9.8.2010

Vuorten ja vuonojen keskellä






Täällä on todella upeaa! Nyt tuntuu aika lailla paremmalta, päätä vielä särkee, ja väsyttää suunnattomasti, mutta eiköhän tämä tästä pian.

Kone oli vähän myöhässä, ja missasin lautan Moldesta Otrøyan saarelle. Ja unohdin väsymyksessä pyytää taksikuskilta kuittia, joten 60 egen lasku jäänee mun maksettavaksi…


Molden lentokentällä

Lauttaa sain odottaa n 45 min, se lähti klo 22.35. Mukana oli myös n 10 autoa, minä ainoa kävelevä. Perämies tuli juttelemaan, otti mukaan korkealle kannelle, mistä oli huikeat näkymät, ja antoi jotain turistioppaita ja aikatauluja! Olisi myös järjestänyt mulle kyydin lautalta vanhainkodille, jonkun lautan kyydissä olevan auton kyydissä, ”koska täällä kaikki tuntee kaikki”, mutta olin jo tilannut taksin.
Sitten oli n 15 min taksimatka saaren toiseen kärkeen, pääkaupunkiin, Midsundiin. Vanhainkodilla oli vastassa Suomessa syntynyt, mutta Ruotsissa ja Norjassa yli 20v asunut, hoitaja! Hän puhui hoono soomi =)


Lautalla saarelle

Asun ihan vanhainkodin pihassa, keskustassa (omakotitaloja, kaksi kauppaa, huoltoasema, terveyskeskus, kampaaja jne) ja lähes takapihalta nousee äkkijyrkkä vuorenrinne! Ja kylppärin ikkunasta näkyy myös vuono, joka on 10 min kävelymatkan päässä.


Vanhainkodin sijainti


Kämppä



Kauppamatka on rankka, sinne on matkaa vaan jotain 200m, mutta takaisin tullessa lähes koko matka on jyrkkää ylämäkeä!



Ensi sunnuntaihin asti asun mukavan, nuoren ja komean, ruotsalais-iranilaisen lääketieteen opiskelijan kanssa =) Kämppä ei ole mikään hääppöinen, talo oli tarkoitus purkaa, kunnes tämä suomalaissyntyinen keksi, että siihen voisi tehdä asunnon sijaisille. Mulla on huoneessa vain vanha sairaalasänky ja vaatekaappi. Otin ruokapöydän tuolin yöpöydäksi.

Mutta on toimiva suihku, ja vessa erikseen, ja ihan ok keittiö ja astiat, joten kyllä tämä 2 viikoksi ihan hyvin kelpaa. Ja ei haise kuten se edellinen kämppä, se oli varmaan ihan läpi homeessa tai jotain…

Mutta, näillä on todella vaikea murre täällä, on todella vaikea tajuta yhtään mitään… Ja juuri kun olin alkanut Oslossa ymmärtämään aika hyvin. Muuten työkaverit vaikuttavat mukavilta ja työ on varmaan ihan jees.







Toinen ongelma on se, ettei täällä ole kaduilla nimiä, eikä taloilla numeroita, kiva ruveta yrittämään etsiä joku talo jos ei muista missä se oli. Olen siis kotisairaanhoidossa, autolla ajelen välillä asiakkaitten luo. Mutta paljon potilaita asuu myös palveluasunnoissa vanhainkodin yhteydessä.


Palvelutaloja ja upeat näkymät

Oli vaikea keksittyä tänään ymmärtämään hankalaa norjaa, samalla kun ajettiin mitä uskomattomimmissa maisemissa! Päätie menee koko saaren ympäri, paikoittain se on vain yksikaistainen. Toisella puolella on meri, tai vuono, toisella puolella valtavan korkeat vuoret. 80% saaresta on vuorta. Asukkaita tällä, ja parilla viereisellä pikkusaarella, on vissiin n 2000. Uskoisin, että täällä sielu lepää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti