1.8.2010

Norjassa!

Ensimmäinen päivä.

Lensin Osloon Norwegianin lennolla, jonka lähtöselvitys oli terminaalissa 1. Eli vanhassa kotimaan terminaalissa. Matkalaukku painoi ruhtinaalliset 26,5kg, mutta taaskaan en joutunut maksamaan. Sen suhteen mulla on ollut todella hyvä tuuri, en ole koskaan joutunut maksamaan ylipainosta. Eikä ole muuten koskaan matkalaukutkaan hävinnyt, mennyt rikki tai väärään kaupunkiin! ”Koputtaa puuta” =)

Niin, ja syy painavaan matkalaukkuun oli että mukana on niin kesä- kuin syysvaatteitakin (onhan edelleen kesä, mutta toisaalta taas Norjassa usein sataa ja on kylmä…), lakanat, pyyhkeet sekä mm ruisleipää (sitä pitkäikäistä) ja puurohiutaleita kolmen viikon ajalle! Niin, ja mukana on myös Bermudalle ostettu lääkeopas, ja kauan sitten ostettu sairaanhoitajan käsikirja. Voi olla että niille on käyttöä…

Menin kakkosterminaaliin Stockalle ostamaan vielä Oltermannijuustoa ja reissumiestä. Siellä menin myös nettiin, ja yks kaks yllättäen huomasin että mun lento lähtee siitä viereiseltä portilta, eikä lähdekään ykkösterminaalista, mistä sen kuuluisi lähteä. En ollut edes tarkastanut. Mutta hyvä juttu!

Oslossa olin ajatellut puhua englantia, ajattelin että se olisi helpompaa kun en kuitenkaan ymmärrä mitään kukaan sanoo. No, mutta puhuinkin ruotsia ja ymmärsin hyvin kun ostin junalippuja ja sain nevoja. Nimittäin vielä tämän viikon lähijunat ei kulje Oslosta Drammeniin, ja mun työmatka on sen varrella. Ne on korvattu busseilla. Tiesin tämän jo suomesta lähtiessä, joten se vähän jännitti, mutta aika hyvin hoidetulta tuo vaikuttaa. Ehkä sen takia että se on ennalta suunniteltu. Meinaan muistossa on vielä kaikki Tukholman junakaaokset…

Mutta ensin otin tavallisen junan kentältä Osloon. Kenttä sijaitsee aika kaukana keskustasta, matkalla oli kaksi pysäkkiä ja matka kesti silti 25 min. Junassa oli todella ahdistavaa, tuntui ettei siellä ollut ilmaa, mulle tuli tosi huono olo.
Olin ainoa asiakas bussissa Oslosta tänne jossa asun. Kuski oli Intialaissyntyinen ja jutteli ja kyseli kauheesti, en kyllä tajunnut puoliakaan… Matkan varrella pysähdyttiin kahdella pysäkillä, ja kummallakin oli henkilökuntaa auttamassa asiakkaita oikeille busseille. Ketään ei silti tullut kyytiin.

Sitten tuli mun pysäkki, matka kesti ehkä 15 min. Ensivaikutelma oli ghetto… Ja tänne mun on tultava yksin bussilla puolen yön aikaan töistä. Nice. Täytyy kantaa juuresveistä käsilaukussa ;-) Ja ei ollut pysäkillä mitään henkilökuntaa. Hetken ihmeteltyä lähdin kävelemään arvelemaani suuntaan, ja jonkin ajan kuluttua tuli vastaan yksi mies. Haiseva laitapuolen kulkija! No, kysyin joka tapauksessa missä mun etsimä tie on ja se sanoi että siellä suunnalla minne menen. Jatkoin siis matkaa, ja alkoi sataa kaatamalla! Olin ensin hetken puun alla, mutta sitten juoksin yhden kaupan markiisin alle. Onneksi alue näytti jo vähän normaalimmalta!

Odottelin n 5 min sateen lakkaamista ja kun se vähän hiljeni, kysyin kahvilasta kahdelta vanhemmalta naisasiakkaalta missä mun etsimä katu on. Toinen olikin hauska täti ja vitsaili kaikkea samalla kun kertoi.

Löysin perille jonkinlaiseen hoitokotiin, jonka alueella asunto on. Menin sitten hoitokotiin yrittämään löytää avainta, siellä ei oikein kukaan tiennyt mitään, ja soitin välitysfirmaan. Avain löytyykin saattokodista.

Yksi hoitaja neuvoi mut sinne, sanoi että sinne on kyllä aika pitkä matka, varsinkin laukkua vetäen… No, tulin kadulle, ja taas alkoi satamaan. Siinä vaiheessa olin jo antaa periksi, kun näin taksin. Hän ei tiennyt missä saattokoti sijaitsee, joten jouduttiin etsimään sitä hetken. Ja kyllä sinne ainakin pari kilsaa oli, luulen!!!

Siellä käskin taksin odottamaan, ja menin hakemaan avainta. No, mulle sanottiin, että avain on jo haettu eilen. Soitin taas välitystoimistoon. Tällä kertaa puhuin oman rekrytoijani kanssa. Ja hän muisti että niinhän se onkin, että joku joka on tehnyt yövuoron, nukkuu siellä. Kello oli tällöin n 13.15. Mutta, tämä henkilö on menossa taas klo 15 töihin, joten välittäjä soitti sille. Lupasi päästää mut sisään pian. Menin siis taksilla kämpille, minne onneksi tuli juuri joku joka päästi mut rappukäytävään. Siellä sitten odottelin noin parikymmentä minuuttia että se toinen hoitaja tulisi.

Huone on ihan ok, on oma kylppäri, joka kylläkin haisee, ja pieni keittokomero. Vieressä on ruokakauppa, jossa kävin ostoksilla. Nyt sitten vaan chillaan huomista koitosta varten.

Niin, ei siis onnistu että lopetan jo klo 21 että ehdin junalle, joten työskentelen klo 22 asti, ja seuraava juna lähtee vasta klo 23.05. Tai siis bussi. Töihin lähden n klo 7 aamulla… Mutta, onneksi saan aloittaa vasta klo 10 seuraavana aamuna, niinä aamuina kun olen edellisenä iltaan ollut myöhään töissä.

Kun mä olin kirjoittanut tuon yllä olevan, oli fiilikset aika hyvät, mutta pari tuntia myöhemmin rupesin katsomaan aikatauluja töihin.

Viikolla yhteydet ovat suht ok, lähden klo 7.05 bussilla, ja olen töissä vähän enne kahdeksaa. Bussien vaihtoaika on aamulla 10 min, se on ok. Illalla, siis klo 23.30 aikaan, se on 20 min, mutta menköön.

MUTTA, lauantaina lähtö on jo klo 6.35 ja odotusaika bussinvaihdossa 40 min!!!! Eli, huomenna lähden kotoa n 6.20 ja olen kotona klo 00.05 aikaan…

Ja sunnuntaina ensimmäinen juna menee niin että ehdin töihin vasta klo 9.

Kävin myös äsken kokeilemassa kauanko kestää kävellä asunnolta bussille. Meinasin eka mennä alitunnelista, mutta se oli pitkä, ja vaikka valaistu niin siellä oli ”piilopaikkoja”, ja kummassakin päässä oli ovet. No thanks. Eli, kävelin pidemmän matkan ympäri. Kesti 7 min. Tunnelin kautta olisi varmaan kestänyt 4-5 min.
Matkalla asemalle näin bussin, joka oli törmännyt kaiteeseen kurvissa. Jotenkin se oli onnistunut saamaan kaiteen sivuovesta sisään. Oli aika hurjan näköistä.

Toivottavasti siellä ei ollut asiakkaita. En ole kyllä kuullut mitään sireenejä, joten bussi oli varmaan tyhjä!

Minkälainenkohan mun toinen päivä tulee olemaan… Eka oli ainakin aika peestä. Saa nähdä jaksanko mennä sunnuntaina Osloon ja Vigelandin puistoon… Moldea odotellessa… Alkaa kyllä todellakin tuntua siltä että mun ulkomaan työkeikat on nyt tässä!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti