30.1.2011

Neither here nor there, tai käänteistä kulttuurishokkia.

Olin perjantaina kaverin 40-v synttäreillä, tai oikeastaan se oli "tyttöjen-ilta". Meillä oli tosi mukavaa, meitä oli yhteensä kai 11, joista tunsin reilut puolet ennestään.

Jatkoille lähdettiin ravintolaan, jossa en ole ennen ollut. Yksi porukasta sai meidät suhteilla jonon ohi, jee. Tais olla mulle eka kerta :-)

Ravintola oli moni osainen, eri osissa soi erillainne musiikki, ja ikähaitari oli nuoresta vanhaan. Me oltiin pääasiassa karaoke-puolella (kahden puolen esiintyjät ei ihan ollut ainakaan mun makuun...), jossa kaverit kävi laulamassa. Mä EN laula julkisesti, singstaria on tullut kavereiden kanssa joskus laulettua.

Aika pian huomasin, ettei ravintola todellakaan ollut mun paikka. Varmaan 99% karaokelauluista oli suomeksi. Kyllä mäkin tykkään paljosta suomalaisesta musiikista, mutta liika on liikaa. Varsinkin kun aika monen laulajan lauluääni nyt oli mitä oli... Ja kaikkein eniten INHOAN suomalaistettuja englanninkielisiä lauluja. Miks pitää kääntää monet hyvät biisit suomeksi???? En vaan tajua!

Mua häiritsi kyllä moni muukin asia, mutta en nyt viitsi niitä tässä ruveta luettelemaan. Enhän toki itsekkään ole täydellinen :-) Mutta sanotaan nyt ainakin, että en todellakaan pidä suomalaisita miehistä, noin yleensä ottaen, onhan niitä hyviäkin, mutta niitä ei pahemmin ainakaan yöelämässä tapaa... Mielummin ottaisin kyllä jonkun ulkomaalaisen!

Aina kun olen ulkomailla kaipaan monia asioita Suomessa, ja ajattelen miten paljon paremmin tämäkin asia on Suomessa. Mutta, sitten kun olen täällä, niin en todellakaan muista kaikkia niitä asioita joita kaipasin, ja kaikki vain ärsyttää. Täällä ne hyvät asiat on niin arkipäivää, ja itsestäänselvää, ettei niitä enää huomioi. Sitten vaan vertaa niitä joitain asioita jotka oli parempia siellä ulkomailla niihin asioihin jotka ovat hunommin täällä Suomessa.

Yhtään täydellistä maatahan ei ole olemassa, kyllähän mä sen tiedän, ja joskus toivon etten olisi koskaan lähtenyt ulkomaille. Silloin olisin autuaan tietämätön minkälaista on elää ulkomailla, ja varman suht tyytyväinen Suomeen.

Mä päätin jo opiskeluaikana että mä en jää asumaan Suomeen, vaan muutan ulkomaille asumaan. Olin vähän "Saksafani", ja päätin että Saksaan. Viimeisen kesän (1996) vietin au-pairina Hampurissa, Saksassa, missä myös valmistelin opinnäytetyötäni, Somalipotilaista, ja "kevyt" kesälukeminen sisälsi mm kirjoja naisten ympärileikkauksesta...

Opin kyllä ihan hyvin saksaa, jota olin myös opiskellut yläasteella, ja pari vuotta kansallisopistossa opiskeluaikana, mutta jostain syystä päätin sittenkin lähteä Englantiin töihin. Vietin siellä pari mahtavaa vuotta, ja opin paljon, koska sairaala oli huippu yliopistosairaala. Mutta se oli myös hyvin konservatiivinen ja hyvin, hyvin likainen sairaala...

Ja työnteko onkin ollut suurin syy siihen miksi en ole ulkomaille jäännyt. Olen ennenkin kirjoittanut suomalaisen sairaanhoidon tasosta verrattuna ulkomaalaiseen tasoon, ja suomalainen voittaa kyllä hygieniassa 100-0!

Eli, vaikka joksus olin ihan varma etten Suomeen jää, olen nyt päättänyt jäädä, vaikka se kovin vaikea päätös onkin.
Ruotsissa asiat on kyllä ollut suht hyvin, mutta siellä asuminen on melkein kuin asuis Suomessa, joten mielummin sitten Suomessa.

Asiat, joita mua eniten ärsyttää Suomessa on työn vaativuuteen verrattuna liian matala palkka, kaiken kallius, ilmasto (mä vaan todellakin VIHAAN talvea!), ihmisten "junttius", känniläisten örveltäminen (kyllä ulkomaillakin osataan vetää kännit, mutta esim Britti-ystäväni oli ihan järkyttynyt siitä mitä näki, kun käveltiin Helsingin kekustan kautta baarista kotiin perjantai-yönä...), kyllä mullakin menee välillä överiksi, mutta tajuan silloin lähteä kotiin/nukkumaan, ja miehet, miehet, MIEHET!

No, kyllähän välillä talvellakin on ihan hauskaa...

Kai mäkin pian taas sopeudun tänne Härmälään, eittämättä talvi lisää tätä suomi-ahdistusta, mutta tällä hetkellä se on erittäin vaikeaa, ja masentavaa. Töissä viihdyn edelleen onneksi ihan hyvin, olen onneksi aika ulkona edelleen kaikesta siitä draamasta mikä siellä on meneillään...

Niin, ja Suomen kesää ei taas voita mikään, kesällä ei ole parempaa paikkaa koko maailmassa :-) Harmi vaan että se on niin älyttömän lyhyt...

Oi hana kesä! Onneksi päästään taas mökille heinäkuussa!

8 kommenttia:

  1. Hee johan oli purkaus ;))
    (onneksi minä nukahdan aina juuri ennen sammumista)
    Aurinkoista kevättalvea ja selviä miehiä.

    VastaaPoista
  2. Minä olen asunut ulkomailla vasta niin lyhyen ajan, että Suomi tuntuu vielä ihan hyvältä paikalta. Milloinkohan ärsytys alkaa?? ;)

    VastaaPoista
  3. Me on oltu niin kauan (12 vuotta tänä keväänä)pois Suomesta, että siellä on tosi kiva käydä lomilla. Mutta vain käydä, poimia ne parhaat palat ja palata sen jälkeen tänne parempaan ilmastoon edullisempien hintojen maahan. ;-)

    Känniläisten puuttumisen muiden maiden katukuvasta olen huomannut, Suomessa ekat tulee vastaan heti marketin nurkalla, kun käyn ostamassa ruokaa. Samoin ihmisten suupielet on lähes poikkeuksetta alaspäin eikä monikaan viitsi auttaa vaikka vanhoja tai lasten kanssa liikkuvia.

    Totta on myös se, ettei mitään unelmamaata tosiaankaan ole. Suomessa parasta on siellä olevat ystävät ja kesä ehdottomasti! :-)

    VastaaPoista
  4. Ari; ai niin, unohdin että ainakin yksi "suomalaismies" lukee tätä ;-)

    Heli; eihän se ärsytys alakkaan vasta kun joutuu taas asumaan Suomessa. Siihen asti se on se ihana paratiisi mitä aina kaipaa ;-)

    Perheenäiti; niin, nyrpeät naamat, ja unohdinkin mainita vielä sen että sekin ärsyttää Suomessa kun tuntemattomille ei voi koskaan puhua, kaikki vaan tuijottaa katuun tai ei ole kuulevinaankaan. Ja anteeksi ei voi pyytää jos vaikka törmää, se on aina "oho"!

    VastaaPoista
  5. Oi että, niinkuin omia ajatuksia Suomesta ja suomalaisista lukisi:D lueskelen tässä vanhoja tekstejäsi, koska löysin blogisi vasta hetki sitten ja jäin koukkuun! Mielenkiintoisia juttuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun tykkäät! Enpä tuolloin olisi uskonut että pari vuotta myöhemmin olen taas Saudeissa :-)

      Poista
  6. Jotenkin tosi virkistävää lukea tämä. :) Ja samalla kauhistuttavaa. Toivottavasti mulla ei ole samoja fiiliksiä sitten joskus, kun Suomeen palaan... ja samalla olen aika varma, että kuitenkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän suurimmalla osalla varmasti ole, mutta eiköhän ne suurimmalla osalla mene aika nopeasti ohikin, kun taas sopeutuu Suomeen. Mäkin seurustelin suomalaismiehen kanssa pari vuotta tän kirjoituksen jälkeen, joten kyllähän se munkin mieli (väliaikaisesti) muuttui!

      Poista