30.8.2010

Siis Suomessa...

Olen siis Suomessa. Parikin tuttua on huomauttanut etten ole blogissa kertonut että lomailen nyt Suomessa =)

Blogin laskuri ketoo että matkaan on enää 17 päivää. Käääääk! Jännittää aika lailla jo. Ja paljon on vielä tehtävää ennen matkaa.

No, rinkan ostin tänään, alennusmyynnistä. Minä, 4-5 tähden hotelleissa yöpyvä mukavuudenhaluinen materialiasti, lähtee siis ekaa kertaa elämässä reppumatkalle... Ja myös ekaa kertaa yksin matkalle. No, se mikä ei tapa, se vahvistaa ;-)


Tämmöisen 45+10l rinkan ostin. Että pitää siis lähteä 11 viikon matkalle aika pienellä varustuksella...(Kuva netistä)

Vielä pitäsi mm käydä kampaajalla, viedä farkut lyhennettäväksi ja ottaa matkavakuutus, kun IF:in aina voimassa oleva on voimassa vain 45 päivää matkan alusta, joten tarviin lisävakuutuksen.

Ja sitten se sikainfluenssarokotus, otanko vaikko enkö ota. Ei ole sitä ja jos en tälle matkalle lähtis, en sitä ottais, mutta nyt en tiedä. Mennäänhän me kahdeksi viikoksi Meksikoon, ja sieltähän se tauti lähti liikkeelle.




Molemmat kuvat netistä

Ja nettitikku ei toimi, kävin tänään näyttämässä sitä DNA kaupassa, saa nähdä toimiiko nyt. Eli, päivitysiä joko tulee vielä pari ennen matkaa, tai sit vaan yksi. Katsotaan!

20.8.2010

Molde









Tänään olin Moldessa, mun oli pakko mennä sinne verokortin takia. Oslossa en ehtinyt sitä järjestää, kun virastot on auki vain klo 15 asti, ja Midsundin verovirasto on suljettu kesäloman ajaksi, eli ensi viikkoon.

Lähdin aamun viimeisellä bussilla, eli klo 8.30. Yksi työkaveri tuli samalla bussilla, oi menossa Trondheimiin viikonlopuksi. Bussi oli täynnä koululaisia, ja pysähdyttiin kahdella koululla. Kun tultiin lautalle, me jouduttiin nousemaan bussista ja kävellä lautalle, toisessa satamassa odottaisi toinen bussi meitä.

Vain 10 min kestävän lauttamatkan aikana mentiin lautan kahvilaan, jossa työkaveri kiireesti joi kahvin ja söi paikallisen ”lauttaevään”, jonkinlaisen letun, ”svele”, jonka sisällä oli norjalaista ruskeaa juustoa. Sitä voi myös syödä voin ja sokerin kanssa.

Yhteensä matka Moldeen kesti reilun tunnin ja maksoi 80 NOK (noin 10 euroa) yhteen suuntaan.








Molden lempinimi on "Ruusujen Kaupunki"


Hieno poliisilaitos

Moldessa satoi. Bussi takaisin lähtisi vasta klo 15.15, joten piti keksiä tekemistä moneksi tunniksi, verovirastossa kun ei kauan mennyt. Kaupunki on aika pieni, läheiset nähtävyydet oli nopeasti nähty. Onneksi aurinko rupesi paistamaan parin tunnin kuluttua. Aika hyvin sain silti ajan kulumaan, turisti-informaatiossa pääsin myös nettiin joksikin aikaan.




Hotelli

19.8.2010

Saarikierroksella





Nyt on enää 2 työpäivää jäljellä. Aika on kyllä mennyt siivillä, mikä on hyvä juttu! Työ on ollut ajoittain aika haastavaa, ja myös raskasta, mutta välillä myös tosi kivaa!

Maanantaina mun mukava kämppis lähti takaisin Ruotsiin, ja sain tilalle toisen ruotsalaisen, mutta tällä kertaa viisikymppisen perushoitajan. Ja se on ihan outo tyyppi… Niin mun tuuria… Pomokin tuli juttelee mulle siitä, se kun on ollut pääasiassa psykiatriassa työvuorossa, joten se ei oikein pärjää tässä työssä.

Mun kämppis oli puhunut yhden potilaan kanssa, joka on vajaa 50-vuotias, mukava mies, jonka kanssa mäkin aina juttelen kun käyn sen luona. Mies on fiksu ja asuu palvelutalossa fyysisen vaivan takia. Olivat sitten jotenkin sopineet mun kämppiksen kanssa, että mies vie meidät autollaan saarikierrokselle… Ajattelin kyllä että onkohan ihan soveliasta, mutta mun kämppis oli puhunut toiselle hoitajalle, jonka mielestä se oli ihan hyvä juttu.

Joten tänään lähdettiin, vaikka mua ei oikein innostanut. Mutta reissu oli ihan huippu! Mies osasi kertoa tosi paljon saaresta, historiasta ym, ja osas vastata varmaan jokaiseen kysymykseen! Ja sääkin oli upean aurinkoinen. Ajettiin ensin viereinen Midøyan saari ympäri, saari jossa potilaat asuu ihan lähellä, joten saaresta en ollut nähnyt melkein mitään. Sitten ajettiin pienen Drynan saaren ympäri. Siellä me ajettiin myös hetken off-road, ajettiin korkealle kukkulalle, mistä oli hienot näkymät. Hän myös tiesi missä moni hoitaja asui, ja näytti niiden talot!


Yli satavuotias, käsinrakennettu silta saarelta toiselle





Kotisairaanhoitoa



Viikonlopun työt meni ihan kivasti, suurin osa potilaista asuu siis vanhainkodin alueella, palveluasunnoissa. Perjantain ja sunnuntain iltavuoroissa olin yksin vuorossa (vanhainkodilla on oma henkilökunta), ja lauantaina meitä oli kaksi, mutta silloin toinen hoitaja ajoi, mä olin vanhainkodin alueella.

Maanantaina sain ajaa, eli mä otin ”firman” auton, ja ajoin potilaitten luo, eli oikeaa kotisairaanhoitoa. Vähän jännitti kuinka löydän potilaitten luo, koska siitä oli jo viikko, kun ENSIMMÄISENÄ päivänä olin kierroksella mukana. Kadunnimiä ja talonnumeroita ei siis ole.


Työauto





Ensimmäiset kaksi potilasta tiesin hyvin missä asuivat, toisen luona olin myös ollut iltavuorojen aikana. Kolmaskin löytyi aika helposti, ajoin ensin vähän ohi, mutta sitten muistin missä talo oli.

Sitten piti ajaa pidemmälle, ja maisemat oli tosi upeita, aurinko paistoi ja oli vaikea keskittyä minne pitää mennä, kun vain ihailin maisemia. Luulin että seuraava paikka olisi pidemmällä, ja mulla oli myös kuva päässä missä se oli, mutta ajoin täysin ohi!

Kun tulin sitä seuraavan potilaan luo, tiesin että olin ajanut ohi. Soitin toiselle hoitajalle ja kysyin missä edellinen paikka oli, ja olin kuulemma ajanut reilusti ohi. Hän suositteli että menen vielä seuraavankin potilaan luo, ja sen sijaan että ajan saaren ympäri, käännyn seuraavan potilaan jälkeen, ja palaan. Vähän harmitti se, etten päässyt ajamaan saaren ympäri!


Kalankasvatusta

Seuraavan potilaan talon (ja kissan!) muistin hyvin, mutta en yhtään missä kohtaa. Näin yhden miehen korjaamassa autoa tiensivussa, ja kysyin häneltä, josko hän tietää missä se ja se asuu. Mies vastasi että kyllä, sinne on n 7 km, ja selitti kuinka siinä tulee ensin 60km/h kyltti, sitten seurakuntatalo ja talo on juuri ennen mäkeä. Aika hyvin! Sinne oli kuin olikin 7 km, ja löysin helposti perille =)







Kun sitten palasin välistä jääneen potilaan luo, näin talon kaukaa, eikä alue ollut ollenkaan kuinka olin päässäni muistanut. Mutta sitten en löytänyt tietä joka johti talolle, joka kökötti poukaman nokassa. Hetken etsittyä löysin kuitenkin perille.

Sitten jatkoin matkaa toiselle saarelle, sinne pääsee siltaa pitkin. Siellä kävin kahdessa talossa, jotka sijaitsivat ihan vierekkäin. Sitten olikin lounasaika! Olin todella nauttinut aamusta!

Iltapäivä oli pääasiassa paperihommia, lääke-dosettien laittoa ja lääkejakoja vanhainkodin alueella.

Tiistai olikin sitten aivan kauhea päivä! Mä olin ainoa sairaanhoitaja palvelutaloilla ja jouduin ottamaan pääpuhelimen. Ja se soi koko ajan. Välillä, varsinkin jos joku potilas soitti, en ymmärtänyt mitään. Onneksi perushoitaja, joka oli kansa mun alueella, on työskennellyt kotisairaanhoidossa lähes 20v, joten sain häneltä tosi paljon apua.

Joka tapauksessa, päivä oli tosi kiireinen, enkä edes ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisi pitänyt, jouduin jättämään jotain iltavuorolle. Tiistain jälkeen oli fiilis etten osaa mitään, enkä enää ikinä tee mitään muuta kuin leikkaussaliduunia!

Keskiviikkona sain taas ajaa, ja otin kameran mukaan =) Löysin hyvin kaikkien luo, kaikki potilaat eivät olleet samoja kuin maanantaina. Ja tällä kertaa ajoin saaren ympäri!







Kaksi potilasta piti suihkuttaa, yleensä kotipalvelu suihkuttaa potilaat, mutta jos potilaalle tarvitsee myös tehdä jotain sairaanhoidollista, me suihkutetaan samalla.

Ensimmäisellä potilaalla oli ihan minimaalinen kylpyhuone. Ja mua varoitettiin että siellä tulee todella kuuma. Ja niin tuli, mulla oli niin kuuma että hiki oikeasti valui tippoina kasvoista… Toisella oli onneksi iso kylpyhuone, eikä mulle tullut IHAN yhtä kuuma!

Tänään meitä oli onneksi kaksi sairaanhoitajaa, ja yksi sairaanhoidonopiskelija palvelutaloilla, joten sekin päivä meni hyvin, eikä mun tarvinnut ottaa ykköspuhelinta. Eiköhän viikonloppukin mene ihan kivasti!

14.8.2010

Elämää saarella










Saarella on ambulanssi ja palolaitos, mutta poliisia ei ole, paitsi kerran viikossa, kun niillä on ”vastaanotto” täällä. Mutta eipä sitä täällä tarvitakaan. Kuulemma toissa vuonna täällä oli ollut 14 ilmoitusta poliisille, ja suurin osa niistä oli ylinopeuksia. Mutta viime vuonna oli joltain varastettu lampaita, joten taitaa rikollisuus olla täälläkin nousussa ;-)

Tämän viikonlopun ajan päivystävä lääkäri ei ole tällä saarella, vaan jollain toisella. Eli, jos lääkäriä tarvitaan, tulee hän pikaveneellä. Saaristossa on myös ambulanssivene, jolla saa potilaan nopeasti Moldeen.

Eli fiilis on vähän kuin jossain televisiosarjassa, ei vähintään näiden fantastisten maisemien vuoksi. Todella harmillista ettei täällä ole autonvuokrausta, olisi kiva kierrellä saarta autolla.

Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun asun ”kulisseissa”. Cambridgen kaupunki Englannissa, jossa työskentelin pari vuotta, tuntui kanssa välillä siltä kun olisi ollut jostain elokuvasta, upeine, vanhoine ja valtavine rakennuksineen (onks noi edes sanoja?????)!











Se mikä mua ihmetyttää täällä on se, ettei kummassakaan kaupassa myydä tuoretta kalaa, vaikka yksi saaren päätulolähteistä on kalastus. Täällä myös kasvatetaan lohta. Ehkä nää ostaa suoraan joiltain kalastajilta. Täytyypä kysyä. Ei oikein huvita itse lähteä kalaan…

Täällä kaikki tuntee toisensa, ovat sukua toisilleen, ja monilla on samat sukunimet, jotka ovat myös paikannimiä.

Eilen iltavuorossa kävin ruokakaupasta hakemassa yhden potilaan lääkkeet. Illalla, kun olin lähdössä töistä kotiin, yksi yötöihin tullut hoitaja tervehti mua ja sanoi että hän oli se myyjä kaupassa…

Eilen siis oli ensimmäinen vuoro yksin, ihan hyvin meni. Aika hyvä lista on olemassa mitä pitää tehdä kenellekin mihin aikaan. Autolla ei tarvinnut ajaa kuin 4 potilaan luo, ja hyvin löysin perille =)

Työ on edelleen ihan ok, vaikka en potilaita paljon ymmärräkään, ja voisin kuvitella tulla tänne ensi kesänäkin pariksi viikoksi! Nämä maisemat on vaan niin upeat! Ja nukun joka yö ikkuna auki, ilman korvatulppia. Missään muualla en ole siihen kyennyt, olen tosi herkkäuninen.

9.8.2010

Vuorten ja vuonojen keskellä






Täällä on todella upeaa! Nyt tuntuu aika lailla paremmalta, päätä vielä särkee, ja väsyttää suunnattomasti, mutta eiköhän tämä tästä pian.

Kone oli vähän myöhässä, ja missasin lautan Moldesta Otrøyan saarelle. Ja unohdin väsymyksessä pyytää taksikuskilta kuittia, joten 60 egen lasku jäänee mun maksettavaksi…


Molden lentokentällä

Lauttaa sain odottaa n 45 min, se lähti klo 22.35. Mukana oli myös n 10 autoa, minä ainoa kävelevä. Perämies tuli juttelemaan, otti mukaan korkealle kannelle, mistä oli huikeat näkymät, ja antoi jotain turistioppaita ja aikatauluja! Olisi myös järjestänyt mulle kyydin lautalta vanhainkodille, jonkun lautan kyydissä olevan auton kyydissä, ”koska täällä kaikki tuntee kaikki”, mutta olin jo tilannut taksin.
Sitten oli n 15 min taksimatka saaren toiseen kärkeen, pääkaupunkiin, Midsundiin. Vanhainkodilla oli vastassa Suomessa syntynyt, mutta Ruotsissa ja Norjassa yli 20v asunut, hoitaja! Hän puhui hoono soomi =)


Lautalla saarelle

Asun ihan vanhainkodin pihassa, keskustassa (omakotitaloja, kaksi kauppaa, huoltoasema, terveyskeskus, kampaaja jne) ja lähes takapihalta nousee äkkijyrkkä vuorenrinne! Ja kylppärin ikkunasta näkyy myös vuono, joka on 10 min kävelymatkan päässä.


Vanhainkodin sijainti


Kämppä



Kauppamatka on rankka, sinne on matkaa vaan jotain 200m, mutta takaisin tullessa lähes koko matka on jyrkkää ylämäkeä!



Ensi sunnuntaihin asti asun mukavan, nuoren ja komean, ruotsalais-iranilaisen lääketieteen opiskelijan kanssa =) Kämppä ei ole mikään hääppöinen, talo oli tarkoitus purkaa, kunnes tämä suomalaissyntyinen keksi, että siihen voisi tehdä asunnon sijaisille. Mulla on huoneessa vain vanha sairaalasänky ja vaatekaappi. Otin ruokapöydän tuolin yöpöydäksi.

Mutta on toimiva suihku, ja vessa erikseen, ja ihan ok keittiö ja astiat, joten kyllä tämä 2 viikoksi ihan hyvin kelpaa. Ja ei haise kuten se edellinen kämppä, se oli varmaan ihan läpi homeessa tai jotain…

Mutta, näillä on todella vaikea murre täällä, on todella vaikea tajuta yhtään mitään… Ja juuri kun olin alkanut Oslossa ymmärtämään aika hyvin. Muuten työkaverit vaikuttavat mukavilta ja työ on varmaan ihan jees.







Toinen ongelma on se, ettei täällä ole kaduilla nimiä, eikä taloilla numeroita, kiva ruveta yrittämään etsiä joku talo jos ei muista missä se oli. Olen siis kotisairaanhoidossa, autolla ajelen välillä asiakkaitten luo. Mutta paljon potilaita asuu myös palveluasunnoissa vanhainkodin yhteydessä.


Palvelutaloja ja upeat näkymät

Oli vaikea keksittyä tänään ymmärtämään hankalaa norjaa, samalla kun ajettiin mitä uskomattomimmissa maisemissa! Päätie menee koko saaren ympäri, paikoittain se on vain yksikaistainen. Toisella puolella on meri, tai vuono, toisella puolella valtavan korkeat vuoret. 80% saaresta on vuorta. Asukkaita tällä, ja parilla viereisellä pikkusaarella, on vissiin n 2000. Uskoisin, että täällä sielu lepää!