23.12.2010

Hyvää Joulua!


Oikein Ihanaa ja Rauhaisaa Joulua kaikille, lähelle ja kauas!

20.12.2010

Meksiko


Galapagoksen jälkeen yövyin yhden yön Quitossa, lentokentän viereisessä hotellissa. Quitoon ei tuntunut mukavltaa palata, oli todellakin aika jatkaa matkaa! Kävin netissä ja apteekissa (josta ostin uuden nenäsuihkeen, joka maksoi $20(!!!!), eikä se edes auttanut), sekä hain pikaruokaa hotellille, nopsaa ennenkuin tuli pimeää, ja katsoin "Stand by me" elokuvan.

Seuraavana aamuna palasin kentälle. Perussa oli pitänyt maksaa n $11 "maastapoistumisveroja", Ecuadorissa piti maksaa $40!!! Luulin että kuulin väärin, ja yritin antaa 14. Ihan käsittämätöntä.

Sitten ostin turvatarkastuksen jälkeen kaupasta sikakalliin ($2, normaalisti $0,50) veden lennolle. Mulla oli edelleen flunssa, ja lento kestäisi n 5h.

Kun tulin portille, oli siellä taas jonkinlainen tarkastus. Kuvittelin että tarkastetaan ettei olla otettu mukaan mitään kiellettyä, kuten koralleja, simpukoita ym. Kun olin jonossa veivät virkapukuiset ihmiset vanhemman pariskunnan jonnekkin. Mun Käsimatkatavarat tutkitittiin läpikotaisin, ja mut "kopeloitiin". Ja mun vesipullo otettiin pois! Tyyppi ei tietenkään puhunut englantia, eikä selittänyt syytä. Olinhan jo tullut läpivalaisun läpi, ja ostanut vesipullon "oikealta puolelta". Sanoin että kaupassa, tai portilla, olisi pitänyt varoittaa asiasta. Aion todellakin tehdä valituksen (ihan periaatteesta, kun tykkään valittaa...) LAN lentoyhtiölle! Hyvästi Ecuador!!!

Lento Miamiin meni joka tapauksessa hyvin, istuin yksin penkkirivissä, ja kattelin telkkarisarjoja omasta monitorista. Miamissa olikin sitten 5h odotus.


Florida Keysejä

Päätin ostaa uuden pikkukameran, rikkoutuneen tilalle. Olen "Canon-fani", mutta siellä ei ollut Canoneita. Tutkin sitten pitkän ajan, ja aikaahan mulla oli, kaikkia kameroita, ja ostin lopulta Sonyn, jolla voi sukeltaa 3m! Siis käy snorklatessa. Sain niin hyvän alennuksen, etten olisi Suomessa edes saanut tavallista Canonia siihen hintaan!

Lento Cancuniin kesti vain 1,5h. Olin ensimmäinen perillä, ja odotin n 1,5h muita neljää saapuvaksi Suomesta.

Yhdellä meidän porukkaan kuuluvalla on lomaosake, joten meidän hotelli oli varmaan viiden tähden luksushotelli, mutta me ei maksettu paljon mitään kahdesta viikosta =)

Me saatiin heti punaiset rannekkeet, jossa oli valkoisia raitoja, joita piti pitää koko ajan. Meidän hotellilla oli kolme allas-aluetta, yksi valtava, ja kaksi pienempää. Meillä joilla oli punaiset rannekkeet, päästiin kaikille alueille!




Meidän hotellihuone oli kahden makuuhuoneen ja kahden kylppärin sviitti. Meillä oli myös poreamme, ja terassilla pieni allas. Joka ilta siivoojat tulivat laittamaan sängyt valmiiksi nukkumista varten (siis päiväpeitot ja tyynyt pois, sekä yksi sohva vuoteeksi olohuoneessa) ja laittoivat pari suklaata (Hershey's Kisses) sängylle. Ei tarvinnut ostaa suklaata, kun joka ilta tiesi saavansa =)

Ensimmäisenä päivänä me mentiin brunssille. Ruoka oli buffet, ja todella hyvää. Sillä jaksoi iltaan asti! Sen jälkeen me käveltiin valtavalla hotellialueella (meidän huoneesta kesti n 10 min kävellä allas-alueelle ja rannalle!) ja käytiin rannalla. Hotellin ranta ei ollut kovin hääppöinen, ja tuuli myös kovaa.

Hotelli sijaitsi Riviera Mayalla, Cancunin ja Playa del Carmenin välissä (lähempänä Carmenia), missä ei ole muuta kuin hotelleja. Hotellilta oli joka päivä maksullisia kuljetuksia Playa del Carmeniin, jonne menimme ensimmäsienä päivänä ostamaan Walmartista halvempaa vettä ja aamupalatarpeita.


Käytiin sitten mun kaverin H:n kanssa myös Frozen Strawberry Margaritalla, ensimmäiset monista, joita loman aikana joimme! Hyvää oli,nam!




Seuraavaksi päiväksi olimme sopineet että osallistumme lomaosake myyntiesittelyyn, koska saisimme ilmaisen brunssin ja 10% alennuksen kaikista ruuista ja juomista hotellilla (ja ne oli kalliita), vaikkei meillä ollut aikomustakaan ostaa mitään.

Myyntitilaisuuden piti kestää 1,5h, mutta kesti kolme, saatiin olla todella tiukkoja ja sanoa miljoona kertaa miljoonalle eri ihmiselle, ettei me aiota ostaa mitään! Mutta saatiin brunssi ja alennus.

Loppupäivä vietettiin upealla allas-alueella, ja tilattiin päivällinen hotellihuoneeseen room-servicestä. Ruoka tulikin elokuvien tapaan kärryllä jossa oli valkoinen pöytäliina ja kukka! Kaikkien mielestä ruoka oli todella hyvää.

Seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus lähteä Chichen Itzan pyramideille, ja me oltiin jo maksettu matka. Odotettiin yli puoli tuntia, eikä meitä tultu hakemaan. Jouduttiin sitten lähteä vaatimaan rahoja takaisin, jotka me kyllä saatiin. Kun me odotettiin meidän hotellin ulkopuolella kuljetusta tulevaksi (ei ollut meidän hotellin järjestämä reissu), jutteli eräs toinen matkanjärjestäjä meille. Päätettiin sitten ostaa matka häneltä seuraavaksi päiväksi.

Hän lupasi meille minibussin, max 8 ihmistä, ja reissun piti kestää klo 7.00-19.00.

Aamulla kyyti oli n 20 min myöhässä, ja sitten emidät vietiin matkatoimistolle. Siellä me jouduttiin vaihtamaan isoon bussiin, joka oli tosi vanha, huonokuntoinen ja myöhemmin sen vessa haisi. Me jouduttiin odottelemaan ainakin puoli tuntia, ja bussi tuli ihan täyteen!

Kun opas rupesi puhumaan mikkiin, oli mikki tosi huono ja särisi, ja varsinkin kun hän puhui joka toisen lauseen englanniksi ja joka toisen espanjaksi, oli häntä tosi vaikea ymmärtää.

Kun parin tunnin ajon jälkeen saavuttiin Chichen Itzaan valitin vihaisesti oppaalle, että mikään ei ollut kuten meille oli lupailtu, ja ettei sitä voinut ymmärtää, kun se kertoi Chichen Izasta. Tarkoitus oli että meillä ei enää olisi opastusta paikan päällä. No, onneksi valitin, opas järjesti meille kaikille ei espanjankieliselle oman oppaan, ja hän itse opasti espanjankielisiä. Hän oikein sanoi mulle että hän nyt järjestää näin. Meidän opas oli todella tietäväinen, mutta myös tosi puhelias, välillä ei oikein meinannut jaksaa kuunnella...



Pyramidit, ja alue, oli upeita, mutta paljon pienempiä kuin olin kuvitellut. Ehkä Machu Picchun jälkeen mikään ei enää tunnu yhtä vaikuttavalta.






Sitten meidän piti mennä lounaalle. Mutta ensin odotettiin paria latinalais-amerikkalaista ainakin 15 min, kaikki muut oli bussissa. Opas ei sanonut heille mitään.

Lounas oli buffet, mutta ruoka ei ollut mitään hyvää. Ihan mautonta, tai aivan liian tulista. Lounaan aikana oli tanssiesitys, jossa tanssiat tanssi pullot ja täydet tarjottimet pään päällä.

Lounaan jälkeen jatkettiin matkaa "Cenotelle", eli valtavaan, meteoriitin maahan tekemään kuoppaan, missä voi uida.


Cenoten jälkeen odotettiin taas jotain latinalais-amerikkalaisia. Ja taaskaan heille ei sanottu mitään.

Cenotesta jatkettiin johonkin koloniaaliseen kaupunkiin, mutta oli jo pimeetä kun saavuttiin sinne, ja saimme aikaa vain n 30 min.


Mä menininkin heti Subwaylle ostamaan subin mukaan bussiin, koska mulla oli jo nälkä, kun ei tehnyt mieli syödä paljoa sitä huonoa buffet ruokaa...

Ja taas odotettiin samoja latinalais-amerikkalaisia n 15 min, kun kaikki muut olivat bussissa...

Sitten opas laittoi elokuvan pyörimään, ajattelin että jes, ehkä loppumatka meneekin nopsaa. Elokuva oli "My big fat Greek wedding", mutta hän laittoi sen dubattuna espanjaksi, ja englanninkielisen tekstin!

Onneksi opas oli aikasemmin antanut palautekaavakkeet täytettäviksi, ja olinkin sitten kirjoittanut suuni puhtaaksi ;-)

Ja hotellilla oltiin klo 21 jälkeen. Hirveän pitkä päivä ja kamala reissu, vaikka Chichen Itza sen arvonen olikin! Päätettiin että tämän jälkeen mennään vain hotellin järjestämille retkille!

Torstaina oli hotellilla Meksikolaisilta. Buffet oli todella hyvää (ja mähän RAKASTAN meksikolaista ruokaa!!!), drinkit kuuluivat hintaan, ja show oli tosi hyvä.

Mariachi-ryhmää

Ensin oli lapsille ohjelmaa, ne sai vuoronperään yrittää rikkoa pinjatan. Sitten Mariachi yhtye esiintyi ja seuraavaksi oli hauska "luuranko" joka otti pari tyyppiä yleisöstä lavalle, mutta koko yleisö sai osallistua ohjelmanumeroon.


Lopuksi oli vielä ruotsinlaivan tyyppinen show, ja sen jälkeen halukkaat sai mennä lavalle tanssimaan ammattilaistanssijoiden kanssa.

Lauantaina me mentiin hotellin järjestämälle snorklausreissulle.


Cancunista alkaa maailman toiseksi suurin koralliriutta (Australian Great Barrier Reefin jälkeen), mutta ilmeisesti hurrikaanit ovat tehneet paljon tuhoa, koska korallit oli aika värittömiä ja tylsiä. Ei Punaisen meren veroinen. Mutta nähtiin joitain upeita kaloja. Ja mustekala, jonka opas toi veneeseenkin. Se oli jonkin aikaa ämpärissä, mutta tahtoi koko ajan kiivetä sieltä pois!


Snorklausretki oli myös siinä mielessä erillainen, että kaikilla piti olla pelastusliivit päällä! Ja koko ryhmän piti snorklata suurinpiirtein yhdessä ja samassa "kasassa". Sitten urputettin, kun jotkut (mm minä!) oli mennyt vähän sivummalle... Retkeen kuului myös ruokailu, tällä kertaa ruoka oli hyvää.

Toisena keskiviikkona me mentiin Xcaret nimiseen "elämyspuistoon". Siellä oli eläintarha, eri vesiaktiviteetteja (mm snorklausta, delffiinien kanssa uintia ja merenpohjalla kävelyä) ja illalla iso show.


Tälläkertaa bussi oli freeshi, ja ymmärrettiin mitä opaskin sanoi. Sisäänpääsylippu oli aika hinnakas, ja sen lisäksi olisi pitänyt maksaa aika paljon kaikista aktiviteeteistäkin, joten me vain kierreltiin ja katseltiin kaikkia eläimiä. Näin ensimmäistä kertaa mm manaatteja ja tapiirin. Ja pienen pieniä,vastasyntyneitä viiriäisen poikasia, jotkut vasta yritti päästä munasta ulos!

Manaatti, eli merilehmä


Merikilpikonnat, joiden kanssa myös snorklailin Galapagoksella, oli valtavia!

Kuljettiin myös pientä "viidakkopolkua", ja sieltä pääsi pieneen veneeseen, joka kiersi jokea n 15 min. Sanottiin että kaikkien piti olla hiljaa ja nauttia.

Mutta vene ahdettiin ihan täyteen, ja Kiinalaiset ja (yllättäen) Latinoamerikkalainen perhe puhu ja piti ääntä koko ajan. Arrgh! Jopa veneen ohjaaja puhu niitten Latiinojen kanssa.

Paikka oli ihan kiva, mutta aivan liikaa kehuttu, ei se nyt mikään huippu paikka ollut. Paitsi ehkä lapsille. Iltashown piti olla päivän kohokohta, ja olihan se upea ja hyvä, siellä käytettiin mm oikeita hevosia ja papukaijoja, mutta se kesti aivan liian kauan (lähes 2.5h), ja äänet TODELLAKIN liian kovalla.


Puolet ajasta piti istua sormet korvissa...

Torstaina oli Kiitospäivä, ja koska suurin osa turisteista on amerikkalaisia, oli hotellilla tietenkin järjestetty heille kiitospäivän illallinen. Me käveltiin tämän ravintolan ohi, kun mentiin toiseen ravintolaan syömään, ja siellä oli tiipii, pari kalkkunaa aitauksessa, ja siellä oli myös kaksi pientä häkkiä, joissa toisessa oli tipuja ja toisessa jäniksenpoikia :-( Ravintolan henkilökunta oli pukeutunut 1600-luvun vaatteisiin.


Torstai päivä oli meidän viimeinen päivä, joten me vietettiin se altailla. Oltiin vietetty pari muutakin päivää siellä. Happy hour oli klo 11-13 välillä, silloin tuli tilattua ihania drinksuja, mm sinisiä Margaritoja.


Yhtenä päivänä oli niin kuuma, että oltiin vedessä lähes koko ajan, ja tarjoilija toi meidän drinkit altaan reunalle :-) Oli siellä allasbaarikin, mutta siellä me oltiin vain kerran yksillä.

Perjantaina oli sitten (kolmelle viidestä) lähtö. Matkalla lentokentälle näkyin todella paljon tiesulkuja ja poliiseja konekiväärein, ja näin mä muutaman ison limusiininkin. Cancunin ilmastokokous oli alkamassa. Lentokentällä näkyi myls valtava määrä pieniä yksityiskoneita. Paljonkohan tuo eliitti sen ilmastokokouksen aikana lisäsi kasvihuonepäästöjä ;-)

10.12.2010

Galapagoksen risteily


Tässä vihdoin matkakertomus Galapagoksen risteilyltä. Alun olen kirjoittanut Meksikossa, joten siitä puutuu ääkköset. Oli muuten vaikea kirjoittaa taas 3 kk jälkeen ääkkösten kanssa, alussa tuli vaan a ja o ä:n ja ö:n sijaan!

Menin San Cristobalin lentokentalle, jossa mun piti tavata muut mun risteilylta. Siella oli opas vastassa, joka sanoi etta lento, jolla suurin osa tulee, on n 2h myohassa. Joten mut, ja 3 muuta, vietiin sitten katamaraanille.


Paatti oli aika iso, huoneet oli tilavat, ja ruokailu/olsekelutila, jossa oli myos baari, oli kanssa tilava. Mun kamppis tuli vasta myohassa olevalla lennolla, mutta paatilla oli jo 4 saksalaista (5-kymppinen pariskunta ja 2-kymppinen nainen ja taman aiti, jotka olivat 8 paivan risteilylla. Mun lisaksi nyt tuli englantilais-irlantilainen vajaa 3-kymppinen pariskunta (jotka matkaavat 7 kuukautta, ja kayvat mm Antarktiksella!), seka saksalainen naispuolinen sisatautilaakari, jonka kanssa olin eniten tekemisissa.

Myohemmin tuli mun kamppis, saksalainen kirurgi (!), Kanadalainen 5-kymppinen nainen, USA:lainen 3-kymppinen laakaripariskunta, ruotsalainen 5-kymppinen pariskunta ja kaksi israelilaista 2-kymmpista kundia. Eli kaikenkaikkiaan aika sekalainen tyhma, mutta kaikki hyvia tyyppeja, ja matka oli ihan huippu!

Lentoa odotellessa me sitten maattiin laivan aurinkokannella ja nautittiin auringosta. Syotiin myos buffet lounas. Ruoka oli todella hyvaa, ja sita oli paljon! Aamupalalla kokki paisto kunkin maun mukaisen munakkaan, ja oli amerikkalaisia pannukakkuja, hedelmia, leipaa ja juustoa.

Lounalla oli alkukeitto ja pari eri ruokalajia josta valita, ja hedelmia. Paivallisen yhteydessa saatiin myos jalkiruokaa.

Kun loput porukasta oli saapunut, mentiin ensimmaiselle retkelle, pienelle saarelle, jossa nahtiin ensimmaiset Blue footed boobies, eli sinijalkaiset linnut, seka paljon iguanoja. Meidan piti myos purjehtia toisen pikkusaaren lahelle, mutta sita ei ehditty myohaisen lahdon takia.


Ennen illallista opas kertoi Galapagoksesta ja seuraavan paivan ohjelmasta, illallinen oli klo 19, ja klo 20.30 aikaan mentiin jo nukkumaan =)

Paatti siirtyi klo 02 ja klo 06 valilla Española saarelle. Paatti heilui kylla jonkin verran, muttei onneksi pahasti. En tarvinnut matkapahoinvointilaakkeita. Españolaa on monet sanonut "parhaaksi" saareksi.

Ensin me mentiin Gardner Bayhin, valtavalle valkohiekkaiselle rannalle. Meillä oli "wet-landing", eli noustiin meidän pikkuveneestä (jolla me aina tultiin paatilta rantaan) veteen. Ja mulle se olikin todella märkä maihinnousu, aalto tuli juuri silloin ja kasteli mut. Mutta onneksi oli lämmintä, joten eipä tuo paljon haitannut!


Rannalla oli paljon merileijonia. Kun me käveltiin niiden ohi, tuli yksi nuuskimaan meidän opasta! Myöhemmin ne kävi nuuskimassa joitain muitakin.






Mun reidelle taas lensi "Mockinbird" lintu, kun istuin hiekalla. Mockinbirdit eivät juo merivettä, ja ne tietää että turisteilla on vettä, jota ne haluavat, koska saarelta on vaikea löytää makeavettä! Mutta ei niille saa tietenkään antaa.

Me käveltiin ensin rannan toiseen päähän, missä nähtiin paljon iguanoja, ja punaisia "Sally Lightfoot" rapuja.


Yksi valtava iguana makasi hiekalla, mutta hermostui kai kun kaikki kuvasivat sitä ja lähti pois.


Vedessä me myös nähtiin jonkinverran merikilpikonnia. Ne oli aika isoja, keskikokoista koiraa isompia!

Samaan aikaan samalla rannalla oli myös porukkaa kahdesta muustakin paatista, ja heistä jotkut kävivät rannalta snorklailemassa, merileijonien kanssa.

Kun me palattiin paatin kannelle, oli meitä vastassa komea baarimikko Kevin, joka tarjosi meille hedelmämehua ja keksejä.

Sitten oli vuorossa snorklausreissu. Mentiin pikkuveneellä pienen saaren luo ja mentin veneestä suoraan veteen. Me saatiin vuokrata paatilta märkäpuvut ja snorkkelivarusteet, mulla oli oma snorkkeli ja maski (koska kävin sukelluskurssin kun olin ekan kerran Saudeissa), mutta vuokrasin räpylät ja puvun.

Vesi oli kylmää, kuulemma vajaat parikymmentä astetta! Koskaan en ole snorklannut niin kylmässä vedessä. Onneksi oli märkäpuku! Mutta pian veteen tottu.

Nähtiin jonkinverran hienoja kaloja, mutta pian merileijonat tulivatkin uimaan meidän kanssa. Mahtava kokemus, vaikka eivät kovin kauaa meidän kanssa viihtyneetkään. Kuvat on otettu kertakäyttökameralla.



Hampaat kalisten palattiin paatille, ja siellä Kevin odotti meitä kuuman kaakaon kanssa! Luksuspalvelu luksus paatilla =)

Lounaan jälkeen oli lepotauko, ja siirryttiin paatilla Suarez Pointiin, samalla saarella kuitenkin.

Siellä me nähtiin merileijona ja tämän n 15 min aikaisemmin syntynyt poikanen. Tämä emo osasi huolehtia vauvastaan. Merileijonat saavat ensimmäisen poikasensa yleensä liian nuorena, ja emo ei osaa huolehtia poikasesta, ja se kuolee. Merileijonat eivät koskaan hoida toisen emon poikasta, ja siksi on tärkeää ettei poikaseen koskaan koske, koska jos siihen tarttuu vieras haju, hylkää emo sen.

Emo ja vastasyntynyt

Jos poikanen kuolee, mutta emolla on myös ennestään poikanen, jatkaa hän tämän vanhemman poikasen imettämistä. Joskus näkee kun emo imettää samankokoista poikasta kun mitä itse on!

Suarez Pointilla me hähtiin valtavasti iguanoja, ja muitakin liskoja. Siellä oli myös paljon "Blue-footed Boobie" lintuja, ja vähän erillaisia, "Nazca Boobies" lintuja.

Nazca Boobies



Lähes kaikki maailman Albatrossit tulevat Galapagokselle lisääntymään, ja me nähtiinkin muutama, valtava, vielä lentokyvytön poikanen. Me myös nähtiin kaksi Albatrossia tanssivan "parittelutanssia", vaikka nyt ei ollutkaan paritteluaika, eikä opas ollut varma miksi ne tanssi. Mutta se oli mielenkiintoista joka tapauksessa!

Paikka oli myös upea, välillä oli kuin olisi kävellyt kuussa, ja yks kaks olikin ruskan värit. Jokainen Galapagoksen saari on vähän erillainen, ja saarilla on eri eläimiä. Nyt oli kuiva aika, ja alavillamailla oli lähes kaikki kasvit kuivia. Mutta saarten korkeammissa sisäosissa oli vehreää.


Siellä oli myös "Blow-hole", eli reikä kalliossa, josta suihkusi vettä korkealle aaltojen myötä. Ennen sen viereen oli saanut mennä, mutta nykyään se on kielletty kun jollekkin turistille oli sattunut joku siihen liittyvä onnettomuus.


Seuraavana päivänä oli vuorossa Floreana saari. Floreana on edelleen asuttu, mutta siellä ei asu paljon ihmisiä. Floreana on ehkä saarista kuuluisin, siellä asui joskus mm saksalainen aatelisnainen ja tämän kolme rakastajaa. Nainen ja ainakin kaksi rakastajaa kuolivat, eikä syytä tiedetä vieläkään. Siellä asui myös joukko Norjalaisia, jotka tulivat paremman ilmaston perässä, mutta suurin osa heistä palasi takaisin Norjaan muutaman vuoden kuluttua, kun he tajusivat miten vaikeaa elämä siellä oli.

Norjalaisten jälkeenjättämää romua

Ensin me mentiin Comorant Bayhin. Heti rannassa me huomattiin että haisi, suoraan sanottuna, viemärille! Syy oli lampi, jonka muta on hyvin mineraalipitoista, mutta haisevaa. Lammella on usein flamingoja, mutta nyt ei valitettavasti ollut. En ole koskaan nahnyt vapaita flamingoja, ja olisi ollut kiva nähdä ne.

Missä Flamingot?

Sitten me käveltiin yhdelle toiselle rannalle, jossa nähtiin taas vedessä merikilpikonnia.

Kun palattiin takaisin ensimmäiselle rannalle, me lähdettiin snorklaamaan rannasta. Nyt oli vuorossa merikilpikonnien kanssa snorklailu! Mulla ei ollut räpylöitä eikä märkäpukua mukana, koska en ollut viittinyt raahata niitä mukaan. Ja vesi tuntui taas todella kylmältä.

Snorklailin aikani kivistä rantamaa pitkin, jossa merikilpikonnat käyvät syömässä levää kiviltä, enkä nähnyt yhtään kilpikonnaa. Olin jo aika kaukana rannasta ja päätin kääntyä takaisin. Britti kysyi multa, näinkö kilpikonnat. Sanoin että en. Hän näytti missä oli kaksi kilpikonnaa. Ja näin ensin yhden, ja vahan matkan päässä toisen. Ne oli valtavia!

Yksi meidän pikkuveneistä oli koko ajan meidän lähellä, ja sillä olisi päässyt takaisin rantaan, mutta päätin snorklata. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin ilman räpylöitä. Olin ihan poikki kun pääsin rantaan!

Sitten palasimme paatille, jossa saimme taas kuumaa kaakaota! Sitten olisi taas ollut snorklaus ennen lounasta, mutta koska silloin olisi vain nähty kaloja ja ehkä hai, ja olin ihan poikki, ja viluinen, päätin jäädä (kuten monet muutkin) paatin kannelle makaamaan aurinkoon! Eivät olleet nähneet haita, mutta kalat olivat kuulemma olleet upeita.

Lounaan jälkeen siirryttiin taas paatilla toiselle rannalle, nyt oli vuorossa Post Office Bay.


Ennenvanhaan merimiehet ja asukkaat jättivät sinne postia, ja laivat veivät mennessään. Nykyään sinne voi jättää kortin pari,ilman postimerkkiä, ja joku joka asuu vastaanottajan lähellä ottaa kortin, ja vie sen henkilökohtaisesti kortin saajalle! Olisin todella halunnut ottaa kortin, mutta siellä oli vaan yksi suomalainen, ja se oli Jyväskylään, joten vähän liian kaukana. Harmi. Mutta jätin sinne yhden, jää nähtäväksi jos/milloin vastaanottaja sen saa!


Sitten mentiin luolalle, jonka sisäänkäynti oli todela matala, olisi pitänyt kontata sisään, ja mun taskulappu oli tosi huono, joten jäin kolmen muun kanssa ulkopuolelle. Se ei ollut mikään tippukiviluola, ja Bermudan upean luolan jälkeen ei tehnyt edes mieli mennä minnekkään "tylsään" luolaan...

Rannalta mentiin taas snorklaamaan, ja löydettiin pian pari merikilpikonnaa. Tälläkertaa mä jopa koskin yhden kilpeen, en vaan voinut vastustaa! Se oli limainen! Kilpikonnat oli uskomattoman isoja. Ja aallot heitteli mua miten sattuu, ja välillä luulin että törmään kilpikonnaan, mutta ne väisti aina!



Viimeisenä päivänä oli vuorossa Santa Cruzin saari. Neljä saksalaista, jotka olivat 8 päivän risteilyllä lähtivät lentokentälle, ja loput meistä menivät pikkubussilla "Ranchille", jossa oli villejä jättiläiskilpikonnia. Ilmasto muuttui nopeasti sademetsämaiseksi ja kosteaksi, kun tultiin sisämaahan.

Kilpikonnat olivat valtavia! Paljon suurimpia kun olin kuvitellut. Yksi meidän ryhmäläinen meni kilpikonnan kilven sisään, ja mahtui hyvin. Hän nosti kilven ylös selällään, ja se oli tosi painava, kauan hän ei jaksanut pitää sitä ylhäällä.


Minä olen 168cm, enkä mikään kukkakeppi, ja olen noin 50cm päässä kilpikonnista!

Kilpikonnien jälkeen meillä oli aikaa käydä kaupoissa ja kulkea kaupungilla.

Lounaan jälkeen, joka syötiin taas paatilla, mentiin Charles Darwin nimiseen tutkimuskeskukseen, jossa kasvatettiin kilpikonnia, jotka vapautettaisiin luontoon, koska niitä tuhottiin niin paljon alkuaikoina.

Siellä asuu myös Galapagoksen tunnetuin kilpikonna, "Lonesome George". Se oli Pinta saaren viimeinen kilpikonna, ja se on enemmän satulanmuotoinen, verrattuna niihin kilpikonniin mitä me nähtiin ranchillä. On muitakin satulanmuotoisia, mutta ne on eri sukua kuin George. Galapagos tarkoittaa satulaa espanjaksi, nimi tuli kilpikonnista, jotka olivat satulan muotoisia. Maailmalla on otettu DNA testejä monen eläintarhan kilpikonnista, kun ovat yrittäneet löytää, mielellään naaraspuolisen, Georgen sukulaisen, mutta toistaiseksi ei ole löydetty. Voi olla että jollain yksityisihmisellä voisi olla.

Lonesome George

Me käytiin myös katsomassa kilpikonnia, jotka ovat olleet ennen lemmikkejä, eikä niitä voi päästää vapauteen. Meidän oppaan isä oli tutkija keskuksessa, ja meidän opas on lapsena leikkinyt näiden kilpikonnien kanssa. Hän sai käsimerkillä yhden kilpikonnan kurottamaan kaulansa pitkäksi!

