8.6.2010

Työjuttuja...taas...

Mutta viimeisen kerran! Loppu häämöttää. Enää viisi viikkoa töitä jäljellä. Eli sen verran palkkatöitä tänä vuonna jäljellä, jee!



Vaikka tämä puoli vuotta on mennyt todella nopeasti, ja töissä olen pääsääntöisesti viihtynyt, niin en kyllä haluaisi tänne jäädä töihin. Siis Ruotsiin.

Moni asia on täällä paremmin kuin Suomessa, tai ainakin vähintään yhtä hyvin, mutta siitä en pääse yli enkä ympäri, että täällä en haluaisi tulla leikatuksi. Piste.

Leikkauksenjälkeisiä tulehduksia ilmoitetaan kovin vähän, mutta en oikein osaa sanoa että onko heidän systeemi kovin kattava. Eli, ilmeisesti meidän tietoon tulevat tulehdukset vain, jos potilas itse ilmoittaa niistä lääkärille tai tulee käymään polilla tai pääsairaalassa. Eli, jos vain käyvät terveyskeskuksessa pinnallisen tulehduksen takia, ei se välttämättä tule meidän tietoon. Toisin kuin Suomessa.

Suomessa olen ollut meidän osaston hygieniavastaava. Jokainen potilas sai mukaansa kaavakkeen, jonka ottavat mukaan terveyskeskukseen/yksityislääkärille/työterveyshuoltoon, jos ottavat yhteyttä tulehdusepäilyn takia. Nämä kaavakkeet sitten lähetetään eteenpäin meidän hygieniahoitajalle, joka välitti tiedot meille.

Me, hygieniavastaavat, käytiin läpi potilaitten leikkauskertomukset, ja etsittiin mahdollisia syitä tulehdukseen. Kerran vuodessa tehtiin koko vuoden kattava tilasto, ja käytiin se osaston kanssa läpi osastotunnilla. Täällä ei ole mitään tämmöistä.
Meillä Suomessa toitotetaan käsihygieniaa, käsihygieniaa, käsihygieniaa, KÄSIHYGIENIAA, sitä toitotetaan täällä myös, mutta välillä tuntuu että enemmän vain tavalliselle kansalle kuin henkilökunnalle.

Siinä missä meidän osastolla Suomessa ei pääse kävelemään montaa metriä ilman että törmää käsidesipulloon, huomasin järkytyksekseni että täällä oli mun parin vuoden poissaolon aikana monta käsidesipaikkaa hävinnyt! Paikkoja joihin mä silloin alussa olin päättänyt että pitää olla käsidesipullot. Ja olisin silloinkin laittanut niitä vielä moneen muuhunkin paikkaan, mutta mua jarruteltiin!

Esimerkiksi potilaskeittiössä ei enää ole. Eli paikka jossa heräämön henkilökunta tekee voileivät potilaille (jotka muuten meillä Suomessa tulee valmiina keittiöstä). Suurin osa käyttää kertakäyttöhanskoja leipiä tehdessä, mutta ei kaikki!
Leikkaussalissa käytetään käsidesiä paljon harvemmin kuin mitä pitäisi. Varsinkin anestesiahoitajat. Meidän kolmesta anestesiahoitajasta kahden hygienia on aivan aliarvoista, mun mielestä.




Ennen sairaalaan siivoojat olivat pääsääntöisesti suomalaisia, nykyään aasialaisia, arabeja ym

Nojoo, pääsin taas jotenkin mun lempiaiheeseen, mutta eiköhän tämä jo tarpeeksi tällä kertaa, kirjoitinhan jo asiasta myös tässä postauksessa.

Mutta, vähän muutakin työasiaa. Työhän pitäisi aina tehdä mahdollisimman tehokkaasti, ja täälläkin päätettiin että meidän pitäisi tehdä töitä tehokkaammin! Häh?! Lähes päivittäin tehdään töitä hiki hatussa. Ja koska miehitys on kovin pieni, on meillä jo nyt suuria ongelmia jos joku on poissa.

Ja sen lisäksi ollaan koko kevään tehty torstaisin gynekologiaa vain n klo 10-12 asti, usein vain n klo 10. Ja perjantaisin on usein ollut vain yksi Sali. Sen sijaan että me tehtäisiin 1-2 leikkausta lisää päivässä (jo nyt 8 polventähystystä tai yksi eturistiside ja 5 tähystystä, 5 tyrää ja 2-3 peppua, 5 olkapäätä, joista 2-3 on isompia hommia kuten Bankart, 7 käsi- ja jalkahommaa jne…) olisi ehkä tärkeämpää löytyä ratkaisu noihin to ja pe päiviin. Yrittävät kyllä, mutta on kuulemma kovin vaikeaa.

Perjantaihan on täällä jo lähes vapaapäivä, monilla aloilla työt loppuu jo viimeistään klo 14, kuten meillä. Meidän 65+ eläkkeellä oleva anestesialääkäri ei ole perjantaisin töissä, joten on vaikea löytää perjantaiksi hommia jotka menevät 100% varmasti paikallispuudutuksessa. Toisaalta täällä on muut työpäivät pitempiä, joten pakko lopettaa aikaisemmin joku päivä, muuten tulee liikaa tunteja.

Joka tapauksessa on tähän palkattu kallis konsulttiyritys, joka yrittää ”LEANata” meidän toiminnan. Löysin jopa suomeksi tästä jotain, eli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri työskentelee myös tämän parissa. Eli periaatteessa yritetään tehostaa toimintaa monin eri tavoin, esim löytämällä ”aikavarkaita”, sijoittamalla tavaroita järkevämmin jne. Tässä myös ruotsiksi juttua.


Lean kokousten pohdintoja kahvihuoneen seinällä

Periaatteessa siis todella hyvä juttu, ja sitä tarvittaisiin varmasti myös mun työpaikalla Suomessa (siis mun entisessä, mutta minne aina palaan uudelleen ja uudelleen… ;-). Mutta välillä tuntuu täällä että tässä meidän pienessä yksikössä tällä pienellä henkilömäärällä se ei tule onnistumaan. No, jää nähtäväksi. Taidan tulla täällä käymään joulukuussa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti