10.12.2010

Galapagoksen risteily


Tässä vihdoin matkakertomus Galapagoksen risteilyltä. Alun olen kirjoittanut Meksikossa, joten siitä puutuu ääkköset. Oli muuten vaikea kirjoittaa taas 3 kk jälkeen ääkkösten kanssa, alussa tuli vaan a ja o ä:n ja ö:n sijaan!

Menin San Cristobalin lentokentalle, jossa mun piti tavata muut mun risteilylta. Siella oli opas vastassa, joka sanoi etta lento, jolla suurin osa tulee, on n 2h myohassa. Joten mut, ja 3 muuta, vietiin sitten katamaraanille.


Paatti oli aika iso, huoneet oli tilavat, ja ruokailu/olsekelutila, jossa oli myos baari, oli kanssa tilava. Mun kamppis tuli vasta myohassa olevalla lennolla, mutta paatilla oli jo 4 saksalaista (5-kymppinen pariskunta ja 2-kymppinen nainen ja taman aiti, jotka olivat 8 paivan risteilylla. Mun lisaksi nyt tuli englantilais-irlantilainen vajaa 3-kymppinen pariskunta (jotka matkaavat 7 kuukautta, ja kayvat mm Antarktiksella!), seka saksalainen naispuolinen sisatautilaakari, jonka kanssa olin eniten tekemisissa.

Myohemmin tuli mun kamppis, saksalainen kirurgi (!), Kanadalainen 5-kymppinen nainen, USA:lainen 3-kymppinen laakaripariskunta, ruotsalainen 5-kymppinen pariskunta ja kaksi israelilaista 2-kymmpista kundia. Eli kaikenkaikkiaan aika sekalainen tyhma, mutta kaikki hyvia tyyppeja, ja matka oli ihan huippu!

Lentoa odotellessa me sitten maattiin laivan aurinkokannella ja nautittiin auringosta. Syotiin myos buffet lounas. Ruoka oli todella hyvaa, ja sita oli paljon! Aamupalalla kokki paisto kunkin maun mukaisen munakkaan, ja oli amerikkalaisia pannukakkuja, hedelmia, leipaa ja juustoa.

Lounalla oli alkukeitto ja pari eri ruokalajia josta valita, ja hedelmia. Paivallisen yhteydessa saatiin myos jalkiruokaa.

Kun loput porukasta oli saapunut, mentiin ensimmaiselle retkelle, pienelle saarelle, jossa nahtiin ensimmaiset Blue footed boobies, eli sinijalkaiset linnut, seka paljon iguanoja. Meidan piti myos purjehtia toisen pikkusaaren lahelle, mutta sita ei ehditty myohaisen lahdon takia.


Ennen illallista opas kertoi Galapagoksesta ja seuraavan paivan ohjelmasta, illallinen oli klo 19, ja klo 20.30 aikaan mentiin jo nukkumaan =)

Paatti siirtyi klo 02 ja klo 06 valilla Española saarelle. Paatti heilui kylla jonkin verran, muttei onneksi pahasti. En tarvinnut matkapahoinvointilaakkeita. Españolaa on monet sanonut "parhaaksi" saareksi.

Ensin me mentiin Gardner Bayhin, valtavalle valkohiekkaiselle rannalle. Meillä oli "wet-landing", eli noustiin meidän pikkuveneestä (jolla me aina tultiin paatilta rantaan) veteen. Ja mulle se olikin todella märkä maihinnousu, aalto tuli juuri silloin ja kasteli mut. Mutta onneksi oli lämmintä, joten eipä tuo paljon haitannut!


Rannalla oli paljon merileijonia. Kun me käveltiin niiden ohi, tuli yksi nuuskimaan meidän opasta! Myöhemmin ne kävi nuuskimassa joitain muitakin.






Mun reidelle taas lensi "Mockinbird" lintu, kun istuin hiekalla. Mockinbirdit eivät juo merivettä, ja ne tietää että turisteilla on vettä, jota ne haluavat, koska saarelta on vaikea löytää makeavettä! Mutta ei niille saa tietenkään antaa.

Me käveltiin ensin rannan toiseen päähän, missä nähtiin paljon iguanoja, ja punaisia "Sally Lightfoot" rapuja.


Yksi valtava iguana makasi hiekalla, mutta hermostui kai kun kaikki kuvasivat sitä ja lähti pois.


Vedessä me myös nähtiin jonkinverran merikilpikonnia. Ne oli aika isoja, keskikokoista koiraa isompia!

Samaan aikaan samalla rannalla oli myös porukkaa kahdesta muustakin paatista, ja heistä jotkut kävivät rannalta snorklailemassa, merileijonien kanssa.

Kun me palattiin paatin kannelle, oli meitä vastassa komea baarimikko Kevin, joka tarjosi meille hedelmämehua ja keksejä.

Sitten oli vuorossa snorklausreissu. Mentiin pikkuveneellä pienen saaren luo ja mentin veneestä suoraan veteen. Me saatiin vuokrata paatilta märkäpuvut ja snorkkelivarusteet, mulla oli oma snorkkeli ja maski (koska kävin sukelluskurssin kun olin ekan kerran Saudeissa), mutta vuokrasin räpylät ja puvun.

Vesi oli kylmää, kuulemma vajaat parikymmentä astetta! Koskaan en ole snorklannut niin kylmässä vedessä. Onneksi oli märkäpuku! Mutta pian veteen tottu.

Nähtiin jonkinverran hienoja kaloja, mutta pian merileijonat tulivatkin uimaan meidän kanssa. Mahtava kokemus, vaikka eivät kovin kauaa meidän kanssa viihtyneetkään. Kuvat on otettu kertakäyttökameralla.



Hampaat kalisten palattiin paatille, ja siellä Kevin odotti meitä kuuman kaakaon kanssa! Luksuspalvelu luksus paatilla =)

Lounaan jälkeen oli lepotauko, ja siirryttiin paatilla Suarez Pointiin, samalla saarella kuitenkin.

Siellä me nähtiin merileijona ja tämän n 15 min aikaisemmin syntynyt poikanen. Tämä emo osasi huolehtia vauvastaan. Merileijonat saavat ensimmäisen poikasensa yleensä liian nuorena, ja emo ei osaa huolehtia poikasesta, ja se kuolee. Merileijonat eivät koskaan hoida toisen emon poikasta, ja siksi on tärkeää ettei poikaseen koskaan koske, koska jos siihen tarttuu vieras haju, hylkää emo sen.

Emo ja vastasyntynyt

Jos poikanen kuolee, mutta emolla on myös ennestään poikanen, jatkaa hän tämän vanhemman poikasen imettämistä. Joskus näkee kun emo imettää samankokoista poikasta kun mitä itse on!

Suarez Pointilla me hähtiin valtavasti iguanoja, ja muitakin liskoja. Siellä oli myös paljon "Blue-footed Boobie" lintuja, ja vähän erillaisia, "Nazca Boobies" lintuja.

Nazca Boobies



Lähes kaikki maailman Albatrossit tulevat Galapagokselle lisääntymään, ja me nähtiinkin muutama, valtava, vielä lentokyvytön poikanen. Me myös nähtiin kaksi Albatrossia tanssivan "parittelutanssia", vaikka nyt ei ollutkaan paritteluaika, eikä opas ollut varma miksi ne tanssi. Mutta se oli mielenkiintoista joka tapauksessa!

Paikka oli myös upea, välillä oli kuin olisi kävellyt kuussa, ja yks kaks olikin ruskan värit. Jokainen Galapagoksen saari on vähän erillainen, ja saarilla on eri eläimiä. Nyt oli kuiva aika, ja alavillamailla oli lähes kaikki kasvit kuivia. Mutta saarten korkeammissa sisäosissa oli vehreää.


Siellä oli myös "Blow-hole", eli reikä kalliossa, josta suihkusi vettä korkealle aaltojen myötä. Ennen sen viereen oli saanut mennä, mutta nykyään se on kielletty kun jollekkin turistille oli sattunut joku siihen liittyvä onnettomuus.


Seuraavana päivänä oli vuorossa Floreana saari. Floreana on edelleen asuttu, mutta siellä ei asu paljon ihmisiä. Floreana on ehkä saarista kuuluisin, siellä asui joskus mm saksalainen aatelisnainen ja tämän kolme rakastajaa. Nainen ja ainakin kaksi rakastajaa kuolivat, eikä syytä tiedetä vieläkään. Siellä asui myös joukko Norjalaisia, jotka tulivat paremman ilmaston perässä, mutta suurin osa heistä palasi takaisin Norjaan muutaman vuoden kuluttua, kun he tajusivat miten vaikeaa elämä siellä oli.

Norjalaisten jälkeenjättämää romua

Ensin me mentiin Comorant Bayhin. Heti rannassa me huomattiin että haisi, suoraan sanottuna, viemärille! Syy oli lampi, jonka muta on hyvin mineraalipitoista, mutta haisevaa. Lammella on usein flamingoja, mutta nyt ei valitettavasti ollut. En ole koskaan nahnyt vapaita flamingoja, ja olisi ollut kiva nähdä ne.

Missä Flamingot?

Sitten me käveltiin yhdelle toiselle rannalle, jossa nähtiin taas vedessä merikilpikonnia.

Kun palattiin takaisin ensimmäiselle rannalle, me lähdettiin snorklaamaan rannasta. Nyt oli vuorossa merikilpikonnien kanssa snorklailu! Mulla ei ollut räpylöitä eikä märkäpukua mukana, koska en ollut viittinyt raahata niitä mukaan. Ja vesi tuntui taas todella kylmältä.

Snorklailin aikani kivistä rantamaa pitkin, jossa merikilpikonnat käyvät syömässä levää kiviltä, enkä nähnyt yhtään kilpikonnaa. Olin jo aika kaukana rannasta ja päätin kääntyä takaisin. Britti kysyi multa, näinkö kilpikonnat. Sanoin että en. Hän näytti missä oli kaksi kilpikonnaa. Ja näin ensin yhden, ja vahan matkan päässä toisen. Ne oli valtavia!

Yksi meidän pikkuveneistä oli koko ajan meidän lähellä, ja sillä olisi päässyt takaisin rantaan, mutta päätin snorklata. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin ilman räpylöitä. Olin ihan poikki kun pääsin rantaan!

Sitten palasimme paatille, jossa saimme taas kuumaa kaakaota! Sitten olisi taas ollut snorklaus ennen lounasta, mutta koska silloin olisi vain nähty kaloja ja ehkä hai, ja olin ihan poikki, ja viluinen, päätin jäädä (kuten monet muutkin) paatin kannelle makaamaan aurinkoon! Eivät olleet nähneet haita, mutta kalat olivat kuulemma olleet upeita.

Lounaan jälkeen siirryttiin taas paatilla toiselle rannalle, nyt oli vuorossa Post Office Bay.


Ennenvanhaan merimiehet ja asukkaat jättivät sinne postia, ja laivat veivät mennessään. Nykyään sinne voi jättää kortin pari,ilman postimerkkiä, ja joku joka asuu vastaanottajan lähellä ottaa kortin, ja vie sen henkilökohtaisesti kortin saajalle! Olisin todella halunnut ottaa kortin, mutta siellä oli vaan yksi suomalainen, ja se oli Jyväskylään, joten vähän liian kaukana. Harmi. Mutta jätin sinne yhden, jää nähtäväksi jos/milloin vastaanottaja sen saa!


Sitten mentiin luolalle, jonka sisäänkäynti oli todela matala, olisi pitänyt kontata sisään, ja mun taskulappu oli tosi huono, joten jäin kolmen muun kanssa ulkopuolelle. Se ei ollut mikään tippukiviluola, ja Bermudan upean luolan jälkeen ei tehnyt edes mieli mennä minnekkään "tylsään" luolaan...

Rannalta mentiin taas snorklaamaan, ja löydettiin pian pari merikilpikonnaa. Tälläkertaa mä jopa koskin yhden kilpeen, en vaan voinut vastustaa! Se oli limainen! Kilpikonnat oli uskomattoman isoja. Ja aallot heitteli mua miten sattuu, ja välillä luulin että törmään kilpikonnaan, mutta ne väisti aina!



Viimeisenä päivänä oli vuorossa Santa Cruzin saari. Neljä saksalaista, jotka olivat 8 päivän risteilyllä lähtivät lentokentälle, ja loput meistä menivät pikkubussilla "Ranchille", jossa oli villejä jättiläiskilpikonnia. Ilmasto muuttui nopeasti sademetsämaiseksi ja kosteaksi, kun tultiin sisämaahan.

Kilpikonnat olivat valtavia! Paljon suurimpia kun olin kuvitellut. Yksi meidän ryhmäläinen meni kilpikonnan kilven sisään, ja mahtui hyvin. Hän nosti kilven ylös selällään, ja se oli tosi painava, kauan hän ei jaksanut pitää sitä ylhäällä.


Minä olen 168cm, enkä mikään kukkakeppi, ja olen noin 50cm päässä kilpikonnista!

Kilpikonnien jälkeen meillä oli aikaa käydä kaupoissa ja kulkea kaupungilla.

Lounaan jälkeen, joka syötiin taas paatilla, mentiin Charles Darwin nimiseen tutkimuskeskukseen, jossa kasvatettiin kilpikonnia, jotka vapautettaisiin luontoon, koska niitä tuhottiin niin paljon alkuaikoina.

Siellä asuu myös Galapagoksen tunnetuin kilpikonna, "Lonesome George". Se oli Pinta saaren viimeinen kilpikonna, ja se on enemmän satulanmuotoinen, verrattuna niihin kilpikonniin mitä me nähtiin ranchillä. On muitakin satulanmuotoisia, mutta ne on eri sukua kuin George. Galapagos tarkoittaa satulaa espanjaksi, nimi tuli kilpikonnista, jotka olivat satulan muotoisia. Maailmalla on otettu DNA testejä monen eläintarhan kilpikonnista, kun ovat yrittäneet löytää, mielellään naaraspuolisen, Georgen sukulaisen, mutta toistaiseksi ei ole löydetty. Voi olla että jollain yksityisihmisellä voisi olla.

Lonesome George

Me käytiin myös katsomassa kilpikonnia, jotka ovat olleet ennen lemmikkejä, eikä niitä voi päästää vapauteen. Meidän oppaan isä oli tutkija keskuksessa, ja meidän opas on lapsena leikkinyt näiden kilpikonnien kanssa. Hän sai käsimerkillä yhden kilpikonnan kurottamaan kaulansa pitkäksi!

Vauvakilpikonnat olikin sitten ihan saman kokoisia, ja näköisiä, kuin normikilpikonnat!

Darwin centeristä meidän opas sitten vei meidät hotelliin, vain mun kämppis palasi paatille, hän oli 8 päivän risteilyllä, jossa olisi jo uudet turistit.

Hotelli oli ihan kiva, ja sain oman huoneen. Meidän laukut oli tuotu paatilta hotellille.

Vein pyykit viereiseen pesulaan, josta sanoivat toimittavansa ne illalla hotellille. Menin sitten kaupungille nettiin ja shoppailemaan. Illalla meillä oli vielä yhteinen illallinen. Kun menin illallisen jälkeen hakemaan respasta pyykkiä, ei ne ollut siellä, ja sanoivat ettei ne muka tuo pyykkejä hotellille!!! Mutta pesula aukeisi klo 7 aamulla (meidän lähtö kentälle olisi klo 7.20).

Mentiin sitten porukalla vielä baariin, mutta kuten paatillakin, missä mentiin nukkumaan klo 21 aikaan, väki alkoi vähenemään nopsaa, ja me viimeiset palattiin hotellille 23 aikaan. Kyllä oli rankka reissu =)

Perjantaiaamuna menin aamupalan jälkeen, vähän yli 7, pesulaan, ja huomasin että se aukeaa vasta klo 7.30. Menin sitten taas respaan, ja ne sanoi, että kyllä ne varmasti avaavat pian. Ja niin en tekikin, klo 7.15 sain mun pyykkini!

Eri opas tuli saattamaan meitä kentälle, joka olisi toisella saarella. Matkalla me pysähdyttiin vielä katsomassa vuorta, joka oli joskus sortunut sisäänpäin, ja jättänyt valtavan kraatterin. Siellä oli vehreätä, pilvistä ja tihkui. Kun jatkettiin matkaa, ajettiin n 5 min alas, ja oltiin taas kuivalla, kuihtuneella aluella. Uskomatonta! Mun pikkukamera hajosi, ja mun viimeiseksi ottamat kuvat olivat kaikki sinisiä, joten ei ole kuvia sieltä.

Saarelta toiselle me mentiin lautalla. Nyt meidän piti itse kantaa laukut, palvelu loppui! Lauttamatka kesti n 10 min, ja siellä kuulin ensimmäistä kertaa suomea koko 8 viikon reissun aikana! Lautalta jatkettiin bussilla lentokentälle.

Kentällä törmäsin nuoreen sveitsiläispariskuntaan, jotka olivat olleet siellä Amazonilla samassa ryhmässä! Huomasin pian ettei mies voinut hyvin. Hänellä oli otsaontelotulehdus (sama vaiva josta itsekin kärsin joskus), päähän sattui eikä särkylääkkeet auttanut. Lennosta tulisi todella hankala.

Mua sattui ennen kauheesti korviin lentokoneessa, pahinta se oli Englannissa asuessani, koska Heathrown kentälle laskeutumislupaa odotellessa kone kiersi ja kaarsi kauan. Istuin usein kupit korvilla, painetta tasaten, mutta ei se paljon auttanut. Sitten luin jostain että Otrivin nenäsumute auttaisi, ja sitä olenkin siitä lähtein käyttänyt, enkä ole enää kärsinyt! Jos ei ole nenä tukossa, niin en ole aina edes tarvinnut sumutetta!

Mulla oli itselläkin flunssa (kuten parilla muullakin meidän paatilla), ja nenäsumute oli aika lopussa, joten sanoin että jos se kelpaa, annan sen hänelle. Suihkutin oman nenän, ja annoin hänelle. He olivat eri lennolla, joten en tiedä kuinka hänen lento sujui.

Lensin takaisin Quitoon Guayaquilin kautta, tällä kertaa piti nousta koneesta n 20 minutiksi.

Galapagos oli arvatenkin reissun ehdoton kohokohta! Olin todella tyytyväinen meidän paattiin, oli kallis kuin mikä, mutta kannatti. Se teki kokemuksesta vielä mahtavamman! Ja meidän porukkakin oli aivan huippu! Ja opas paljon parempi kuin Amazonilla. Tätä voi todellakin sitten vanhana muistella keinutuolissa =)

6 kommenttia:

  1. Upean turneet olet saanut tehdä ja on ollut mukava seurata sitä näin näytön äärestä. Kiitos ja semppiä tulevaan.

    VastaaPoista
  2. Vautsi mikä risteily ja reissu! Upeita kuvia ja hienosti meille kerroit seikkailuista. Ihana kun porukkakin oli hauska, varmasti vaikutti paljon onnistumiseen!

    VastaaPoista
  3. Oli varmasti upea risteily! Täällä taas lähes viherryn kateudesta ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos virtuaalimatkasta Galapagokselle! Melkoinen kokemus ja mahtavia kuvia. Tuonne pitäisi päästä joskus. Mitä muuten arvelet, minkä ikäisen lapsen voisi ottaa mukaan...? Pieni eläinrakas poika olisi innoissaan tuolla, vaikka eläimiin ei saakaan koskea.

    VastaaPoista
  5. Olipa hienoa paasta kanssasi tuonne reissulle!!!

    Mitka ovat suunnitelmasi nyt tasta eteenpain?

    VastaaPoista
  6. Ari; Kiitos! Meksikon postaus tulee vielä, kunhan tässä ehdin kirjotella!

    Sennie; Kiitos! Varsinkin kun matkustaa yksin niin on kyllä tärkeää että muu porukka on mukavaa. Ja arvelinkin että kalliimmalle risteilylle tlee vähän fiksumpaa ja järkevämpä porukkaa!

    Heli; Kiitos! Älähän nyt :-)

    Perheenäiti; Ole hvä vaan, ja kiitos! Oli kyllä niin upeeta että ei kyllä heti unohda. Riippuu tietysti lapsesta, mutta ei ainakaan tuolla esim paljon kävelty. Snorklausta oli usein, joten olishan se hyvä jos osais uida kunolla. Mutta varmaan joku 8-10v. Suosittelen kyllä.

    Tuula; Kiva! Samasa vanhasta työpaikasta hain vakkaripaikkaa. Jos en sitä saa menen sinne sijaiseksi. Muutan työsuhdeasuntoon työpaikan viereen. Takaisin tavanomaiseen, tylsään elämään ;-) En ole vielä ehtinyt sun parinviikon blogeja lukea, mutta pian luen!

    VastaaPoista