6.11.2010

Galapagoksella!


Eilen aamulla, kun hyvastelin Williamin ja Anitan, rupesi Anita kyselemaan, etta lennanko suoraan Guayaquilista (kaupunki, jonka kautta aina lennetaan Galapagokselle) Meksikoon. Sanoin etta en, vaan Quiton kautta, jossa yovyn yhden yon. Anita sitten sanoi etta olisinhan ihan hyvin voinut yopya sen yon heillakin. Ja kyllahan ma olin niin arvellutkin, mutta en halua! Kun nyt paasin vapauteen, en tahdo takaisin ;-)

Quiton lentokentalla mun kaikki laukut lapivalaistiin jo ennen check-in:a. Nain kyltin, jossa varoitettin hedelmista. Sanoin heti, etta mulla on omenia ja mandariineja. Virkailija tarkisti ne, mutta sain ottaa ne mukaan. Galapagokselle ei saa vieda mitaan kyseinalaista, jottei sinne tule mitaan uutta tautia tai hyonteisia.

Lento Guayaquiliin kesti varmaan joku puolisen tuntia, meidan, jotka jatkettiin Galapagokselle, ei tarvinnut nousta koneesta. Valilasku kesti varmaan jotain 45 min. Loppulento kesti 1,5h. Kone oli ihanan valja, istuin yksin koko matkan mun penkkirivissa.

Pyysin ikkunapaikan koneen vasemmalta puolelta, ninkuin mua oli neuvottu, jotta pystyin ihailemaan kaikkia tulivuoria.

Cotopaxi


Valkoinen meri =)


Vahan ennenkuin laskeudutiin San Cristobalin saarelle koneen henkilokunta suihkutti ylalokerot hyenteismyrkylla. Myos silloin kun palasin ensimmaista kertaa Thaimaanlomalta, vuonna 2002, henkilokunta ruiskutti jotain ainetta koneessa, mutta silloin ihan matkustamoon!


Kentalla piti ensin maksaa $100 luonnonpuistomaksu. Sitten kasimatkatavarat tarkistettiin. Sanoin taas heti eta mulla on hedelmia. Nyt mun mandariinit otettiin pois, virkailija kirjoitti jotain johonkin kaavakkkeeseen, ja mun piti allekirjoittaa se. Omenat sain tuoda saarelle.

Kun ruumassa olleet laukut saapuivat, levitettiin ne kaikki maahan, ja koira nuuski ne tarkasti lapi.

San Cristobalissa paistoi aurinko pilvettomlta taivaalta, ja lampotila varjossa oli taydelliset 23c!

Kentalta otin taksin hotellille, matkaa n 600m, mutta kun matka kerran vaan maksoi $1, en viitsinyt raahata laukkuja sita matkaakaan =)

Huone on iso, ja mulla on ilmastointi, telkkari ja jaakaappi, eipa sita muuta tarttekkaan… Mulla on myos merinakoala, ja paatin menna heti rannalle kavelemaan. Hammastyksekseni huomasin paljon merileijonia ottamassa aurinkoa! En ollut kuvitellut nakevani niita kaupungissa (vaikka ihan pieni kaupunki onkin!). Yksi jopa makasi penkilla!







5 kommenttia:

  1. Jannittavaa, luenkin heti jatkoa :).

    VastaaPoista
  2. Voi hitsi nyt kyllä olen kateellinen, anna palaa;)

    VastaaPoista
  3. Kaupunki Galapagoksella? Aina oppii uutta... Olen ihan kuvitellut, ettei siellä ole kuin niitä Darwinin peippoja ja kilpikonnia ja muuta vastaavaa :o) Kuulostaa ja näyttää kyllä upealta paikalta.

    VastaaPoista
  4. Tuula; olo on kuin Liisalla ihmemaassa :-)

    Ari; :-)

    Heli; jep, ma luulin etta vaan suurinpiirtein yksi saari on asuttu, mutta taalla asuu n 30 000 ihmista, neljalla saarella. Pieni pettymys...

    VastaaPoista
  5. Voi miten hassua, että merileijonat noin lötköilevät rannalla :-)

    VastaaPoista