27.1.2010

Unohtumaton Jordanian matka

Lähes tasan vuosi sitten matkustettiin englantilaisen ystäväni Julien kanssa Saudeista Jordaniaan viikon matkalle. Matka oli todella unohtumaton, suosittelen Jordaniaa lomakohteena, joten tässä matkakertomus mun Saudiblogista!

5.2.2009

Tässä tulee TODELLA pitkä matkakertomus, eli varaa aikaa tämän lukemiseen:
Mun ja englantilaisen Julien viikon pituinen Jordanian matka oli yksi parhaimpia lomia, jolla olen ollut. Aqabaa lukuunottamatta, joka oli pienoinen pettymys, matka oli todella onnistunut, ihmiset oli ystävällisisä ja avuliaita, beduiinit erittäin komeita, eikä kukaan jonka kanssa juttelimme pidä Saudeista! Jordanian hintataso oli kyllä paljon kalliimpi kun kuvittelimme.

Julie oli ensin kahden viikon järjestetyllä Egyptinmatkalla ja minä lensin jo torstai-iltapäivänä Ammaniin, Jordanian pääkaupunkiin, jonne Julie tulisi seuraavana aamuna. Olin varannut 4 tähden hotellista ensimmäiseksi yöksi huoneen yhdelle hengelle ja 2 seuraavaksi meillä olisi yhteinen tavallinen 2 hengen huone. Lennolla ei ollut kuin 46 ihmistä ja lento lähti jopa vähän ennen aikojaan Riadista, mikä on ihme! 2.5h lennon jälkeen saavuimme Ammaniin, ja viisumin saanti ym sujui helposti, jonottamatta. Lentokentän tax-freestä ostin vodkapullon, ja otin tavallisen taksin hotellille. Ulkona oli aika kylmä, yöllä lämpötila laskee lähelle 0 astetta.

Hotellilla oli aseistautuneet vartijat vastassa, ja ne tarkistivat auton takaluukun, ihan kuin ”kotona”! Sitten laukut läpivalaistiin hotellin sisäänkäynnillä. Vuonna 2005 itsemurhapommittajat tappoivat 60 ihmistä, lähinnä jordanialaisia, 3 hotellissa Ammanissa, ja sen jälkeen turvatoimia on kiristetty. Hotellilla myös odotti iloinen yllätys. Koska oli off-season, eikä hotellissa ollut paljon asiakkaita, oli meidät ”upgradeattu” juniori sviittiin. Ja pääsin sinne jo ensimmäiseksi yöksi!

Seuraavana aamuna, kun olin ainoana asiakkaana aamupalalla (!), ja aamupala buffee oli erittäin hyvä, sain soiton Julielta, että hotellin auto, jonka hän oli halunnut että hakee hänet kentältä tavallisen taksi sijaan, ei ollut tullut. Kävin sanomassa respassa ja jatkoin aamupalaa. Kun olin lopetellut aamupalan ja palasin respaan yrittivät he edelleen saada kuskia kiinni. Lopulta onnistui ja lähdin kuskin mukana hakemaan Julieta kentältä ja näin nyt kaupungin päiväsaikaan. Osittain näytti aika samalta kuin Saudeissa, vain vähän köyhemmältä ja huonokuntoisemmalta.

Lounaan jälkeen lähdimme taksilla katsomaan Ammanin nähtävyyksiä; kukkulalle josta oli upeat näkymät Ammanin yltä, vanhan linnakkeen raunioille ja roomalaiselle teatterille. Roomalaiset olivat jättäneet jälkensä myös Jordaniaan. Lämpötila oli n 18 astetta. Pimeän tullen palasimme hotellille ja sovimme kuskin kanssa että tulee hakemaan meitä seuraavana aamuna klo 9. Hotellille tultua menimme nettiin ja rupesimme järjestämään loppumatkaa ja sitten söimme maittavan illallisen, juotiin pari drinkkiä ja painuttiin pehkuihin!


Julie ja taustalla Amman

Seuraavana päivänä, maittavan aamiaisen jälkeen, ajoimme ensin Madaban kaupunkiin, joka on tunnettu mosaiikista. Kaupungissa asuu myös suuri kristitty yhteisö. Yhdestä kaupungin kirkosta on löytynyt, mosaiikista tehty, vanhin lähi-itää esittävä kartta. Kartta löytyi vuonna 1896 ja on n 5oo-luvulta jkr.



Sieltä jatkettiin matkaa mosaiikki-myymälään, jossa näimme kuinka mosaiikit valmistettiin, ja sitten myymälän puolelle jossa oli todella upeita, mutta erittäin kalliita, mosaiikkeja. Siellä myytiin myös muita Jordan-aiheisia matkamuistoja, kuten myös islamiin ja kristinuskoon liittyviä.

Sieltä jatkoimme Mount Nebo vuorelle, josta Mooses näki luvatun maan ja jonne hänet on haudattu. Kirkkaana päivänä sieltä voi jopa nähdä Jerusalemissa sijaitsevan kirkon kultaisen kupolin. Sitten menimme Bethany Beyond the Jordaniin, jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Seisoimme myös Jordan joen rannalla, jota vartioi sotilas, jonka toisella puolella oli Israel, vain n 5 m päässä!



Sitten jatkoimme Kuolleelle merelle, jossa lämpötila oli yli 20 astetta, mutta oli aika tuulista. Matkalla jouduimme pysähtymään kahteen check pointiin, eikä mulla ollut passia, saatika sen kopiota mukana. Ensimmäisellä check pointilla Julie näytti passinsa ja minä hymyilin poliisille. Päästiin läpi. Seuraavalla kuski sanoi että me ollaan suomalaisia ja vitsaili jotain Nokiasta. Ja päästiin taas jatkamaan matkaa!

Lounaan jälkeen yritimme mennä veteen, mutta yleinen, mutta maksullinen, ranta oli niin huonosti hoidettu että kivikovien ja terävien suolarykelmien lomasta ei päässyt veteen ilman kunnon kenkiä. Joten kelluminen jäi. Onneksi olen kerran kellunut Israelissa, mutta olisi ollut kivaa kellua uudelleen. Mutakylpyä emme myöskään ottanut, vaikka kuolleen meren muta tunnettua terveysmutaa onkin, koska se olisi sitten ollut niin hankala pestä pois. Sen sijaan saimme todistaa nenän edessä kunnon nyrkkitappelun, jonka meidän kuski jostain ilmaantui hajottamaan! Hän kertoi että tappelu oli ollut mudasta!

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin aamulla bussilla Petraan, upeaan rauniokaupunkiin. Ulkona, ja bussissa, oli jäätävän kylmä, ja klo 10 aikaan saavuttiin reilun 3h ajon jälkeen Wadi Musan kaupunkiin, jossa Petra sijaitsee.

Bussi jätti meidän Petran portille, jossa myös 5 tähden Mövenpick hotellimme sijaitsi! Hotellilla taas läpivalaistiin laukut ja saimme taas iloisen yllätyksen. Check-in on yleensä vasta puolen päivän jälkeen, mutta huoneemme, joka oli taas upgradeattu, tällä kertaa superior huoneeksi, oli valmis. Hotelli oli todella hieno ja söimme maittavan lounaan ennen kuin menimme tutustumaan upeaan Petraan.

”Petra oli muinainen nabatealaisten valtakunnan pääkaupunki Punaisen meren ja Kuolleen meren välissä (nykyinen Jordania). Osittain rakennettu ja osittain kallioon hakattu kaupunki hautoineen on turvassa vuorten sylissä, kapean solan kautta yhteydessä muuhun maailmaan. Petra on tunnettu paikka jo Vanhan Testamentin ajoista.

Perimätiedon mukaan Petran lähellä Mooses iski sauvallaan vettä kalliosta. Petrassa on myös korkea vuori, jonka huipulla Aaron kuoli ja haudattiin. Petra eli kukoistuskauttaan ajanlaskun taitteessa. Se liitettiin Rooman keisarikuntaan sataluvun alussa jKr ja Palestiinan provinssin pääkaupunkina se toimi yhtenä itäisen rajan Limes Arabicuksen tärkeimmistä tukikohdista.

Kaupungin väitetään tuhoutuneen perusteellisesti vuoden 363 maanjäristyksessä, joka muutti sen rauniokasaksi, sekä lopullisesti maanjäristyksessä vuonna 551. Viime vuosikymmenen aikana arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet uutta merkittävää tietoa maanjäristysten jälkeisiltä ajoilta”. Ulla M. Hoikkala, netistä.


Petra on myös UNESCON maailmanperintökohde. Saudi Arabiassa, Madain Salehissa, sijaitsi nabatealaisten eteläinen pääkaupunki. Kävin siellä kun viimeksi olin Saudeissa, ja vaikka paikka oli upea, sanoivat useat että Petra on vielä upeampi, ja siitä lähtien olen halunnut Petrassa käydä! 6,5 vuotta myöhemmin toive toteutui!



Ostimme kahden päivän lipun ja kävelimme hiekkatietä pitkin, jossa koko ajan yritettiin myydä hevoskyytiä, koska kävely Petraan portilta oli aika pitkä. Hiekkatieltä näkyi joitain hautakammioita, ja sitten tulimme pitkään solaan.



Nabatealaiset olivat osittain leventäneet solaa, ja n kilometrin jälkeen meitä odotti huikea näky, Petran upein monumentti, valtava, vaaleanpunainen ”the Treasury” (rahakammio). Olimme Petrassa!


The Treasury









Kaksi beduiinipoikaa, jotka puhuivat hyvää englantia, liittyi aaseineen meidän seuraan ja kiivettiin heidän kanssa korkealle kukkulalle.





Aasit käveli todella näppärästi portaita pitkin, jotka oli kiveen hakattu. Aasit ovat Petran takseja. Petrassa on paljon kiipeämistä ja jos ei jaksa, voi ottaa aasin. Näkymät oli huikeat kukkulalta ja lämpötila oli taas yli 20 astetta. Pimeä tuli aika nopeasti ja beduiinit saattoi meidät takasin portille, pilkkopimeässä. Ratsastimme myös hetken aaseilla, mutta se oli aika epämukavaa.



Illalla syötiin upea buffee hotellin ravintolassa, jossa ei kauheasti asiakkaita ollut. Oli monta eri lohijuttua, mitä me kumpikin rakastetaan. Oli myös arabialaista jälkiruokaa, Um-Alia, joka on TODELLA hyvää! Pari amerikkalaista seisoi Um-Alin luona ja ihmetteli sitä, koska se näyttää aika inhottavalta, ”limaiselta” puurolta (myös multa kesti aika kauan ennen kuin uskalsin sitä ekaa kertaa maistaa, maistoin koska niin monet sitä kehui!). Sanoin että se on yleensä todella hyvää, suosittelen.

Myöhemmin pari amerikkalaista tuli kiittämään, olivat tykänneet kovasti ja kyselivät mistä olimme jne. Meistä tulikin hotellin puheenaihe; kaikki amerikkalaiset halus jutella meidän ”eksoottisten” kanssa! Myös pääkokki (!) tuli juttelemaan meidän kanssa! Okei, me oltiin kyllä hotellin nuorimpia vieraita… Ruokailun jälkeen kolme tarjoilijaa esitti pubissa erittäin vauhdikkaan paikallisen tanssin.

Seuraavana aamuna mentiin taas Petraan, tällä kertaa tarkoituksena kiivetä n 800 porrasta ”Monasteryyn” (luostari). Mutta ensin tapasimme Uusiseelantilaisen sairaanhoitajan, joka parikymmentä vuotta sitten meni naimisiin beduiinin kanssa ja asuivat vuosia luolassa Petrassa. Hän on kirjoittanut kirjan, jota on kehuttu, ja joka mulla on ollut tarkoituksena ostaa (Marguerite van Geldermalsen: Married to a Beduin, ei ilmeisesti ole käännetty suomeksi). Juttelimme hänen kanssaan vähän aikaa, meillä oli onnea, hän on vain pari päivää viikossa Petrassa ja ostin omistuskirjoituksella varustetun kirjan!

Pitkän kapuamisen jälkeen saavuimme Monasterylle, joka oli valtava! Sieltä oli myös upeat näkymät vuorille. Nyt on Petra koettu! Väsyneenä raahauduimme takaisin hotellille, ja olimme kiitollisia että se sijaitsi aivan portilla!


