30.1.2011

Neither here nor there, tai käänteistä kulttuurishokkia.

Olin perjantaina kaverin 40-v synttäreillä, tai oikeastaan se oli "tyttöjen-ilta". Meillä oli tosi mukavaa, meitä oli yhteensä kai 11, joista tunsin reilut puolet ennestään.

Jatkoille lähdettiin ravintolaan, jossa en ole ennen ollut. Yksi porukasta sai meidät suhteilla jonon ohi, jee. Tais olla mulle eka kerta :-)

Ravintola oli moni osainen, eri osissa soi erillainne musiikki, ja ikähaitari oli nuoresta vanhaan. Me oltiin pääasiassa karaoke-puolella (kahden puolen esiintyjät ei ihan ollut ainakaan mun makuun...), jossa kaverit kävi laulamassa. Mä EN laula julkisesti, singstaria on tullut kavereiden kanssa joskus laulettua.

Aika pian huomasin, ettei ravintola todellakaan ollut mun paikka. Varmaan 99% karaokelauluista oli suomeksi. Kyllä mäkin tykkään paljosta suomalaisesta musiikista, mutta liika on liikaa. Varsinkin kun aika monen laulajan lauluääni nyt oli mitä oli... Ja kaikkein eniten INHOAN suomalaistettuja englanninkielisiä lauluja. Miks pitää kääntää monet hyvät biisit suomeksi???? En vaan tajua!

Mua häiritsi kyllä moni muukin asia, mutta en nyt viitsi niitä tässä ruveta luettelemaan. Enhän toki itsekkään ole täydellinen :-) Mutta sanotaan nyt ainakin, että en todellakaan pidä suomalaisita miehistä, noin yleensä ottaen, onhan niitä hyviäkin, mutta niitä ei pahemmin ainakaan yöelämässä tapaa... Mielummin ottaisin kyllä jonkun ulkomaalaisen!

Aina kun olen ulkomailla kaipaan monia asioita Suomessa, ja ajattelen miten paljon paremmin tämäkin asia on Suomessa. Mutta, sitten kun olen täällä, niin en todellakaan muista kaikkia niitä asioita joita kaipasin, ja kaikki vain ärsyttää. Täällä ne hyvät asiat on niin arkipäivää, ja itsestäänselvää, ettei niitä enää huomioi. Sitten vaan vertaa niitä joitain asioita jotka oli parempia siellä ulkomailla niihin asioihin jotka ovat hunommin täällä Suomessa.

Yhtään täydellistä maatahan ei ole olemassa, kyllähän mä sen tiedän, ja joskus toivon etten olisi koskaan lähtenyt ulkomaille. Silloin olisin autuaan tietämätön minkälaista on elää ulkomailla, ja varman suht tyytyväinen Suomeen.

Mä päätin jo opiskeluaikana että mä en jää asumaan Suomeen, vaan muutan ulkomaille asumaan. Olin vähän "Saksafani", ja päätin että Saksaan. Viimeisen kesän (1996) vietin au-pairina Hampurissa, Saksassa, missä myös valmistelin opinnäytetyötäni, Somalipotilaista, ja "kevyt" kesälukeminen sisälsi mm kirjoja naisten ympärileikkauksesta...

Opin kyllä ihan hyvin saksaa, jota olin myös opiskellut yläasteella, ja pari vuotta kansallisopistossa opiskeluaikana, mutta jostain syystä päätin sittenkin lähteä Englantiin töihin. Vietin siellä pari mahtavaa vuotta, ja opin paljon, koska sairaala oli huippu yliopistosairaala. Mutta se oli myös hyvin konservatiivinen ja hyvin, hyvin likainen sairaala...

Ja työnteko onkin ollut suurin syy siihen miksi en ole ulkomaille jäännyt. Olen ennenkin kirjoittanut suomalaisen sairaanhoidon tasosta verrattuna ulkomaalaiseen tasoon, ja suomalainen voittaa kyllä hygieniassa 100-0!

Eli, vaikka joksus olin ihan varma etten Suomeen jää, olen nyt päättänyt jäädä, vaikka se kovin vaikea päätös onkin.
Ruotsissa asiat on kyllä ollut suht hyvin, mutta siellä asuminen on melkein kuin asuis Suomessa, joten mielummin sitten Suomessa.

Asiat, joita mua eniten ärsyttää Suomessa on työn vaativuuteen verrattuna liian matala palkka, kaiken kallius, ilmasto (mä vaan todellakin VIHAAN talvea!), ihmisten "junttius", känniläisten örveltäminen (kyllä ulkomaillakin osataan vetää kännit, mutta esim Britti-ystäväni oli ihan järkyttynyt siitä mitä näki, kun käveltiin Helsingin kekustan kautta baarista kotiin perjantai-yönä...), kyllä mullakin menee välillä överiksi, mutta tajuan silloin lähteä kotiin/nukkumaan, ja miehet, miehet, MIEHET!

No, kyllähän välillä talvellakin on ihan hauskaa...

Kai mäkin pian taas sopeudun tänne Härmälään, eittämättä talvi lisää tätä suomi-ahdistusta, mutta tällä hetkellä se on erittäin vaikeaa, ja masentavaa. Töissä viihdyn edelleen onneksi ihan hyvin, olen onneksi aika ulkona edelleen kaikesta siitä draamasta mikä siellä on meneillään...

Niin, ja Suomen kesää ei taas voita mikään, kesällä ei ole parempaa paikkaa koko maailmassa :-) Harmi vaan että se on niin älyttömän lyhyt...

Oi hana kesä! Onneksi päästään taas mökille heinäkuussa!

7.1.2011

Miami

Ja tässä vielä matkakertomuksen viimeinen osa, eli vietin viimeisen viikon Miamissa.

Hotellin ympäristö oli hieno

Miamissa nukuin ensimmäisen yön lentokentän läheisessä hotellissa. Hotellissa pystyi katsomaan maksullisia elokuvia telkkarista. Mua olisi kiinnostanut "Valentines day" (helmikuulta) ja "Eat, Pray, Love", mutta päätin katsoa "American" (ja maksaa siitä $15). Halusin nähdä elokuvan koska Irina Björklund on siinä mukana, ja osa elokuvaa on kuvattu Ruotsissa. No joo, Irina oli mukana pari minuuttia ja elokuva oli uskomattoman tylsä, puhetta vaan!!! En olisi katsonut loppuun jos en olisi maksanut siitä niin paljon! Harmitti kun olisin mielummin halunnut nähdä sen Julia Robertsin tähdittämän "Eat, Pray, Love"n.

Seuraavana päivänä otin taksin Kendalliin, etelä-Miamiin. Siellä mulla oli aika hieno hotelli, johon olin saanut hyvän diilin. Huone oli iso ja kiva, ja siinä oli myös jääkaappi ja mikro.

Hotelli, mun huone ylimmässä kerroksessa, keskellä (vasen ikkuna)

Hotellin aulasta sai lainata kirjoja, ja jos ei ehdi lukea niin saa palauttaa johonkin toiseen saman ketjun hotelliin USA:ssa ja Kanadassa. Mä lainasin Philip Donlayn kirjan "Category Five", kirja oli tosi hyvä, ja hyvin ehdin sen lukea!

Kiitospäivä oli ollut torstaina, ja lauantaina (27.11) oli jo joulukuuset myynnissä, ja niitä näkikin useiden autojen katoilla. Joka paikassa oli joulukoristeita, ja kaupoissa soi joululaulut, mutta joulufiilikseen oli silti lämpimässä ilmassa, ja palmujen ympäröimänä, jälleen kerran, vaikea päästä.

Mun ikkunasta näkyi valtava joulupukki, ja palmuja!

Perjantaina oli ollut "Black-Friday", eli älyttömät alennusmyynnit. Jotkut kaupat aukesivat jo klo 3 yöllä, ja alennukset ovat kuulemma sitä luokkaa, että kannattaa jonottaa ja shoppailla siihen aikaa vuorokaudesta. Maanantaina oli vuorossa "Cyber-Monday", jolloin netistä pystyi ostamaan tuotteita halvalla.

Hotellin vieressä oli joitain tavarataloja ja iso ruoka-kauppa, joten ne kolusin läpi alkupäivinä. Ensimmäinen ostos olikin Levikset $16, eli jotain 12 euroa!!!

Yhtenä päivänä kävin valtavalla Dadeland Mallilla. Mun piti mennä Sawgrassmills Malliin, mutta se oli ihan liian kaukana. Kävelin hotellilta ison tien risteykseen, josta ajattelin ottaa taksin Dadelandiin. Mutta en nähnyt kuin pari taksia, ja niissäkin oli asiakkaat. Näin yhdellä bussipysäkillä miehen, ja kysyin häneltä että saakohan tästä taksin. Hän sanoi että tuskin, ja kysyi minne menen. Kerroin, ja hän neuvoi että tien toiselta puolelta menisi bussi Dadelandin ohi. odotin n puolisen tuntia ja bussi tuli. Matka maksoi $2, ja rahat laitettiin itse suoraan laitteeseen. Tasaraha piti olla.

Matka kesti vajaat puoli tuntia, joten säästin kivasti =) Shoppailin monta tuntia, ja vaikka en mitään huippulöytöjä tehnytkään, niin aika paljon tarttui silti mukaan... Sitten otin taas samaisen bussin takaisin (jota taas odottelin puolisen tuntia).

Viimeisenä päivänä kävin vielä Walmartissa, josta en tehnyt yhtä paljon löytöjä kuin viime kerralla kun oltiin Floridassa (ja eri Walmart), mutta aika paljon, lähinnä sikahalpoja, ja ihania, lastenvaatteita siskonlapsille! Walmartiin (joka oli eri suunnassa kun Dadeland) menin taksilla, mutta kun olin palaamassa sieltä huomasin että mun bussin päätepysäkki oli siinä vieressä, ja palasin bussilla.
Päivää ennen paluuta näin että mun lento NYCistä oli peruttu Finnairin lakon takia. Odottelin n klo 16 asti, mutta mitään yhteydenottoa ei sieltäpäin tullut. Tuskailin netissä, ja vastaanottovirkailija rupesi juttelemaan. Kävi ilmi että hän olikin hotellin manageri, ja Kolumbiasta, mutta oli myös asunut vuosia Suomessa!

Yritin sitten soittaa omalla kännykällä ilmaiseen, Suomessa olevaan Finnairin palvelunumeroon, mutta sain vain vastauksen että "numero on virheellinen"!!!! Soitin sitten USA:an numeron, joka oli onneksi ilmainen hotellin puhelimesta. Siellä joku vastasi, ja kysyin että maksaako Finnair, jos jään hotelliin NYCiin pariksi päiväksi. Ei. Miamiin voin jäädä, mutta itse pitää maksaa hotelli, mutta NYCiin meneminen ei onnistu (vaikka mulla siis lento ensin AA:lla NYCiin ja sieltä jatkot Finnairilla Helsinkiin).

Miamista ei enää ollut seuraavaksi päiväksi suoria lentoja Eurooppaan, joilla olisin voinut lentää, joten jouduin tyytymään yhteensä 29h reissuun (ovelta ovelle) Amsterdamin kautta. Pari kertaa kävin illan aikana kattomassa olisiko uusi matkalippu tullut sähköpostissa, kuten virkailija lupasi, mutta ei tullut. Onneksi Finnairin sivuilla oli mun lennot silti muutettu.

Seuraavana aamuna heräsin klo 7.00 ja taksi kentälle tuli klo 8.15. Miami International-lentokenttä on todella kaaottinen, varsinkin check-in. En todellakaan suosittele sitä, viimeksi me lennettiin Fort Lauderdalen kautta, se on paljon pienempi ja kivempi kenttä.

Tällä kentällä piti ensin chekata sisään koneella, mutta sieltä ei saa laukkutarraa niinkuin yleensä, vaan sitten jonotetaan virkailijalle laukkutarroja, joka on tietenkin paljon hitaampaa kuin normi bag-drop. Mä en kyennyt edes checkaa sisään koneella, se sylki ulos lapun ja käski antaa sen virkailijalle.

Kun vihdoin pääsin virkailijalle, sanoi hän että mulla on kyllä paikat koneissa (JFK-AMS-HEL), mutta lippuja ei ollut vielä "myönnetty" (issued), eikä hän ollut varma saisiko hän laittaa laukut suoraan Helsinkiin, vai pitäsiskö ne itse viedä NYCissä. Hän sitten soitti monta puhelua ja lopulta laukut sai mennä koko matkan! Hän oli vielä laittanut "priority access" mun Miamin "bording passiin" (kun olin kertonut Finnairin lakosta ja mun piiiiiitkästä lentomatkasta), eli pääsin koneeseen heti business luokkalaisten jälkeen =)

NYCissä mulla piti olla n 4h odotus (ja Amsterdamissa 5h). NYCissä menin KLM:n terminaaliin, ja ajattelin kokeilla onneani josko voisin jo chekata sisään. Mun edellä oli yksi nainen ja nuori poika (me oltiin ainoat), he puhuivat suomea ja me juteltiin hetki. Heidänkin oli ollut tarkoitus lentää Finnairilla. Nainen oli Turkulainen hammaslääkäri ja poika oli 11v.

Meidät otettiin samaan aikaan vierekkäisille tiskeille. Mä sain heti mun boarding passit seuraaville lennoille, mutta ne eivät saaneet, Finnair ei ollut kuulemma maksanut heidän lippuja. Heidän piti mennä toiseen terminaaliin Finnairin tiskille setvimään asia. Ja laukut piti ottaa mukaan. Nainen rupesi kyselemään että miten sinne pääsee, ja ehtiikö tässä, ja sanoin että tulin sieltä just, voin tulla mukaan. Otin sitten pojan matkalaukun, ja mentiin ilmajunalla sinne. Finnairin tiskillä oli suomenkielistä henkilöstöä, ja saatiinkin liput ja laput että mihin voi ottaa yheyttä ja tehdä valituksen =)

Nähtiin Manhattanin silhuetin myös, ja teki niiin mieli sinne. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin Jenkeissä, enkä käynyt NYCissä!

KLM:n lento Amsterdamiin menin ihan kivasti. Paljon parempi tarjoilu kun Finskillä (heti sai alkujuomat ja snacksejä), ja myöhemmin otettiin ruokajuomat.

Ruualla sai valita kahdesta eri ruuasta. Mä kattelin taas elokuvia (nyt sen Valentine's Day:n, oli hyvä) ja TV-sarjoja.

Amsterdamin kentällä tiesikin taas olevan "back in the real world". Kaikki oli ihan järkyttävän kallista. Olin myös todella väsynyt, kello oli mulle jo aamuyö, en ollut nukkunut yhtään, ja kentällä oli kylmä, ja mä olin ihan jäässä! Monet ihmiset olivat sisällä toppatakit päällä, mulla vain ohut takki, mutta sormikkaat kylläkin.

Helsinkiin kone saapui puoli tuntia myöhässä, klo 17.30 aikaan. Olin onnistunut torkkua vähän viimeisellä lennolla, ja olin vähän virkeempi, vaikka koneessa palelinkin edelleen. Ja Helsinkiin saapui myös yksi mun kahdesta laukusta, toinen tuotiin kotiin kaksi päivää myöhemmin! Ulkona oli jäätävä viima (mutta vain -4c), ja paljon lunta, mutta oli ihanaa olla taas Suomeesa =)