25.4.2010

Kaunis Tukholma



Torstai-illasta sunnuntain puoleen päivään asti mulla oli kaksi vierasta Varbergistä, Ruotsin länsirannikolta, jossa työskentelin 10 vuotta sitten reilun vuoden. He olivat myös mun luona käymässä kun viimeksi olin Tukholmassa töissä, ja kävivät myös Suomessa keväällä 2001. Itse en ole Varbergissä sen jälkeen käynyt kun työt loppui, jospa alkukesästä saisi aikaiseksi.

Oli todella mukavaa nähdä heitä taas, ja kuulla juoruja töistä, vaikken kovin montaa ihmistä sieltä enää muista.

Torstaina olimme vain kotosalla, tein ruokaa ja juotiin viiniä.



Perjantaina käytiin ensin mun työpaikalla tutustumassa. Siellä ei ollut ketään silloin, koska muilla oli kehityspäivä, mihin mun ei onneksi tarvinnut osallistua!

Sitten mentiin Tukholman keskustaan ja käveltiin Vanhaan Kaupunkiin päin. Aurinko paistoi ja oli suht lämmintä. Mutta, silloin kuin aurinko oli pilvessä, oli aika viileää.




Joka turistikaupassa myytiin hää-aiheisia juttuja





Ensiksi menimme yhden pubin terassille lounaalle ja oluelle.



Siitä jatkoimme syvemmälle Vanhaan Kaupunkiin, käytiin pikku putiikeissa ja pysähdyttiin taas aurinkoiselle terassille oluselle.

Päivälliselle mentiin tanskalaiseen Jensen’s Boefhaus pihviravintolaan, jossa söin hampurilaisen. Ei ollut mitenkään erikoinen, mutta jälkkäri; appelsiinisorbetti ja suklaamousse oli taivaallista =)

Lauantaina mentiin taas kaupungille.


Taisivat harjoitella häitä varten

Ensin me mentiin 50 min paattiajelulle Djurgårdenin ympärille. Oli ihan mielenkiintoista, mutta vähän vilu tuli, kun oltiin kannella.


Strandvägen, Tukholman kallein ja halutuin osoite










Tämä purjelaiva on hostelli!



Sieltä jatkettiin keskustaan shoppailemaan, ja ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Päädyttiin tunniksi istumaan portaille Hötorgetille!

Päivällinen me syötiin pienessä ravintolassa Vanhassa Kaupungissa, CC.ssä, joka tarjosi perinteistä riista ruokaa. Mä söin villisikaa, oli todella hyvää. Ja kallista… Mutta en mensisi uudestaan, koska palvelu oli aika huonoa; perunamuusi tuli lähes 5 min sen jälkeen kun oltiin saatu lihat/kalat, ja vaikka ravintolassa ei ollut kuin yksi seurue ennen meitä, laitettiin meidät ihan heidän viereen istumaan, ja ne oli todella äänekkäitä…

Tänään on edelleen aurinkoista ja lämmintä, joten kun olin saattanut vieraat junalle, kävelin tunnin lenkin. Näin myös paljon valkovuokkoja, joita näin ensimmäisen kerran viime viikonloppuna kun olin kävelyllä. Aah, ihana kevät =)

18.4.2010

Ruokajuttuja


Täällä saa vain tavallisia puurohiutaleita, joten näitä raahaan Suomesta

Se hyvä puoli Ruotsissa asumisessa verrattuna muihin ulkomaihin on ruoka. Täältä saa lähes kaikkea kuin Suomestakin, ja varsinkin täältä Tukholmasta saa myös paljon suomalaistakin, kuten karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, lenkki ja -nakkimakkaroita, leipäjuustoa ym.

Varsinkin leipä oli suuri ongelma niin Bermudalla kuin Saudeissakin, ruisleivästä sai vain unelmoida, ja täysjyväleivätkin oli jotain paahtoleipiä. Ruotsissakin kyllä lisätään ruisleipiinkin sokeria, ruotsalaiset tykkäävät makeasta, mutta täältä saa Fazerin leipiä. Isoissa kaupoissa on valtavat hyllyt täynnä kaikenlaisia Fazerin leipiä, ja ne ovat täällä suosittuja.


Mun lempparileipä

Valion tuotteita täällä on paljon, ja esim kaikki hyla-tuotteet on Valion.

Se, mitä täältä ei tahdo löytää on lihasuikaleet. Jossain kaupassa on joskus naudanlihaa suikaleina tai paloina, mutta broileria en ole kertaakaan nähnyt. Myös valmismarinoitua lihaa ei myöskään ole, kuulemma niissä on ollut liikaa bakteereja tai jotain. No, eipä ihmetytä, kun eihän en sairaalatkaan ole siistejä täällä (hah, pääsinpä taas lempiaiheeseeni ;-)

Pakastealtaasta löytyykin sitten broileria joka lähtöön, on marinoitua ja marinoimattomia, mutta pussit ovat valtavia. Muutenkin jos vertaan paikallista ICA Maxia Prismaan, niin täällä on enemmän pakastealtaita, myös valmisruokia löytyy pakastimesta joka lähtöön.

Ja onhan täältäkin löytynyt ihania juttuja, kuten esim nämä pakasteesta löytyneet uunijuurekset perunasiivujen kanssa, nykyään ihan must uunilohen kanssa =)



Piimää täällä ei ole ja sitä kaipaan, mutta sen sijaan ruotsalainen viili on enemmän mun makuun kun suomalainen, ja jogurteista kun en kauheasti pidä (siis suomalaisistakaan)niin tämä viili on ihan parasta. Tätä jään todellakin kaipaamaan Suomessa, niin hyvää myslin kera. Se on ehkä lähinnä jonkinlainen piimän ja jogurtin sekoitus.



Suurin ärsytys on silti maitotölkit!!! Nämä ovat niin ärsyttävät, niistä on niin vaikea kaata kun ovat täynnä.



Ja, kun viilitölkissäkin on tuo korkki, niin panee ihmettelemään, eivätkö ruotsalaiset osaa avata niitä meille niin tavallisia tölkkejä ;-)

11.4.2010

Ihmeellinen(kö?) Intia



Tässä matkakertomus Intianmatkasta mun Saudiblogista. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

7.11.2008

Ihmeellinen Intia (Incredible India), sanotaan BBC:n mainoksessa. Eipä se kovin ihmeellinen paikka ollut. Hankala kylläkin! Olin hieman ennakkoluuloinen ennen lomaa, lähinnä sen takia että en haluaisi lomalla nähdä kauheasti kerjäläisiä ja kurjuutta ja pelkäsin myös että kaikki haisee kauheasti hielle, kuten Intialaiset miehet ja naiset täällä Saudeissa tekevät.

Olin matkalla äidin, äidin ystävän, veljeni ja veljen kaverin kanssa. Myös yhden mun kaverin oli tarkoitus tulla, mutta joutui valitettavasti perumaan lähtönsä vähän ennen matkaa.

Oltiin ensin viikko loma-osakkeessa, joka oli pettymys. Ulkopuolelta hotelli oli hieno, mutta hotellin takapihalla oli jätevedenpuhdistamo, joten puolet päivästä pihalla haisi p***a! Varsinkin toinen meidän huoneista oli ihan läävä. Suihkuverho oli homeessa ja sohva niin kauhea ja kova että jouduin kahden yön jälkeen muuttamaan poikien sohvalle.


Hotelli

Kamat jätin toiseen huoneeseen, ja sepä aiheutti päänvaivaa siivoojille! Vaikka sanoin ettei tarvitse avata toista sohvaa, kun nukuin toisessa huoneistossa, niin aina se vain oli illalla avattu! Ja toinen sohva oli kerran kasattu.

Muutenkin tuntui että aivojenkäyttö oli Intialaisille välillä todella vaikeaa. Joskus joku aina välillä yllätti, kun tajusi jonkun asian heti. Kieli ei sinänsä ollut ongelmana, kaikki puhui englantia.

Sanotaan että Goa ei ole oikeaa Intiaa, eikä se sitä kyllä ollutkaan. Siellä ei näkynyt kurjuutta ja kerjäläisiäkin vain hyvin vähän, ja he näyttivät ihan hyvävointisilta. Eikä siellä usein tarvinnut haistaa hikeä!

Goa on ollut Portugalin siirtomaa ja sen huomasi kyllä kirkkojen paljoudesta. Suuri osa Goalaisista on katolilaisia. Ja joka puolella oli upeita, välimerentyylisiä huviloita.



Busseilla oli kristilliset nimet tai niissä oli usein sloganeita kuten: ”Äiti Maria, siunaa meidän matka”.

Thaimaata rakastavana Intian matka oli pettymys. Thaimaalaiset ovat palveluhaluisia ja pitävät turisteja tärkeinä. Vaikka turismi on luultavasti Goan suurin tulonlähde eivät Goalaiset ole tätä oikein tajunneet.

Ravintoloissa oli palvelu ajoittain erittäin hidasta ja muutenkin palvelu usein hidasta ja huonoa. Intiassa ei ole tippikulttuuria, joten ehkä tämäkin on osasyyllinen, kun palkka on huono eikä mitään ekstraa saa, niin miksi sitä sitten stressaamaan. Ja usein saatiin selitykseksi, kun joku asia oli huonosti, ettei vielä ole sesonki, kaikki ei ole valmista. Sesonki alkoi sillä viikolla kun oltiin siellä...

Meidän hotellin rannalla oli vain pari hassua aurinkotuolia ja varjoa, muut oli rikki. Rannalla oli paikallisia naisia jotka myivät erittäin agressiivisesti tuotteitaan, joskus jopa ottamalla kädestä kiinni. Thaimaassa riittää että sanoo ”ei kiitos” ja 99% jättää rauhaan, Goalla myyjät vain jankuttivat jankuttamistaan. Ja jos ostit yhdeltä niin seuraava jatkoi jankutusta. Ja vaikka olit edellispäivänä jotain ostanut niin jankutus jatkoi seuraavana päivänä.



Yhtenä päivänä mentiin hippimarkkinoille, josta kuvitteli että voi ostaa kaikkea kivaa halvalla mitä myydään esim Indiskassa. No ei, siellä myytiin samaa kamaa kun rannalla ja meidän hotellin ulkopuolellakin. Ostin laukun ja paidan ja rannalta pari korua, muuta ei edes tehny mieli ostaa, kun se oli niin hankalaa kaiken jankuttamisen takia.

Olihan matkalla paljon positiivistakin. Yhtenä päivänä mentiin delfiini-bongaus venematkalle, jossa delfiinit kylläkin näkyi vain kaukana ja eivät edes hyppineet kovin korkealle. Mutta sen jälkeen mentiin AUTIOLLE rannalle jossa saatiin olla monta tuntia ihan rauhassa pienen ryhmämme kanssa ja saatiin myös maittava lounas monen eri grillatun kalan kera.



Ruoka oli matkalla pääsääntöisesti hyvää ja vältyin vatsataudiltakin, jota etukäteen pelkäsin! Ruoka ja alkoholi oli myös meidän hotellin ulkopuolella todella halpaa.

Matkan ehdoton kohokohta oli toki kun lähdin poikien kanssa Palolem rannalle, jossa sattui samaan aikaan olemaan yksi mun kaveri kavereittensa kanssa. Ranta oli ihana palmuranta, jossa oli paljon vilskettä ja myyjätkin jätti helpommin rauhaan.




Lehmät tulivat auringonlaskun aikaan Palolemille

Sillä rannalla minä, bakteerikammoinen, ötököitä inhoava (muiden)likafoobikko nukuin yhden yön halvassa bambumajassa! No, nukuin ja nukuin, vaikka oli illalla tullut aika lailla juhlitttua niin en kyllä nukkunut kunnolla. Patja oli erittäin kova ja seinät paperia, vaikka oli korvatulpatkin niin kaikki kuului. Moskiittoverkkoakaan tässä majassa ei ollut, vain pistorasiaan laitettava laite, mutta en kyllä hyttysen hyttystä nähnyt.


Meidän bambumajat


Kavereiden, vähän hienommat bambumajat

Viimeisen yön vietin lentokentän lähellä sijaitsevalla rannalla. Tiet Goalla oli todella huonoja ja koska lento lähti jo klo 8 aamulla, olisin joutunut lähtemään Palolemiltä joskus klo 4 aikaan!

Sovittiin taksikuskin kanssa hinta ennen matkaa, mutta kuskihan ei lopulta tiennytkään minne oltiin matkalla ja joutui koko ajan kysymään loppupäässä. Ja joka kerta kysyi väärällä nimellä. Ranta oli Bogmalo mutta hän kysyi Dabolim tai jotain muuta rantaa jota ei ollutkaan. Ja joka kerta sain huutaa takapenkiltä että ”Bogmalo”.

Kun lopulta tultiin perille rupesi kuski vaatimaan lisää rahaa kun oli niin hankala matka. Sanoin että hänhän ajoi väärin eikä tiennyt minne mennään mutta jankutti vaan ja annoin lopulta ja sanoin että osta kartta! Että oli ÄRSYTTÄVÄÄ!

Ranta oli pieni ja siellä oli pari huonoa hotellia ja pari hienoa. Bambumajan jälkeen päädyin varmaan 4 tähden hotellin sviittiin. Maksoi n 55 euroa, joten ei nyt valtavaa lovea sentään kukkaroon tehnyt. Mun bambumaja yöpyminen maksoi n 13 euroa!

Rannalla istuin sitten uinnin jälkeen aurinkotuolille ja otin kuvia uudella järjestelmäkamerallani kun ranta täyttyi värikkäisiin sareihin pukeutuneista Intialaisista vähän ennen auringonlaskua.





Ainoa kurjuus jonka matkalla näin oli Mumbaissa. Lentokentän aitaan asti oli valtava slummi, jonka näki erittäin hyvin koneitten noustessa ja laskiessa. Onneksi ei tarvinnut kentältä poistua!

Eli, summa summarum: loma on aina lomaa ja onhan Intiakin nyt koettu ja matkalla oli joitain unohtumattomia hetkiä, mutta toiste en Intiaan enää halua!