Näkymät olivat hienot, mm valaistu luostarikirkko. Oli melkein surrealistista, kun välillä poreet oli päällä, ja kun vesi höyrysi, niin näytti siltä että se kiehui :-) Mutta, oli todella rentouttavaa pitkän päivän päätteeksi.

Bathissa olisi myös ollut Jane Austen museo, jossa oli tarkoitus käydä, mutta aika ei vain riittänyt kaikkeen.

Tiistaina oli vuorossa käynti Julien selkäspesialistilla Bristolissa, kuulemassa tuomion että leikataanko hänet. Oli ihan kiva taas käydä englantilaisessa sairaalassa, jos mulla oli mitään himoja työskennellä taas Englannissa, niin eipä ole enää... Mutta, kirurgi oli komea, ja päätös oli ettei leikata ainakaan vielä, ensin kokeillaan kortisoonia.

Kahvilla mun lempikahvilassa, Starbucksissa

Sitten jatkettiin matkaa isoon ostoskeskukseen, missä shoppailtiin lähes koko päivä. Jalat oli ihan poikki, mutta löytöjäkin tuli tehtyä. Niistä myöhemmin. Illalla mentiin vielä Julielle, jossa Julie kokkasi ja vietettiin viimeistä iltaa rauhallisesti.

Keskiviikkona oli sitten lähtö kotiinpäin. Hieman haikein mielin, Englanti oli niin tuttu, ja oli ihana puhua taas englantia. Mutta reissu oli myös aika rankka, kun meillä oli niin paljon ohjelmaa, joten ihana päästä kotiin lepäämään :-) Mutta ihan huippu reissu oli!