Vauvakilpikonnat olikin sitten ihan saman kokoisia, ja näköisiä, kuin normikilpikonnat!

Darwin centeristä meidän opas sitten vei meidät hotelliin, vain mun kämppis palasi paatille, hän oli 8 päivän risteilyllä, jossa olisi jo uudet turistit.

Hotelli oli ihan kiva, ja sain oman huoneen. Meidän laukut oli tuotu paatilta hotellille.

Vein pyykit viereiseen pesulaan, josta sanoivat toimittavansa ne illalla hotellille. Menin sitten kaupungille nettiin ja shoppailemaan. Illalla meillä oli vielä yhteinen illallinen. Kun menin illallisen jälkeen hakemaan respasta pyykkiä, ei ne ollut siellä, ja sanoivat ettei ne muka tuo pyykkejä hotellille!!! Mutta pesula aukeisi klo 7 aamulla (meidän lähtö kentälle olisi klo 7.20).

Mentiin sitten porukalla vielä baariin, mutta kuten paatillakin, missä mentiin nukkumaan klo 21 aikaan, väki alkoi vähenemään nopsaa, ja me viimeiset palattiin hotellille 23 aikaan. Kyllä oli rankka reissu =)

Perjantaiaamuna menin aamupalan jälkeen, vähän yli 7, pesulaan, ja huomasin että se aukeaa vasta klo 7.30. Menin sitten taas respaan, ja ne sanoi, että kyllä ne varmasti avaavat pian. Ja niin en tekikin, klo 7.15 sain mun pyykkini!

Eri opas tuli saattamaan meitä kentälle, joka olisi toisella saarella. Matkalla me pysähdyttiin vielä katsomassa vuorta, joka oli joskus sortunut sisäänpäin, ja jättänyt valtavan kraatterin. Siellä oli vehreätä, pilvistä ja tihkui. Kun jatkettiin matkaa, ajettiin n 5 min alas, ja oltiin taas kuivalla, kuihtuneella aluella. Uskomatonta! Mun pikkukamera hajosi, ja mun viimeiseksi ottamat kuvat olivat kaikki sinisiä, joten ei ole kuvia sieltä.

Saarelta toiselle me mentiin lautalla. Nyt meidän piti itse kantaa laukut, palvelu loppui! Lauttamatka kesti n 10 min, ja siellä kuulin ensimmäistä kertaa suomea koko 8 viikon reissun aikana! Lautalta jatkettiin bussilla lentokentälle.

Kentällä törmäsin nuoreen sveitsiläispariskuntaan, jotka olivat olleet siellä Amazonilla samassa ryhmässä! Huomasin pian ettei mies voinut hyvin. Hänellä oli otsaontelotulehdus (sama vaiva josta itsekin kärsin joskus), päähän sattui eikä särkylääkkeet auttanut. Lennosta tulisi todella hankala.

Mua sattui ennen kauheesti korviin lentokoneessa, pahinta se oli Englannissa asuessani, koska Heathrown kentälle laskeutumislupaa odotellessa kone kiersi ja kaarsi kauan. Istuin usein kupit korvilla, painetta tasaten, mutta ei se paljon auttanut. Sitten luin jostain että Otrivin nenäsumute auttaisi, ja sitä olenkin siitä lähtein käyttänyt, enkä ole enää kärsinyt! Jos ei ole nenä tukossa, niin en ole aina edes tarvinnut sumutetta!

Mulla oli itselläkin flunssa (kuten parilla muullakin meidän paatilla), ja nenäsumute oli aika lopussa, joten sanoin että jos se kelpaa, annan sen hänelle. Suihkutin oman nenän, ja annoin hänelle. He olivat eri lennolla, joten en tiedä kuinka hänen lento sujui.

Lensin takaisin Quitoon Guayaquilin kautta, tällä kertaa piti nousta koneesta n 20 minutiksi.

Galapagos oli arvatenkin reissun ehdoton kohokohta! Olin todella tyytyväinen meidän paattiin, oli kallis kuin mikä, mutta kannatti. Se teki kokemuksesta vielä mahtavamman! Ja meidän porukkakin oli aivan huippu! Ja opas paljon parempi kuin Amazonilla. Tätä voi todellakin sitten vanhana muistella keinutuolissa =)