Lähes koko matkalle oli kallioon hakattu portaat


The Monastery

Illalla mentiin taas buffeeseen, tällä kertaa ruoka ei ollut ollenkaan yhtä houkuttelevaa. Kun ihmettelimme ruokia tuli kokki taas juttelemaan. Sanoimme vitsinä että eikö ole lohta, ja kokki sanoi että hän tekee meille!!! Niin saimme taas todella hyvää lohta! Aamulla yksi tarjoilija oli kutsunut meidät jonkun työntekijän läksiäisiin, oli menossa Saudeihin töihin, mutta olimme niin naatteja ettei jaksettu mennä. Katsottiin taas tarjoilijoiden tanssiesitys, juotiin drinksut ja painuttiin pehkuihin.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Wadi Rumiin (Wadi on arabiaa ja tarkoittaa laaksoa aavikolla tai kuivunutta joenuomaa). Wadi Rum on valtava autiomaa lähellä Aqabaa. Siellä on myös kuvattu Arabian Lawrence elokuva.





Taksi jätti meidät Wadi Rumin ”sisäänkäynnin” lähelle, josta todella hyvän näköinen beduiini, Taiseer, otti meidät romun maasturinsa kyytiin. Taiseerin heimo, Al Enazi, tulee Saudeista, ja onkin yksi suurimpia heimoja Riadissa, joka päivä leikkauslistoilla on monta Al Enazia. Taiseer ei kuitenkan tykännyt Saudeista, eikä ottanut heitä koskaan asiakkaiksi, sen jälkeen kun ne olivat kerran käyttäneet hänen vieraanvaraisuuttaan hyväksi. Beduiinit ovat hyvin vieraanvaraisia ja ovat aina tarjoamassa erittäin hyvää beduiini-teetä.


Taiseer


Kalliomaalauksia

Ajelimme pitkin autiomaata ja pysähdyimme välillä kiipeämään punaiselle hiekkadyynille ja pienelle kivisillalle, joka oli aika korkealla!


On top of the world!

Auringonlaskun (joka oli n klo 17.00) pysähdyimme katsomaan upealle paikalle ja sieltä jatkoimme Taiseerin serkun beduiiniteltoille, keskelle erämaata. Siellä yöpyi meidän lisäksi etelä-afrikkalainen pariskunta ja virolainen nainen, joka oli ”naimisissa” beduiinin kanssa (bisnesten takia). Istuimme nuotiolla, miehet poltti vesipiippua ja juttelimme. Illalliseksi oli salaattia, hummusta, arabialaista leipää ja parasta kanaa ja riisiä jota olen koko vuonna syönyt!


Beduiiniteltta, jossa yövyimme ja romu maasturi

Illallisen jälkeen menin ulos ja näin niin paljon tähtiä mitä en ole koskaan eläessäni nähnyt! Aivan upea tähtitaivas, ja Venuskin näkyi! Julie, minä ja kaksi beduiinia otettiin matto ja peitot ja mentiin pimeälle aavikolle makaamaan ja katsomaan tähtiä ja tähdenlentoja. Hiljaisuus oli aivan uskomaton, paitsi että kun meidän piti olla hengittämättä, ollakseen aivan hiljaa, päädyimme vaan hihittelemään. Erittäin hauskoja ja huumorintajuisia beduiineja! Mä näin yhden tähdenlennon, Julie kaksi! Aivan fantastinen fiilis!

Nukkumaan mentiin jo klo 21 ja yön nukuimme, erittäin huonosti, miljoona kerrosta vaatetta päällä ja kasvot jäässä!

Seuraavana aamuna Julien oli tarkoitus kiivetä vuorelle, mutta oli huonovointinen ja palasi autolla Wadi Rumin kylään. Minä taas ratsastin reilun tunnin kamelilla aavikolta sinne. Hiljaisuus oli taas uskomaton ja näkymät henkeäsalpaavia. Vähän fiilistä pilasi se että beduiini, joka talutti mun kamelia, oli pukeutunut farkkuihin ja länsimaalaisiin vaatteisiin, ja puhui kännykkään silloin tällöin, kun oli kuuluvuutta!



Ensimmäinen puoli tuntia meni kivasti, sitten se alkoikin olla aika epämukavaa, koska jaloille ei ollut ”mikä niiden nimi nyt on”, vaan ne roikku vapaana. Sain myös hetken ohjata itse kamelia, mutta pian se huomasi että sitä ohjaakin joku joka ei oikein osaa, ja päättikin lähteä eri suuntaan kun minne yritin ohjata… Kävely oli hetken hieman hankalaa ratsastuksen jälkeen!

Sitten matka jatkui taas taksilla Aqabaan, kaupunkiin Punaiselle Merelle. Tulimme likaisina, pölysinä ja (kamelille)haisevina taas 5 tähden Mövenpick hotellille. Olimme hotellila klo 11, huoneen saisimme klo 15… Hotelli oli ulkoisilta puitteiltaan vielä upeampi kuin hotelli Petrassa, ja allas alueella käveli jopa ankkoja!

Mutta hotelli osoittautui aika pettymykseksi. Huone oli pieni, vaikka olikin Superior huone, koska tavallista ei ollut saatavana. Vessan oven lukko irtosi aina kun laittoi oven kiinni, vaikkei siis lukkoon. Kun pesin housut lavuaarissa, juuttu tulppa kiinni, ja jouduin soittamaan korjaajan. Huone oli kuuma, ja kun valitettiin asiasta, sanoivat he respassa että nyt on talvi (ulkona 26 astetta) ja ilmastointi puhaltaa vaan lämmintä ilmaa jos sen laittaa päälle. Katossa oli pieni, kovaääninen tuuletin, joka viilensi yöllä kun makasi sängyllä paikallaan, mutta muuten huone oli kuin pätsi. Mini baaria ei täytetty, vaikka asiasta valitettiin. Niin, ja Petran hotellissa meillä oli huoneessa upea suklaa-lautanen, Aqabassa saatiin hedelmiä ;-).

Aqabassa myös taksikuskit ei jättänyt meitä rauhaan, koko ajan yritti myydä kyytejä ja ”matkoja”. Miehet tuijotti ja välillä tööttäs ja vislas, kuin Saudeissa, vaikka meillä oli aika peittävät vaatteet.

Illallinen syötiin hotellin Välimeren tyylisessä ravintolassa, jossa oli meidän lisäksi vain 3 muuta asiakasta, mutta me oltiin aika aikasin liikkeellä, koska haluttiin katsoa TV:stä Michael Mooren Amerikan terveydenhuoltojärjestelmää kritisoiva elokuva :-) Ruoka ja viini oli erittäin hyvää ja saatiin ylimääräiset alkuruuat, ja ylimääräisenä väliruokana pienet sorbetit ja kokkikin tuli (taas) juttelemaan meille! Taisi olla tuon hotellin ainut positiivinen kokemus. Ilmaisen lentokenttä kuljetuksen lisäksi.

Seuraavana päivänä aamupalalla oli buffeessa kauhea kuhina ja buffee oli paljon huonommin organisoitu kuin Petrassa. Mutta pystyimme syömään ulkona, mikä oli kivaa, kunnes Julie löysi kiven myslimömmöstään. Kesti ikuisuuden ennekuin saatiin manageri paikalle ja hän ei ottanut asiaa kovin vakavasti, vaikka olisi voinut käydä aika kehnosti jos se olisi päätynyt pienen lapsen suuhun. Tai hammaskin olisi voinut lohjeta.

Myöhemmin käytiin snorklailemassa, vesi oli aika kylmää, mutta nähtiin kyllä jonkin verran upeita koralleja ja kaloja. Ilalla mentiin katsomaan 3D esitys Jordaniasta, joka oli aika kiva, vaikkakin vanha ja sen jälkeen päädyttiin brittiläiseen pubiin syömään illallista, jossa soitti myöhemmin Irkku bändi.

Kuuntelimme bändiä jonkin aikaa, mutta koska eivät soittaneet kunnon irkku musiikkia, vaan jotain ihan outoa, päätettiin lähteä hotellille vielä yksille drinksuille ennen pakkaamista ja nukkumaan menoa. Hotellin ainoassa baarissa, joka oli auki, oli vatsatanssiesitys, ja olisi pitänyt käyttää 10 dinaaria (n 10 euroa) / hlö, joka oli meidän mielestä aika uskomatonta 5 tähden hotellissa, joten menimme huoneeseen, jossa olisimme juoneet drinksut, jos meidän mini-baari olisi täytetty. Room-service oli liian hinnakas.

Aamulla sitten mentiin kentälle, joka oli pieni ja hotellin lähellä, joten lähtö hotellilta oli tuntia ennen lentoa! Lensimme Ammaniin, jossa käytiin 5h odotusajan aikana vähän shoppailemassa, ja löysin upeat kengät 70% alennuksella!

Kun meidän piti ottaa taksi takaisin kentälle, ei kuski puhunut yhtään englantia eikä ymmärtänyt elekielellä esitettyä lentokonetta ym. Myöskään ainoa ohikulkija ei osannut auttaa. Julie sitten soitti Saudeihin libanonilaiselle työkaverille, joka selitti kuskille minne olemme menossa! Kentällä sitten etsittiin 1.5h meidän matkalaukkuja Aqaban lentokenttävirkailijoiden sekaannuksen takia ja melkein myöhästyttiin lennolta!

Riadissa päästiin todella nopeasti passintarkastuksesta läpi, nimi sairaalan edustajan paperiin että olemme saapuneet ja sitten saimme matkalaukutkin nopeesti.

Kun menimme takseille tuli kaksi kuskia. Yksi otti mun laukun ja alkoivat tappelemaan siitä. Ilmeisesti riita siitä, kuka oli ensin. Muitakin kuskeja tuli huutamaan. Me ei haluttu enää tätä taksia, mutta kuski oli jo laittanut mun laukun takakonttiin, Juliella oli edelleen omansa. Joku, ilmeisesti muttawa, uskonpoliisi, tuli huutaa meille, että meidän piti poistua tilanteesta. Yritin selittää että niillä on mun laukku, ja huusin arabian ja englannin sekoitusta kuskille, että haluan laukun takaisin. Lopulta Julie sano että hakee sen itse! Ja hakikin. Sitten mentiin taksijonon loppupäähän, missä menimme mukavamman kuskin kyytiin ja kun ajoimme tappelevien kuskien ohi, oli jo lähes nyrkkitappelu käynnissä!

Eli paria viimeistä päivää lukuun ottamatta matka oli aivan fantastinen ja suosittelen Jordaniaa! Israelin Eilatista ja Egyptin Dahabista on vain lyhyt lauttamatka Aqabaan, ja sitä kautta voi käydä parin päivän visiitillä mm Petrassa.

Ja tästä lähin aion harrastaa, jos mahdollista, off-season matkustusta. Paljon vähemmän turisteja, kaikki on halvempaa ja palvelu parempaa. Kun oltiin Keniassa oli myös off-season ja saatiin upea safarimajoitus puoleen hintaan! Mombasassa toki sato lähes joka päivä, mutta se kesti n puoli tuntia eikä mitenkään haitannut elämää.

12 kommenttia:

  1. Kiitos tästä matkakertomuksesta! Ahmin kaikkea Jordaniaan liittyvää, aion viettää seuraavan joulun Akabassa. Hyviä reissuja Sulle t. Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! Ja kiitos :-)

      Poista
  2. Hyvä matkakertomus. Joulun matkoja myös katseltu Akabaan. Patran haluan nähdä!
    Hyvää jatkoa. T. Tarja

    VastaaPoista
  3. Heippa! Mielenkiintoinen kertomus Jordaniasta! Me ollaan tammikuussa lähdössä viikoksi Aqabaan, odotan innolla. :) Ja tuo Petra! Voi että.. sitä en malttais odottaa yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todellakin odottamisen arvoinen paikka!

      Poista
  4. Hyvä Te, upee matka,upee kertomus!
    Suunnitelmissa Jordanian reissu meilläkin...ja Petraan tietty!

    VastaaPoista
  5. Jee, ylihuomenna, 1.2.14 lähtö Jordaniaan, 2vk. Petraan tutustuminen on minulle suorastaan pakkomielle! Aiomme käydä myös Israelin puolella Jerusalemissa ja ehkä Eilatissa.
    Kiitos hauskasta matkakuvauksesta!
    Minä myös olin Saudeissa pari vuotta sairaanhoitajana ja tykkäsin vallan kamalasti! Olisin siellä vieläkin, mutta kun piti Suomeen tulla toteamaan oliko se Suomi-habibini ihan oikea True Love.. Tänne jäin.

    VastaaPoista
  6. Olipas upean kattava raportti! Aika kivasti meni työaikaa tätä lueskellessa.. :)

    Itse kävin Jordaniassa vasta ensimmäistä kertaa. Upea paikka, toivottavasti joskus uudestaan!

    Blogissani raporttia omasta reissustani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit. Ja joo, todella mahtava paikka.

      Käynpä kurkistamassa :-)

      Poista