8.8.2010

Ensimmäinen etappi päättyi


Sandvikassa odottelin bussia monia tunteja...

Viimeiset päivät Oslon seudulla oli yhtä stressaavia kuin edelliset. Töissä ei edelleenkään mitään ihmeellisempää, pääasiassa dosetteja, kipu- ja unilääkkeitä, ja jokunen hoitotehtävä.


Nukkumapaikka varastossa...

Mutta, viikonloppuna bussit kulkivat vielä harvemmin. Yövyin perjantaina taas töissä, joten lauantaina olin ajoissa, kuten myös perjantaina, kun kerrankin ehdin vaihdossa edelliseen bussiin. Mutta viikonloppuisin piti lähteä jo klo 15 bussilla, koska seuraava lähtee vasta klo 17, joten se toi lisästressiä, kun mun piti lähteä 10-15min ennen kuin seuraava hoitaja tuli töihin. Ja sunnuntaina pääsin töihin vasta klo 9.15, ja silloin oli km pituinen lista tehtäviä odottamassa… Onneksi kaikki tuo on nyt ohi!!!


Vanhainkodissa oli vanhanajan malliin tehty huone, jossa vanhukset pytyivät käydä muistelemassa!





Parina päivänä bussissa oli myös puolalainen sairaanhoitaja Magda, oli ihan kiva jutella vaihteeksi jonkun kanssa, muustakin kuin työasioista.


Vanhusten huoneissa oli valtavat ikkunat, ja sälekaihtimet oli ikkunoiden ulkopuolella,mutta toimivat sähköllä sisäpuolelta.




Tässä yksi kolmesta lääkehuoneesta, lääkkeitä oli PALJON!

Lauantaina mun piti tavata mun Aussi-ystävä, mutta hän olikin katsonut päivät väärin, ja jatkoi silloin matkaa Köpikseen. Mä päätin joka tapauksessa mennä Osloon, Vigelandin upeaan veistospuistoon. Paikka oli mahtava, todella vaikuttuva!

Sunnuntaina piti siis stressata töissä että ehdin bussiin, ja onneksi ehdin myös vaihdossa seuraavaan bussiin, reilun minuutin marginaalilla, muuten olisi ollut tunnin odotus ja vielä suurempi stressi. Kämpillä 15 min viimeisten kamojen pakkaus, ja sitten taksilla viemän se hiton avain.


Mun kämppä




Näkymä ikkunasta

Taksi tuli myöhässä, ja tiesin että myöhästyn bussista. Tiedossa olisi tunnin odotus pysäkillä, ja sitten stressi ehtiä kentälle ajoissa. Joten, päätin ottaa taksin Osloon asti, matka kestää vain n 10 min, mutta maksoi silti reilut 50 euroa. Niin, ja kun palautin avaimen, ei siellä ollut ketään, joten jätin vain pöydälle, ja kirjoitin lapulle että Adeccon (tän välitystoimiston, en suosittele!) avain.

Jonkin matkaa ajettiin mun bussin takana, sitten Oslossa päätin mennä kalliimmalla lentojunalla, koska päätä särki, oli nälkä ja potutti ihan suunnattomasti. Junassa oli joku ihme lentoemotyyppinen tyyppi, joka kuulutti melkein kuin lentokoneessa, ja pysäkillä se heilutti jotain vihreää lippua kuskille, ilmeisesti että saa jatkaa matkaa. Oli vähän koomista… No, näillä sentään on lentokenttäjuna, kyllä se olisi Suomeenkin pitänyt rakentaa jo 10v sitten!

Kentällä nautinkin sitten ihan hyvän aterian, ja join pari olutta, samalla kun ihailin komeaa, ruotsalaista, baarimikkoa ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti