25.9.2010

Machu Picchu

Viela pilvissa...



Machu Picchu oli just niin mahtava ja upea kuin kuvittelin, ja viela enemman!

Lahdin hotellilta vahan klo 7 jalkeen, ja busseille oli jo aika pitka jono. Mutta bussit lahti heti kun ne vaan taytty, ja seuraava odotti jo heti perassa. Ma olin jossain jonon puolivalissa kun huudettiin yksi kaksi etta "una persona", yksi henkilo. Ma nostin heti kaden ilmaan ja paasin jonon ohi bussiin, viimeiselle paikalle :-)

Matka Machu Picchulle kesti vajaat 30 min ja meno-paluu maksoi $14. Matka oli paaosin serpenttiinitieta, hitaasti mutkiteltiin ylos vuorelle, kapeaa tieta pitkin, ja tasaisin valiajoin tuli toinen bussi vastaan. Onneksi oli todella pilvista, ja oltiin pilvien ylapuolella, niin ei onneksi nahnyt miten syva kanjoni oli...




Siisaantulolla olikin sitten kova ruuhka, mutta aika nopeasti paasin sisaan. Olin ostanut jo edellisena paivana n 30 euroa maksavan lipun. Kun kaikki muut meni ensin vasemmalle, "valokuvauspaikalle", ma meninkin sitten oikealle, ja ihailin vuoria ja paria vanhaa rakennusta. Pilvet oli edelleen aika matalalla, eika koko alue edes nakynyt kokonaan.





Pian makin sitten kiipesin nakoalapaikalle, ja otin pilvisia kuvia.





Sielta jatkoin matkaa Inca Trailia pitkin. Inca Trail on inka-aikainen, n 86km pitka polku, jota monet vaeltavat 3-4 paivaa Machu Picchulle.    





Vaelsin parin km matkan Intipunkuun, "aurinkoportille", kiipeaminen oli aika jyrkkaa, mutta sielta oli hyvat nakymat Machu Picchulle (pilvet olivat jo vaistyneet, mutta edelleen oli aika utuista), ja jain sinne istuskelemaan ja ihailemaan joskin aikaan, ennenkuin palasin alas.






Juttelin myos yhden amerikkalaisen pariskunnan kanssa. Nainen oli norjalasita syntyperaa ja olivat tietysti innoissaan kun saivat jutella mun kanssa, nainen oli myos joskus kaynyt Suomessa.

Myohemmin, kun olin pysahtynyt kuvaamaan, kuulin "yksi, kaksi, kolme...", silloin tama pariskunta ja toinen amerikkalainen nainen oli mun takana. Tama nainen oli kotoisin Minnesotasta, ja hanen isoisa oli suomalainen, ja oli pakottanut lastenlapset pelaamaan Monopolia suomeksi. Eli, han osasi laskea kuuteen, kun nopassa on kuusi lukua :-) Amerikkalaisen miehen mielesta olisi hauskaa jos tama nainen yllattaisi mut suomenkielella, ja olinkin todella yllattnyt. Oli hauskaa! Ja oli muuten ensimmainen kerta koko matkalla kun kuulin suomea, myoskan en ole kuullut muita pohjoismaiden kielia.

Olkoon amerikkalaisista mita mielta tahansa, ja olen minakin saanut niita haveta jo kerran talla matkalla (mutta saahan suomalaisia ja esim englantilaisiakin aina haveta!!!), niin yhta hollantilaispariskuntaa lukuunottamatta, vain amerikkalaiset ovat alkaneet jutella mulle, kysyvat matkustanko yksin, miksi jne!

Alhaalta jatkoin vaeltamista Inka-aikaiselle sillalle. Meno-paluu kesti vajaan tunnin. Sillalle ei enaa paase, koska joitain vuosia sitten turisti putosi ja kuoli. Enka ihmettele, silta oli todella kapea, ehka jotain 30-50cm levea! Muutenkin vaellus sillalle oli aika jannittava, polku sinne oli kylla n 1m levea, mutta siita olikin sitten parin km suora pudotus kanjoniin!




"Inca drawbridge" silta, ja joku tuntematon heppu kuvan vasemassa ylalaidassa :-)


Kun palasin sillalta, olikin klo jo 11.30, ja mulla oli nalka, ja turisteja alkoi olemaan ihan liikaa, joten menin alueen ulkopuolelle syomaan. Alueella ei ole mitaan paikkaa mista saa syotavaa tai juotavaa, eika vessojakaan. Lonely Planet kirjassa sanottiin ettei sinne saa tuoda evaita, eika edes vetta muovipullossa (kuten myos portilla luki), mutta monilla oli vaikka mita evaita, ja mullakin oli yksi muovinen vesipullo.

Ruoka oli sikamaisen kallista, mutta nakymat oli fantastiset. Noin tunnin tauon jalkeen palasin alueelle. Tallakertaa lahdin tutustumaan raunioihin. Ne on todella hyvin sailyneet. Ja uskomatonta miten Inkat saivat rakennettua noin valtavan alueen noin korkealle!

Valilla istuskelin taas vain ihailemaan raunioita ja maisemia, joka puolella nakyy upeita vuoria. Iltapaivalla alkoi myos helle, ja kuten kirjassa sanottiin, klo 14 jalken rupesi vaki taas vahenemaan, ja makin olin raunioilla jonnekkin klo 16 asti, ne suljetaan klo 17.











Noilla terasseila viljeltiin mm perunaa ja maissia.





Onneksi en kulkenut minkaan ryhman mukana, nyt sain tehda ja menna just niinkuin halusin ja nauttia kaikesta, omaan tahtiin. Lonely Planetin kirjassa on hyvat selostukset, ilman opastakin parjaa ihan hyvin. Varsinkin kun luin kirjan Machu Picchun loydosta ja historiasta.


Laama kulki ja muut vaisti (ja otti valokuvia...)




Bussimatka takaisin Aguas Calienteen olikin vahan pelottavampi, koska nyt tiesi miten korkealla oltiin, ja naki myos kanjonin pohjalle!

Bussilta menin suoraan ravintolaan syomaan, hikisena ja polyisena, kuten monet muutkin taalla. Hotellilla tuli onneksi kuumaa vetta suihkusta, siita kun taalla Perussa ei koskaan voi olla varma, ainakaan halpishotelleissa.

Nyt lahden ulos nauttimaan viimeisista helteista ennen Meksikoa ja parin tunnin kuluttua palaan silla hitaalla junalla Cuscoon, tanaan pitaisi paasta junalla koko matka. En kylla ole yhtaan innoissani sinne palaamisesta, vahintaan siksi etta siella on yolla niin KYLMA! Toivottavasti vuoristosairaus ei palaa. Mutta taksi hakee mut asemalta, menen suoraan hotellille, ja seuraavana aamuna lennan Liman kautta Quitoon, Ecuadoriin, joten ei tarvitse siella tehda paljon mitaan.

23.9.2010

Aguas Caliente



Tana aamuna tuli taksi hakemaan klo 6.40, ja vei mut Poroyn juna-asemalle n 20 min ajomatkan paahan. Olin vihdoin matkalla Machu Picchulle!

Jostain syysta junat ei kulkenut pariin paivaan Poroysta, vaan me ajettiin minibusseilla Ollantaytamboon, josta vaihdettiin junaan. Bussi oli uusi ja ehja, kuski ajoi hyvin, joten matka, joka kesti n 1,5h oli ihan miellyttava. Ja nahtiin varmaan enemman kuin junassa.


Ja juna olikin sitten varmaan maailman hitain! Matka kesti n 2h, ja madeltiin jotain 30km/h.

Viihdetta junassa (kyllakin takaisinmatkalla...)


Mutta maisemat oli upeita, ajettiin vuorten keskella. Junan katossakin oli ikkunoita, joten nahtiin vuorten huiputkin. Ja yhtakkia oltiinkin sademetsassa! Ihan oikeassa sademetsassa!

Mummo vilkutteli meille jossain matkan varrella


Olen nyt siis Aguas Calientessa (kuumat lahteet), jota myos kutsutaan Machu Picchu Puebloksi. Jos haluaa Machu Picchulle, on tultava tata kautta. Ja tanne paasee vaan junalla. Kyla sijaitsee joen rannalla, eika taalla ole yhtaan autoja, paitsi bussit jolla mennaan Machu Picchulle. Joen molemmin puolin on kujia jossa on hostelleja, ravintoloita ja kauppoja. Ja kauhea melu, musiikki soi todella kovaa koko ajan!





Ihmettelin miten monen kujan nimi oli sama, kunnes tajusin etta se tarkoitti hataulostieta ;-)




Suurin osa turisteista tulee vain paivamatkalle Cuscosta, ja eniten turisteja M.P:lla on klo 10-14 aikaan. Monet menee sinne myos aikaisin aamulla, ksoka kiipeavat Wayna Picchulle, josta on upeat nakymat M.P:lle. Mutta, sinne paasee vain 400 paivassa, 200 klo 6 ja 200 klo 8, joten en viitsi lahtea jonottamaan tommosta yksin.

Mutta, lahden kylla varmaan joskus 7 aikaan, bussimatka Aguas Calientesta kestaa n 30 min. Sitten voin lounastaa ja levata keskipaivan aikaan, kun suurin turistiryntays on paikalla!

Mun hostelli on aika laava, huonoin tahan asti, mutta taalla on hinnat taas kalliimpia kuin Cuscossa. Ja joudun maksamaan kahdenhengen huoneesta, vaikka olen yksin, mita ei tarvinnut tehda Limassa eika Cuscossa.

Lonely Planet kirja sanoi etta tama kyla on kauhea, ja niin se onkin! Mutta eikohan Machu Picchu ole kaiken taman arvoinen!

Ostin asken Hiram Binghamin (Machu Picchun "loytajan")  kirjan "Lost city of the Incas", joten kayn syomassa ja sitten luen sen kirjan ennen huomista upeaa kokemusta!


Ai niin, viela siita Cuscon taksi ja bussilakosta. Kohta taalla on vaalit, ja siksi on kaikkia mielenosoituksia ym. Samaan aikaan on ollut mielenosoituksia sen takia etta Peru on paattanyt myyda vetta Chilelle, ja naiden valit on huonot, ja se kuohuttaa kansaa. Joten kaupungilla oli todella paljon mielenosoituksia edelliset kaksi paivaa.

Cuscon rauniot

Sacsaywaman rauniot


Nukuin erittain hyvin yon siina paremmassa hotellissa Cuscossa. Huone oli lammin!

Ihan kohtalaisen buffe-aamupalan jalkeen istuin hotellin aulassa pari tuntia kirjaa lukien ja kuskia odottaen. Hotellin uloskirjaus oli jo klo 8 ja kuski tuli vasta klo 10.

Cuscoon lennetaan yleensa aikaisin aamulla, koska iltapaivalla Andeilla saa voi olla liian huono, ja myos Machu Picchulle lahdetaan aikaisin aamulla, joten hotelleihin saa yleensa kirjautua ihan mihin aikan tahansa, mutta uloskirjaus on yleensa klo 8-10 valilla.





Sama (ja erittain hyvannakoinen ;-) kuski tuli ajallaan, ja lahdimme raunioille. Raunioita oli 4, ja han odotti aina autossa niin kauan kun olin raunioilla, paitsi ensimmaisessa, ja suurimmassa, sovittiin etta olen 3h.






Ensimmainen raunio oli Sacsaywaman (jonka turistit muistavat nimella "sexy woman"). Kun tulin sinne porotti aurinko taysilla, ja olin unohtanut huivin. No, mulla oli jarjestelmakamera pipossa (ja ekokassissa, en viittinyt ottaa matkaan suurta kameralaukkua), joten vetasin pipon paahan. Oli parila muullakin, vaikka niilla oli kylla Perulaiset pipot :-)

Myohemmin ostin lippiksen kun niita myytiin, ja aurinko menikin sitten suurinpiirtein samantien pilveen...



Cuscoa

Plaza de Armas


Olin ajatellut kavella "Christo Blanco" patsaalle, siis Jeesus patsas joka on kaupungin ylla, mutta maki sinne oli liian jyrkka, en jaksanut... Siis normaalilla korkeudella olisin jaksanut ihan hyvin!

Christo Blanco, kamrassa siis hyva zoomi, oikeasti olen paaaaljon kauempana...


Raunio ei mielstani ollut mikaan ihmeellinen, kuvasin sitten laamoja ja kattelin turisteja.


Turistien iloksi laamoilla on korvakoristeet






Seuraavat kolme rauniota olivat pienempia, vahan erillaisia, mutta tylsia nekin...



Joka paikassa mytiin samaa, varikasta kamaa




Korkealla ollaan



Edellisena paivana olin syonyt todella hyvaa ja halpaa kirjolohta yhdessa ravintolassa ja paatin palata sinne. Ravintola oli tallakertaa lahes tayna, ja tarjoilijoita oli vain yksi, joten reilut 15 min odotettua paatin lahtea muualle, nalka oli jo aikamoinen!

Menin sitten viereiseen, vahan kallliimpaan ravintolaan, jossa soin todella hyvaa kanaa ja perunamuussia! Ennen ruokaa talo tarjosi paikallisen drinkin, Pisco Sourin, jota en oillut ennen maisanut. Se sisaltaa mm Pisco brandya, munanvalkuaista ja sitruunamehua. Maistui vahan Margaritalta, mutta happamammalta. Ei ihan mun makuun.

Kun sitten palasin mun edellisella hotellille, jossa mun rinkkakin oli sailytyksessa, sain sviitin! Huone oli ihan kiva, isompi, mutta kylma sekin. Mutta telkkari oli isompi ja sangyssa oli ylimaarainen peitto! En kylla tajua kuka ottaa sviitin tommosesta halpishotellista, kun luulen etta samalla hinnalla saisi tavallisen huoneen normihotellista! Ma maksan n 25 euroa yo tassa hotellissa.

Taa netti on niin hidas ettei kuvien laitto onnistu. Voi olla etta menee ensiviikkoon ja Ecuadoriin ennen kuin paasen taas nopeaan nettiin. Nyt olen siis Aguas Calientessa.

Ja tassa viela Tuulan iloksi, Perulaisia lampaita :-)





21.9.2010

Cuscon kuvia

Tassa jotain kuvia taalta Cuscosta. Ei missaan jarjestyksessa.

Monen jarkytykseksi historiallisella Plaza de Armas-aukiolla on nykyaan myos McDonalds! Ja sisustuskin kuulemma "Inca-tyylista"... Olisvat ne voineet avata sen edes jollekkin sivukujalle!







Kuten Rio de Janeirolla, on myos Cuscolla Jeesus patsas kaupungin ylla


Naita perinteiseen asuun pukeutuneita on paljon. En ole vaan viela viittinyt kuvata edesta, kun siita pitaa maksaa. Maksan sitten kun joku on laaman kanssa, yhtakaan laamaa en ole viela nahnyt!


Plaza de Armasin ymparilla on monta kirkkoa ja katedraalia