19.11.2010

Kiireista lomailua!

Kova kiire ja stressi koko ajan ;-)

No ei nyt sentaan, mutta menossa ollaan oltu, enka paljon nettiin ehdi paivittaeleman, joten Miamissa (tai sitten Suomessa) laitan Galapagos ja Meksiko postaukset. Eli nettihiljaisuus jatkuu viela 1-2 viikkoa.


Mutta, taalla siis nautittu auringosta, upeista uima-altaista, frozen starwberry margaritoista, piña coladoista, coronasta, fajitaksista ja muusta fantastisesta ruuasta. Mutta on taalla kylla satanutkin, eilen koko paivan. Saipahan lepopaivan... Huomenna snorklaamaan!


Ollaan siis luxus resortissa, josta emme maksa paljon mitaan, koska yhdella meidan porukkaan kuuluvista on lomaosake, Suomessa, mutta sen voi vaihtaa minne haluu :-)

15.11.2010

Cancunissa

Eilen oli pilvista, mutta silti lamminta

Ollaan ihanassa, luksus "resortissa", jossa netti maksaa $6 tunnissa, joten en nyt ehdi mitaan kirjoitella. Joten kirjoittelen joku paiva kaupungilta Galapagoksesta.

Taalla on tanaan aurinkoista ja n 23c lamminta, ihan sopivaa. Uima-allasalue on valtava, ja upea, eli sinne kohta! Ja ihanaa kun ei tarvitse matkustaa yksin =)

Ensimmaiset Strawberry Margaritat, ja halpaa oli =)

Taalla iguanat ovat vahan erillaisia kuin Galapagoksella, mutta valtavia namakin!

12.11.2010

Takaisin kuivalla maalla...

Myos Blue Footed Booby lintua paasi ihan lahelle!

Meidan risteily oli todella mahtava! Harmittaa ihan kauheesti etta se on jo ohi, olisin hyvin voinut jatkaa viela.
Tana yo me yovytaan hotellissa, meila on viela yhteinen ilalline klo 19, ja sitten osa meista lahtee viela vahan "kaupungille".

Nyt vain ihan pikaisesti pari kuvaa, yritan kirjoittaa lisaa huomenna Quitossa. Huomenna siis yoyn siella, ja lauantaina jatkan Miamin kautta Cancuniin, Meksikoon =)

Monet elaimet oli myos meista kiinnostuneita!


Española saarelta

Nama valtavat kilpikonnat elavat pari sataa vuotiaiksi!

8.11.2010

Tietoa Galapagoksesta

Tanaan mun piti menna saarikierrokselle. Kavin jo perjantaina matkatoimistossa, mutta sanoin etta palaan lauantaina. Kun eilen kavin siella, oli siella eri ihminen, ja se sanoi etta jarjestyy, mutta palaa sununtai aamuna klo 9. Olin siella n klo 9.10, ja liike suljettu...

No, mulla oli myos huono olo, joten ihan ok, en edes mennyt muuhun matkatoimiston kyselemaan, ajattelin etta chillailen vaan tanaan. Mulla onkin ollut vain 2 paivaa koko 7 viikon aikana, jolloin en ole tehnyt oikeestaan mitaan. Olen loman tarpeessa ;-)

Niin, ja kahden aurinkoisen paivan jalkeen tanaan on ollut harmaata, ja satanutkin vahan.

Kavin siten kaikki auki olevat turistikaupat lapi, ja menin hotellille kattelemaan telkkaria. Klo 16 aikaan tuli nalka, ja lahdin etsimaan avointa ruokapaikkaa. Menen kylla aikaisin nukkumaan tanaan, etta olen virkea huomenna, kun mun luksus risteily alkaa!

Ennen Galapagosta, tai itse asiassa Lonely Planet kirjan lukemista, luulin etta vain yksi saari on asuttu, ja etta taalla ei asu paljon ihmisia. Todellisuudessa taalla asuu n 30 000 viidella saarella, saaria on yhteensa 12 isoa ja pienta. Isabela saari on suurin, mutta sinne mun paatti ei mene.

Ma olen San Cristobal saarella, oikealla. Mun paatti menee Española ja Floreana saarille, ja matka paattyy Santa Cruzin saarelle
Galapagos saaret loydettiin vuonna 1535. Alussa saaret oli merirosvojen piilopaikka ja myos valastajien tukikohta, paikka jossa oli suojaisa ankkuroida, polttopuita, vetta ja tuoretta ruokaa, eli valtavia kilpikonnia. Galapagos nimi tulee kilpikonnista.

Vuosina 1811-1844 noin 100 000 kilpikonnaa vietiin saarilta, ne sailyivat elavina laivoissa jopa vuoden, eli aina oli tuoretta lihaa.

Charles Darwin tuli Galapagokselle vuonna 1835 ja oli saarilla 5 viikkoa. Han ratsasti, ja soi, kilpikonnia! Nykyaan saannoissa sanotaan, ettei elaimia saa menna 2 m lahemmaksi. Darwin kerasi naytteita ja teki muistiinpanoja, joista tuli tarkeita todisteita hanen evoluutiotoriaansa, jonka han kehitti pari vuosikymenta myohemmin.

Kaikilla saarilla on 2-3 nimea, Britit antoivat omat nimet, Espanjalaiset omat, ja lopuksi Ecuador antoi viralliset nimet.

Tassa Wikipedian infoa Galapagoksesta.

Netti on nyt niin hidas etten saa tahan nyt enempaa kuvia, sorry.                                          

6.11.2010

Merileijonia ja Iguanoja


Ma herasin kukonlaulun aikaan...kukonlauluun! Ma olin tosi vasynyt, ja nukahdin illalla jo klo 20.30 aikaan (joka oli kylla 21.30 Quitossa, eli normaali nukkumaanmenoaika...). En sitten muistanut ottaa esille korvatulppia.

Soin aamupalaa, luin ja kattelkin telkkaria, ja klo 9.45 aikaan nukahdin uudestaan. Ja heraan klo 10.30, kun respasta soitetaan ja kysytaan millon siivoojat saa tulla... Sanoin etta puolen tunnin kuluttua ja menin suihkuun. Illalla en ollut jaksanut. Vesi oli lamminta ja tuli kunnon paineella, ensimmainen kunnon suihku 7 viikkoon!!!

Suihkun jalkeen otin taksin ($2) laheiselle La Loberia rannalle. Siella ei ollut ketaan muita kun mina! Siella piti olla meri (?marine) iguanoja. Ensin en millaan nahnyt yhtaan, mutta paatin etten lahde ennenkuin loydan. Ne oli aika samanvarisia kun laavakivat.

Lopulta nain yhden, ja heti sen jalkeen monta, kun osasin nahda ne! Ne on tosi rumia, ja aika isoja, ison kollikissan kokosia!



Niita aikani ihmeteltya jatkoin matkaa suurelle merileijona koloonille. Istuin rannalla pitkan aikaan ja filmasin ja valokuvasin niita. Kun lopulta tuli muita ihmisia, mm paikallisia uimaan, lahdin takaisin kaupunkiin. Kavelin, kesti noin 30 min.



Quitossa tutustuin yhteen saksalaiseen ja yhteen englantilaiseen, jotka tuli tanne vapaaehtoistoihin. Olen tormannyt kumpaankin taalla, saksalaiseen jo kaksi kertaa! Pieni paikka... Ne on viikolla vapaaehtoistoissa kauempana, ja tulevat viikonlopuiksi tanne kaupunkiin.

Soin kanavoileivan lounaaksi, ja menin "interpretation centeriin", vahan niinkuin museo, jossa oli selitetty Galapagoksen historiaa ja ekologiaa ym. Ihan kiinnostava.



Sitten menin saksalaisen Annen kanssa yhdelle rannalle, jossa myos oli paljon merileijonia, katsomaan auringonlaskua. Hieno oli!

Galapagoksella!


Eilen aamulla, kun hyvastelin Williamin ja Anitan, rupesi Anita kyselemaan, etta lennanko suoraan Guayaquilista (kaupunki, jonka kautta aina lennetaan Galapagokselle) Meksikoon. Sanoin etta en, vaan Quiton kautta, jossa yovyn yhden yon. Anita sitten sanoi etta olisinhan ihan hyvin voinut yopya sen yon heillakin. Ja kyllahan ma olin niin arvellutkin, mutta en halua! Kun nyt paasin vapauteen, en tahdo takaisin ;-)

Quiton lentokentalla mun kaikki laukut lapivalaistiin jo ennen check-in:a. Nain kyltin, jossa varoitettin hedelmista. Sanoin heti, etta mulla on omenia ja mandariineja. Virkailija tarkisti ne, mutta sain ottaa ne mukaan. Galapagokselle ei saa vieda mitaan kyseinalaista, jottei sinne tule mitaan uutta tautia tai hyonteisia.

Lento Guayaquiliin kesti varmaan joku puolisen tuntia, meidan, jotka jatkettiin Galapagokselle, ei tarvinnut nousta koneesta. Valilasku kesti varmaan jotain 45 min. Loppulento kesti 1,5h. Kone oli ihanan valja, istuin yksin koko matkan mun penkkirivissa.

Pyysin ikkunapaikan koneen vasemmalta puolelta, ninkuin mua oli neuvottu, jotta pystyin ihailemaan kaikkia tulivuoria.

Cotopaxi


Valkoinen meri =)


Vahan ennenkuin laskeudutiin San Cristobalin saarelle koneen henkilokunta suihkutti ylalokerot hyenteismyrkylla. Myos silloin kun palasin ensimmaista kertaa Thaimaanlomalta, vuonna 2002, henkilokunta ruiskutti jotain ainetta koneessa, mutta silloin ihan matkustamoon!


Kentalla piti ensin maksaa $100 luonnonpuistomaksu. Sitten kasimatkatavarat tarkistettiin. Sanoin taas heti eta mulla on hedelmia. Nyt mun mandariinit otettiin pois, virkailija kirjoitti jotain johonkin kaavakkkeeseen, ja mun piti allekirjoittaa se. Omenat sain tuoda saarelle.

Kun ruumassa olleet laukut saapuivat, levitettiin ne kaikki maahan, ja koira nuuski ne tarkasti lapi.

San Cristobalissa paistoi aurinko pilvettomlta taivaalta, ja lampotila varjossa oli taydelliset 23c!

Kentalta otin taksin hotellille, matkaa n 600m, mutta kun matka kerran vaan maksoi $1, en viitsinyt raahata laukkuja sita matkaakaan =)

Huone on iso, ja mulla on ilmastointi, telkkari ja jaakaappi, eipa sita muuta tarttekkaan… Mulla on myos merinakoala, ja paatin menna heti rannalle kavelemaan. Hammastyksekseni huomasin paljon merileijonia ottamassa aurinkoa! En ollut kuvitellut nakevani niita kaupungissa (vaikka ihan pieni kaupunki onkin!). Yksi jopa makasi penkilla!







5.11.2010

Viimeinen tyopaiva


Tanaan oli sitten viimeinen paiva vapaaehtoistoita. Ja hyva niin. Bussimatkat arsyttaa aika lailla... Tana aamuna bussi ajoi surutta ohi, vaikka pysakilla ei ollut muuta bussia, ja vilkutin hyvissa ajoin ja nakyvasti! Onneksi seuraava tuli vajaan 5 min kuluttua, mutta silti.

Tanaan oli myos yhden pojan 3v synttarit, kesken paivan pojan aiti toi synttarikakun luokkaan. Oli ihan hyvaa, vaikka siita oli jo monet likaiset sormet maistaneet kuorrutusta, ja myos moneen otteeseen puhallettu kynttilaa... Niin, lapset eivat pese kasiaan ennen syomista! Olen yrittanyt parikertaa, mutta ei oikein ota tuulta purjeeseen...


Yhdessa vaiheessa me oltiin ulkona nurmikolla, lapset leikki pallolla ja liukumaessa, ja ma rullasin housujen lahkeet ylos, jotta jalat saisi vahan varia. Lapset kattoivat ihan ihmeissaan, eivat ole tainneet ennen nahda niin valkoisia koipia ;-) Mun kasvot ja varsinkin kadet ovat aika ruskeat, mutta muu kroppa on kuin kalkkilaivan kapteenilla...





Taalla on ollut todella kylmia oita, viime ja tan viikon olenkin nukkunut fleece takki paalla, sen lisaksi mulla on kaksi paksua peittoa.

Silloin kun olin ekan viikon espanjantunneilla oli myos siella koulussa niin kylma, etta jouduin kayttamaan pitkia kalsareita. Tosi kiva kavella 25c helteessa kotiin...

Huomenna aamulla lahden siis Galapagossaarille. Eiuka mulla ole hotellia, mailasin pariinkin paikkaan, ja yhdessa varasivat mulle tammikuulle... Maanantaina sitten luksusristeilylle. Ostin matkapahoinvointilaakettakin tanaan, en kylla yleensa tule merisairaaksi, mutta kaikki kaskivat varautumaan.

Tassa viela linkki hauskaan, ulkomaalaisille suunnattuun, englanninkieliseen Suomioppaaseen. Suosittelen :-)

3.11.2010

Amazing Amazon!


Amazonin reissu oli todella kuuma ja kostea, mutta aivan mahtava!

Lento Lago Agrio kaupunkiin lahti klo 8.35 aamulla, ja matkatoimistossa sanottiin ettei tarvitse ola kuin vain tuntia ennen kentalla. No, mina menin silti ajoissa, ja ihan turhaan. Lento lahti ihan omasta terminaalista, joka oli vain iso huone, jossa oli ensin pieni check-in tiski ja lapivalaisu, ja sitten istuma-alue.

Kovin paljon ihmisia ei terminaalissa ollut, yhden pariskunnan arvelin ehka myos tulevan viidakkoon, ja siella oli myos yksi erittain lihava amerikkalainen mies, ja ajattelin, etta han taas ei varmaankaan tule.


Kone oli pieni, n 30 paikkainen potkurikone, toisella puolella kaytavaa oli vain yksi penkki rivissa, toisella puolella kaksi, ja meita oli ehka noin 15 matkustajaa.

Koneeseen nousu kesti vajaat 5 min, ja varmaan 5 min myohemmin oltiin jo ilmassa, nopein lahto ikina!

Lentomatka kesti 35 min, ja Amazonilla oli ihan kirkas ilma. Harmi etta mun kamera oli kaytavan toisella puolella ylalokerossa, ja turvavyovalo paloi jo, joten en voinut ottaa kuvia. Oli janna nahda miten keskella viidakkoa, ja jonkin matkan paassa joesta, nakyi siella taalla pienia majoja, todellakin viidakon keskella!

Kentalla oli lammin, mutta ei viela kovin kuumaa eika kosteaa. Samona lodgen bussi oli meita vastassa, pariskunta tuli kuin tulikin samaan bussiiin, kuten myos lihava mies!

Ajettiin lyhyt matka kaupunkiin, josta otettiin mukaan kaikki bussilla tulleet matkustajat, ja opas. Meidan opas, Lenny, oli ihan hyva, vaikka ehka vahan liian lintu-orientoitunut.

Bussilla me ajettiin reilut 2h, kunnes tultiin Cuyabeno reserve-luonnonpuistoon. Tassa vaiheessa oli jo todella kuumaa, ja kosteusprosentti lahella 100... Taalla me maksettiin $10 sisaanpaasymaksu, ja saatiin lounasta, ja tutustuttiin muihin ryhmalaisiin.


Meidan ryhmassa oli se Kalifornialainen pariskunta koneesta (jotka matkustavat vuoden, viettavat 6kk Australiassa) ja se lihava mies oli USA:laisen yliopiston biologian professori, joka antoi meille paljon tietoa, joistain asioista taisi tietaa enemman kuin opaskin! Naiden lisaksi oli uusiseelantilainen pariskunta, sveitsilainen pariskunta, ja kaksi kolmikymppista New Yorkilaista naista, Marina ja Lena, joiden kanssa jaoin huoneen. He olvat alkujaan Venajalta (toinen muuttanut 11v ja toinen 18v USA:han), mutta todella mukavia ;-)

Sitten jatkettiin moottoroidulla kanootilla Cuyabeno jokea pitkin, tama etappi kesti noin 2,5h! Ma istuin yhden Kanadalaisen miehen kanssa, joka ei ollut meidan ryhmassa, vaan hanen ruotsalainen (!) tyttoystava, ja taman perhe, oli jo viidakossa, ja han liittyi heidan ryhmaan. Oli muuten ensimnmainen kerta talla matkalla kun puhuin ruotsia, suomea en ole viela puhunut ollenkaan! Varmaan pisin aika ikina!

Me nahtiin matkan aikana pari apinalaumaa ja paljon eri lintuja. Aina kun pysahdyttiin kattomaan ja kuvamaan jotain tuli kauhean kuuma, silloin kun vene liikkui oli ihanan viileaa!


Majapaikka oli ihan kiva. Sahkoa ei ole kuin keittiossa, ja majat on rakennettu ympyraan, ja ne seisoo korkeilla jaloilla. Me saatiin aina iltaisin kynttilat meidan huoneeseen, myos illallinen syotiin kynttilan valossa. Ruokailutilan vieressa on katettu terassi, jossa oli paljon riippukeinuja, lepohuone.

Meidan maja oli ainoa kaksi kerrkosinen, meidan huone oli alakerrassa. Huoneen seinissa oli n 1cm reijat lautojen valissa, ne jotka meni portaita ylakertaan naki suoraan meidan huoneeseen n 10cm reijasta, ja myos meidan vessaan naki sisaan, paivalla ja yolla, hyttysverkon lapi. Eli ei mitaan yksityisyytta.


Maja oli kylla muuten ihan ok, ihan siisti, kaikilla omat kylpparit, josta tuli kylla valilla kuumaakin vetta. Mutta kun oli niin kuuma, eika mitaan tuuletinta edes, niin ma otin vain kylmia (tain no haaleita, vesi tuli suoraan joesta) suihkuja.

Hyttysia ei kauheesti nakynyt, mutta kylla mua on joku purrut. Nukuin kylla visusti hyttysverkon sisalla (toisin kun monet muut), mutta enemman lentavien torakoiden ja tarantuloiden takia!!!

Me oltiin majalla vasta joskus klo 16 aikaan, ja klo 17 aikaan lahdimme joessa olevalle laguunille, katsomaan auringonlaskua ja uimaan. Auringonlasku oli upea, ja laguunissa ei ollut kuulemma ollut pari viikkoa sitten oikeastaan ollenkaan vetta, nyt noin 1,5 m! Meidan paatista taisi vain kuskin lisaksi menna kaksi tyyppia uimaan. Ma en uskaltanut!

Kun me palattiin majalle, ma ostin haalean oluen, ja menin joelle istumaan. Pian joku tyontekija (mies) seurasi mua sinne. Juttelin sitten ekaa kertaa jonkun muun kun opettajan kanssa kunnolla espanjaksi, jee! Mies, Geronimo (!), kysyi myos onko mulla poikaystavaa, ja kun vastasin kielteisesti, han sanoi etta voisi ruveta mun poikaystavaksi... Myos seuraavana iltana yksi toinen kundi ehdotteli vaikka mita...

Klo 19.30 oli illallinen, ja sen jalkeen mentiin viidakkoon yokavelylle. Ma en edes ottanut kameraa mukaan, ajattelin etten kuvaa mitaan kaarmeita ym!

Ei ehditty kun viidakon reunalle, kun nahtiin ensimmainne tarantula! Se ei ollut hirveen iso, mutta kauhean karvainen. Viidakossa oli tietysti ihan pilkkopimeaa, ja tallaselle otokka-kammoselle todella pelottavaa! Nahtiin paljon eri hamahakkeja, heinasirkkoja ym otokoita.

Sitten tultiin pienelle joelle, jossa oli vain vahan vetta, ja nahtiin kissakaloja (? catfish), jotka uivat pohjalla. Sitten sammutettiin taskulamput ja nahtiin kymmenia tulikarpasia. Kuunneltiin myos viidakon aania, niita oli valtavasti!

Kun me palattiin majoille, me kierrettiin viela ne, ja nahtiin meidan naapurimokin katolla VALTAVA tarantula, siis miehen kammenen kokoinen, sormet mukaan lukien!!! Ja viereisen majan sisakatolla oli parimetrinen boa-kaarme!


Tarantula ruokailuhuoneen katossa!

Seuraavana aamuna me lahdettiin aamupalan jalkeen kanootilla laguunille, josta me lahdettiin viidakkovaellukselle. Professori ei jaksanut kuin n 5 min, sitten han ja meidan kuski, Camilo, kaantyivat takaisin. Me nahtiin oikeastaan vain otokoita, ja joitain lintuja, mutta ei mitaan isompia elaimia.

Camilo

Me myos maisteltiin sitruunan makuisia muurahaisia (ma en), ja jotain hedelmaa, joka maistui oikeastaan kayneelta. Meidan vaellus kesti n 3h, sitten palattiin lounaalle majalle.




Lounaan jalkeen me mentiin kalastamaan piraijoja, jotka sitten paastettaisiin vapaaksi. Ensin jotkut sai vain kissakaloja, sitten lopulta joku sai pienen piraijan. Sitten meidan opas sai ison, ja silla oli kylla todella teravat hampaat.


Auringonlaskun aikaan mentiin taas laguunille, tallakertaa ui kaikki muut kuin mina, en vielakaan uskaltanut, olihan joessa kaarmeita (ja yhta naista oli samana iltana purrut vaaraton kaarme jalkaan!), piranhoja ja kaimaaneja. Sen jalkeen yritettiin loytaa kaimaani-alligaattoreita. Me nahtiin kylla niitten punaiset silmat (kun valo osui niihin), mutta ku tultiin lahelle, ne sukelsi.

Illallisen jalkeen mina ja mun kamppikset ostettiin sikakallis pullo viinia, ja mentiin joelle istumaan. Pian meidan seuraan liittyi yksi alkuperaisvaestoon kuuluva opas. Han kertoi meille uskomattomia tarinoita, mm miehesta joka oli ollut kalastamassa, ja kaimaani oli purrut silta koko jalan poikki. Miehen vaimo oli saanut jalan kaimaanin suusta, ja ne oli tullut meidan majalle, josta joku oli ajanut ne kanootilla jonnekkin, mista mies oli lennatetty Quitoon sairaalaan. Jalka saatiin liitettya kiinni, mutta han ei pysty kavelemaan kunnolla.

Opas myos kertoi kuinka han oli liittynyt nuorena armeijaan, ja loppukokeena ne oli joutunut viettamaan 2 kk YKSIN viidakossa, mukanaan vaan tulitikut (jotka loppu pian), vahan riisia ja viidakkoveitsi. Jajoku paniikkinappula, jota painamalla joku tulisi hakemaan pois. 150 miesta meni viidakkoon, ja vain 15 lapaisi testin, tama opas mukaanlukien!

Han kertoi myos etta viidakossa elaa viela pari pienta kansaa, jotka ovat alasti, eivatka halua olla missaan tekemisessa ulkomaailman kanssa, vaan tappavat ne jotka yrittavat ottaa niihin yhteytta.

Pian paikalle tuli ryhma belgialaisia nuoria, joiden opas tama oli, ja pyysivat hanta soittamaan kitaraa ja laulamaan. Mies lauloi ja soitti todella hyvin, lauloi paljon espanjaksi, mm La Bamban, ja myos jotain englanniksi, kuten Hotel California ja (Everything I do), I do it for you.

Sitten paikalle tuli toinen opas, Jose, joka oli "rekrytoinut" mun kamppikset talle matkalle, ja jonka oli alunperin pitanyt olla meidan opas. Ja oli muuten komea mies! Mun kamppikset juttelivat sen kanssa jonkin aikaa, ja pian me oltiinkin veneessa Josen, Camilon ja Geronimon kanssa, kaimaania etsimassa.

Me loydettiinkin pian yksi, ja Camilo sammutti moottorin, ja me oltiin ihan hiljaa ja melottiin sen luo. Se ei mennyt karkuun, ja saatiin siita hyvia kuvia mun kamppiksen kameralla.


Sitten me loydettiin boa-kaarme, ja Jose otti sen kepilla paattiin, koskettiin sita ja kuvattiin! Sitten se palautettiin takaisin samaan paikkaan kun mista loydettiinkin.


Me jatkettiin matkaa laguunille. Taivaalla tuikki noin miljoona tahtea, ma nain yhden tahdenlennonkin. Jossain kaukaisuudessa salamoi, me juotiin jotain paikallista drinkkia, ja Camilo soitti kitaraa. Ihan surrealistista ja aivan fantastinen ilta!

Kun me palattiin majalle, ajoi Camilo koko n 10 min matkan pilkko pimeassa, ilman etta kukaan valaisi taskulampulla. Mihinkaan ei tormatty, aivan uskomatonta!

Seuraavana aamuna mentiin kanootilla parin tunnin matkan paahan intiaanikylaan. Mulla oli todella ahtaat oltavat, koska ma jouduin istumaan ensimmaisen paivan jalkeen aina sen ison professorin vieressa. Ja penkit oli kovat, vasta ensi viikolla tulee kuulemma uudet patjat, me istuttiin pelastusliivien paalla, mutta ei ne paljon auttanut.

Ensin kaytiin paikallisen shamaanin luona, joka kertoi meille miten tuli shamaaniksi, ja miten parantaa ihmisia. Siella me myos syotiin lounas.


Sielta me palattiin takaisinpain, ja pysahdyttiin intiaanikylaan, jossa nainen naytti meille miten maniokista tehdaan leipaa, joka oli ihan hyvaa. Matkan kohokohta oli kylla kylan orpo, 6kk vanha, villanen (woolly) apina, Nacho, jonka kanssa me leikittiin! Saa nahda saadaanko me kaikki joku apinarutto...


Kun me palattiin majalle mun kamppikset ja mina, seka uusiseelantilainen mies, ylipuhuttiin meidan opas ja kuski viemaan meidat laguunille uimaan, ja tallakertaa uskaltauduin viimein minakin veteen. Se oli ihanan lamminta ja pohja oli kova, savinen!

Illalla joku toinen opas soitti kitaraa ja lauloi, jotkut tanssi salsaa, ja me kaikki juotiin samasta lasista shotteja, sita paikallista juomaa. En ole ennen ollut matkalla, jossa henkilokunta ja turistit hengailee yhdessa nain paljon!

Viimeisena aamuna herattiin klo 5.30, ja lahdettiin ennen aamupalaa taas veneella bongailemaan lintuja, ja toivottavasti myos laiskiainen, jota ei oltu viela nahty. No, lintuja nahtiin vaikka mita, mutta ei laiskiaista, vaikka opas kavi jopa maissa etsimassa, ja kysyi vastaantulevilta kanooteilta, oliko ne nahnyt. Harmi.

Klo 10 aikaan lahdettiin takaisin kotiinpain. Kaksi pariskuntaa jai viela yhdeksi yoksi, joten veneessa oli enemman tilaa, eika mun onneksi tarvinnut istua profesorin vieressa, vaan sain istua yksin, jee!

Parin tunnin paattimatkan jalkeen oli lounas, ja sitten jatkettiin bussilla. Kun oltiin n 10 min lentokentalta, hajosi bussi! Kuski soitti jollekkin, ja n 30 min odottelun jalkeen tuli joku ihme, tyhja, bussi, jossa oli penkkiriveja, mutta ei seinia. Oltiin nahty semmoinen aikaisemmin taynna ihmisia, jotkut oli jopa ollut katolla. Me ei saatu matkustaa katolla... Oltiin ajettu vaan pari min kun melkein ajettiin nokkakolari! Vastaantuleva bussi ohitti toista bussia kurvissa!

Lentokentalla oli ilmastointi, ihanaa, mutta ei mitaan muuta. Kioski oli kiinni, kaikilla oli nalka ja himoittiin jaateloa, mutta ei saatu edes kylmaa juotavaa.

Taalla lisaa kuvia. En jaksanut opetella mitaan uutta ohjelmaa, joten tein kuville omat facebook sivut ;-) Nahtiin tietysti viela muitakin lintuja ja otokoita, mutta kaikkia en saanut kuvattua. Nain yhden sopon sammakon, oli varmaan jotain 10 cm "pitka", ja ihahn valkoinen, mutta silla oli mustat silmat ja huulet. Juuri silloin satoi kaatamalla, ja mun kamera oli majassa, joten en viitsinyt hakea sita. Saatiin muuten ensimmaisena paivana lainaksi kumisaappaat ja sadeviitat. Onenksi ei satanut paljon meidan aikana, oikeastaan vain yolla!

Tama kuva on netista, en loytanyt samaa sammakkoa, mutta aika lailla samanlainen, paitsi valkoinen.

Ihana matka, ja nyt odotan todella innolla ensi viikon Galapagoksen matkaa!

Talla on nyt kolmen paivan loma, sunnuntai oli pyhainpaiva, jolloin kaikki menevat hautausmaalle, ja alkuperaisvaesto jopa juhlii siella, eilen oli "all souls day" (sielujen paiva) ja tanaan on Cuencan kaupungin itsenaisyyspaiva. Jotkut kaupat on kiinni, ja virastot ja pankit. Suurimmat ostoskeskukset on auki.