13.3.2010

Asiat järjestyksessä!

Vihdoin, monen puhelun jälkeen, olen eilen saanut verokortin! Jee! Ja pankkitilinkin sain onneksi avattua!

Ensin soitin maanantaina verotoimiston palvelunumeroon. Hän lupasi tutkia mun tietoja ja soittaa iltapäivällä takaisin. Ei soittanut.

Mutta tiistaina hän soitti ja sanoi ettei ollut löytänyt mitään tietoja musta, ja antoi numeron johonkin ”ulkomaalaisyksikköön”, Uppsalassa. Sain puhelinnumerot kolmelle henkilölle, mutta he olivat paikalla vasta keksiviikko aamuna.

Kun soitin sinne keskiviikkona osasivat he sanoa että mun paperit oli lähteneet 2.2 Jönköpingiin (!). Joten soitin siis sinne.

Puhuttuani puhelimessa noin viisitoista minuuttia kahden eri henkilön kanssa löytyi mun hakemus jostain pinosta ja kuulemma kahden hakemuksen jälkeen olisi ollut mun hakemuksen käsittelyvuoro. 5-6viikkoa on kuulemma ihan normaali käsittelyaika. Uskomatonta!

Meillä leikkaa, noin kerran viikossa, ”eläkkeellä” oleva kirurgi suonikohjuja. Hän oli ollut tammikuun Keniassa, Garissassa, vapaaehtoistöissä.

Torstaina meillä oli ”työpaikkakokous”, niitä pidetään n puolentoista kuukauden välein, ja johon osallistuu leikkausosaston henkilökunta, lääkärit, kirurgian poliklinikan henkilöt, meidän pomo ja meidän ylilääkäri.

Tällä kertaa meidän uusi ylilääkäri piti hauskan Power Point esittelyn itsestään, jossa näytti kuvia lapsuudestaan asti =) Sitten tämä Keniassa ollut kirurgi piti todella mielenkiintoisen luennon ja näytti kuvia sieltä Keniasta. Jotkut kuvat, ja tarinat, oli aika järkyttäviä, mutta hän kertoi hyvin, ja välillä huumorilla höystettynä.

Hän oli myös löytänyt uuden harrastuksen, ruisleivän teon juuresta ja hän oli leiponut todella hyvää leipää meidän kokoukseen =)

Mua kiinnosti toi Kenia jo siinä mielessä että olin siellä lomalla vuonna ’05. Loma oli unohtumaton ja safari Masai Marassa mahtava!






Kuvat M.M

Eilen olin mun työkaverin, Carinan luona, joka asuu ihan tässä lähellä. Hänen poikansa A täytti 13 vuotta, ja hän tykkää olla aikuisten seurassa. Hän oli jo noin vuoden ajan toivonut isoja synttäreitä, jonne tulee lapsia ja aikuisia.

Vieraita oli reilut 30, josta lapsia ehkä 10. Hän oli myös toivonut live-bändiä, jonka vanhemmat hänelle yllätykseksi järjesti. A:n isä soitti rumpuja, heidän tuttu bassoa ja tän tutun kaksi työkaveria tuli soittamaan kitaraa ja toinen niistä myös lauloi!

Bändi soitti eteisessä suurella menestyksellä viitisen biisiä, mm ”Knocking on heavens door”, Sweet home Alabama” ja Proud Mary”. A on todella innostunut musiikista, hän soittaa itse kitaraa ja harjoittelee ainakin tunnin päivässä. Hänen ilmeensä oli uskomaton, kun hän tuli kellarista (missä on oleskelutiloja), ja hän näki bändin joka soitti.

Kaveritkin olivat alussa innostuneita, mutta heille tämä musiikki ei varmaan ollut kovin tuttua. Myöhemmin A soitti vielä itse pari biisiä bändin kanssa ja oli kovin ”coolin” näköinen! Voi olla muilla luokkakavereilla vaikea ylittää nämä synttärit =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti