11.10.2010

Zip-lining through a cloud forest in Mindo


Toi oli vaan niin hyva otsikko englanniksi, etta oli pakko laittaa se :-)

Eilen olin siis koulun jarjestamalla reissulla Mindossa, 2.5h ajomatkan paassa Quitosta. Meita oli talla kertaa isompi ryhma: 12 + kuski ja William opettaja. Meidan ryhma oli hyvin kansainvalinen; 2 saksalaista, 2 sveitsilaista, 2 USA:laista, tanskalainen, englantilainen (Cambridgesta!!!), ranskalainen, italialainen ja japanilainen. Ja mina!

Mindo on pieni kyla pilvimetsassa (tassa enemman englanniksi). Pilvimetsassa kasvillisuus on matalammalla kuin sademetsassa ja siella ei sada yhta paljon. Alue on usein pilvien sisalla.

Me ajettiin vuoria ylos ja alas, ja tosi nopsaa alkoi olla todella vehreaa. Ensin me mentiin "perhosfarmille", missa kasvatettiin perhosia, myos vapauteen.

Siella oli kuumaa, kosteaa ja paljon erillaisia perhosia. Me saatiin valita englanninkielinen tai espanjankielinen opas, ma valitsin englanninkielisen... Ensin opas naytti meille perhosia kotiloissa. Niita oli vaikka minkalaisia, jotkut naytti ihan vihreilta lehdilta, toiset kuolleilta lehdilta, ja jotkut jopa sadepisaroilta.

Erillaisia (elavia) kotiloita

Siella oli myos valtavia, upeita, sinisia perhosia. Kun laittoi banaania sormelle perhonen tuli kateen. Mun ei tarvinnut, ilmeisesti mun turkoosi t-paita houkutteli perhosia, parhaillaan mun paalla oli kolme perhosta!

Banaani on perhosten herkkua


Suosittu paita

William, mun eka opettaja ja meidan opas

Kammenen kokoinen perhonen

Perhonen on espanjaksi mariposa

Renan ja valtavat lehdet


Sielta me jatkettiin matkaa luonnonpuistoon, jossa me laskeuduttiin aika pitka matka vesiputoukselle. Aurinko oli mennyt pilveen, mutta edelleen oli aika lammin. vesiputouksella me katteltiin kun jotkut paikalliset kundit hyppivat todella korkealta alas jokeen. Jotkut meidan ryhmasta oli ollut uimassa, mutta vesi oli ollut todella kylmaa.


Tata "liaanilla" keinumista ma en kokeillut




Paluumatkalla sitten kiivettiin, ja kiivettiin. Mulla oli ihan hiki, mutta tanskalainen tytto paleli edelleen, uinnin jalkeen. Silla ei ollu uikkareita, joten sen alusvaatteet oli ihan marat. Ma sitten lainasin sille mun neuleen, en todellakaan tarttenu sita, ja oli mulla autossa takkikin.

Sitten oli vuorossa reissun kohokohta. Me mentiin "zip lining", eli liu´uttiin vaijerien varassa metsan lapi. Pepun ja reisien ympari meni valjaat, jotka kiinnitettiin vaijeriin, ja siina sitten "keinuttiin". Meilla oli myos kyparat paassa ja erikoishanskat kadessa.

Taa ei ollut se missa me mentiin, taa oli joku "halpis"

Kohta lahdetaan!

Iiik, nyt jannittaa...

Nyt mennaan!

Kohta se on jo ohi...

Ensin yksi tyontekija liukui, ottamaan meidat vastaan ja toinen lahetti. Nama liukuivat aina ylosalaisin ja miten sattuu :-)

Matka oli yhteensa 1000m, kolme eri patkaa. Ensimmainen oli lyhyin, ja sillon piti vain pitaa molemmin kasin kiinni "omasta vaijerista". Ei mua kauheesti pelottanut, mutta ensimmainen patka meni kylla niin nopsaa etten ehtinyt edes ajatella paljon mitaan. Sitten ehdin jo luulla etta tormaan vauhdilla puuhun, ensimmaisen patkan paassa, mutta hyvin mut pysaytettiin ennen sita!

Sitten jouduttiin kiipeamaan jonkin matkaa ylospain, olikin aika rankkaa kaikkine varusteineen. Nyt meidan piti pitaa toinen kasi vaijerissa, jota pitkin liu´uttiin, jotta olisi tarvittaessa voinut jarruttaa. Yksi meni niin hitaasti, ettei meinannut pasta loppuun asti. Ma pelkasin tata, en olisi varmaan ikina jaksanut vetaa itseani "maaliin" kasivoimin, joten ma liu´uin aika nopeasti. Ne jotka eivat olleet ollut mukana sanoi etta ma liu´uin varmaan nopeimmin :-)

Ehdin ma jonkinverran ihailla upeita maisemiakin! Kokemus oli todella mahtava, ja maksoi vain $5! Olisi niilla ollut 3000m matkakin, mutta siihen olisi mennyt noin tunti, joten me ei voitu menna sita, kun aika oli kortilla. Mutta menen uudestaan, jos joskus viela tammoinen mahdollisuus tulee.

Sitten me syotiin lounas (klo 15.30 aikaan...) yhdessa kivassa hostellissa. Ruoka oli todella hyvaa, suurin osa meista soi kirjolohea.


Sitten ajettiin kotiin. Kaikilla muilla oli jo vahintaan pitkahihaiset paalla, joillakin jopa takit, ma olin edelleen t-paidassa, eika mulla ollut yhtaan liian viilea. Olin tainnut ylikuumettua. Tanskalaisen onneksi ;-)

Me ajettiin valilla pilvien lapi, ihan kuin sumussa, mutta valilla ei nahnyt kun varmaan metrin eteenpain. Onneksi kaikilla vastaantulevilla autoilla oli valot paalla!

Kotona oltiin, hyvin vasyneina, klo 19.30 aikaan, kaksi tuntia aikatauslusta myohassa. Olisin voinut kaatua samantien sankyyn, mutta piti odottaa tunti etta suihkuvesi lampiaa...

3 kommenttia:

  1. Vau mitä seikkailuja!! Upeita kokemuksia sinulla! Ja olet todella rohkea :)

    VastaaPoista
  2. Elämä muodostuu muistoista, mitä enemmän muistoja sitä parempi elämä. Sinä elät skol;)

    VastaaPoista
  3. Sennie; joo, ei voi valittaa :-) Rohkeudesta en kylla tieda...

    Ari; hyvin sanottu :-)

    VastaaPoista